Kioskimättöä palokunnan tapaan: Lörtsyjä aamulla, päivällä ja illalla

Aina mukava lauantain ambulanssivuoro oli tosi asia. Se pakotti palokunnan kyökkivastaava ”Lotinan” luopumaan iltasopan hämmentämisvastuusta. Askelmerkit paloarmeijan nöyrille lakeijoille olivat kuitenkin selvät: Lörtsypoikien myyntikojulle – mars!
Lörtsy on savonlinnalainen, litteä ja puolikuunmuotoinen lihapiirakka, jossa on ohut ja rapea kuori sekä paljon täytettä. Savonlinnalaisherkulle on ominaista kullanruskea väri, josta aito tuote on myös tunnistettavissa, kertoo 35 vuotta lörtsyjä valmistaneen Leipomo Lörtsypojat Oy:n omistaja Jukka Hyytiäinen.

Palokunnassakin on tietenkin selvää, että tämä legendaarinen kioskiruoka on parhaimmillaan Savonlinnan torilla nautittuna. Mutta nyt sen tehtävänä oli vakuuttaa järvenpääläisen paloaseman päivällispöydässä. Ja näin siinä sitten kävi.
Tällä kertaa palokunnan päivälliselle oli tehtävä varaus pari päivää aiemmin, kuten parempaan keittiöön tapana onkin. Tarjolla oli vain yksi menu, joka sisälsi pääruoaksi kaksi lihalörtsyä ja jälkiruoaksi yhden omenalörtsyn.
Puhelinlangat lauloivat hetken, sillä tähän kattaukseen oli mahdollista päästä vain kutsusta. Se, että kutsut saatiin vapaapäivänä oikeisiin osoitteisiin toi mutkia matkaan. Kuka tule palomestariksi, entä heittoensihoitajaksi. Oli kuitenkin selvää, että tämäkin välivaihe piti hoitaa pieteetillä, sillä tällaisen päivällisyllärin pöytään marssittaminen ilman tasapuolista osallistumismahdollisuutta olisi ollut suoranainen rikos. Palokunnan keittiötuomioistuimessa laiminlyönti arvioitaisiin vähintäänkin keskiraskaaksi sapuskarikokseksi, joka täytäntöön pantaessa merkitsisi pitkäkestoista henkistä sakinhivutusta kaikilla mausteilla.

Omenalörtsyt alkoivat poltella

Palokunnan ruokailijoilla kävi tuuri, sillä herkkuja saadakseen ei tarvinnut matkustaa Savonlinnaan, vaan ajo Helsingin Malmille riitti. Sieltä otettiin isompi hivakka kyytiin ja nokka kohti asemaa.
Iltapäivää kohti tultaessa jälkiruokalörtsyt alkoivat poltella, ja suurin osa lörtsy-kutsuun myöntävästi vastanneista päättikin nauttia ne jo kello kahden kahvilla. Jääkaappisäilötyille omenalörtsylle annettiin mikrossa puolen minuutin lämpö, joka teki tehtävänsä.
”Tämä on parempaa kuin munkki, eikä tästä jää samanlaista rasvaista tuntumaa suuhun ja sormiin”, kahvittelijat toteavat. Kommenttia alleviivasi hiljainen mutustelu.
Osa jätti omenalörtsynsä päivällisen jälkiruoaksi ja osa jopa aamupalaksi.

Nälkä ja mieliteko voittivat

Iltaa ja lihalörtsypäivällistä oli ehditty jo odotella. Koska pelastusyksikkö sai kriittisellä hetkellä keikan, ei ambulanssin väki malttanut enää odottaa. Nälkä ja mieliteko veivät voiton. Kaapista kolisteltiin esille kaksi höyrytyskattilaa. Vedet pohjalle ja lörtsyt lävikköjen päälle kannen alle. Herra vesihöyry alkoi lämmittää niitä.
Sinappi, ketsuppi, kurkkusalaatti ja hakattu sipuli asetettiin välittömään valmiuteen. Esille kaivettiin myös paperitaskut, joilla manattiin esiin legendaarinen kioskifiilis. Lörtsyjä aseteltiin myös lautaselle levälleen aterimin popsittaviksi. Nautintatavasta riippumatta, aito savonlinnalainen lihalörtsy keräsi vuolaita kiitoksia.
”Toimii!” todettiin monestakin suusta.
Lihapiirakkaan verrattuna nostettiin esiin sama asia kuin makeaakin lörtsyä syötäessä: ”Tämä ei ole niin rasvaista.”
”On hyvää”, ehdittiin todeta suupalojen välissä.
Molemmat lörtsyt tuhottuaan palomiehet ja ensihoitajat myhäilivät hiljaisina mutta tyytyväisinä.
”Kannatti ehdottomasti!”
Palomies koki lörtsytellessään nostalgiaa. Muistot veivät mummolaan, jossa lörtsy oli hiukopala, jota syötiin milloin missäkin välissä. Se sopi joka tilanteeseen. Sanojensa vakuudeksi palomies säästi yhden lihalörtsyn aamupalaksi. Ja hyvää oli taas.

Ensimmäiset lörtsyt

Ensimmäiset lörtsy-nimisinä myydyt lörtsyt valmistettiin 1980-luvun alussa Savonlinnan Sokerileipomossa, jossa keksittiin tehdä omenahillolla täytettyjä munkkeja paikalliseen lihapiirakkamuottiin. Kohderyhmäksi oli ajateltu koululaisia, mutta suunniteltu käyttö jäi hieman piippuun.
Lörtsyn esihuoltaja on niin sanottu ”römperiläinen” lihapiirakka, joita Fanny ja Sulo-Veikko Strömberg valmistivat eineskeittiössään Savonlinnassa jo 1950-luvulla. Strömbergit eivät pyynnöistä huolimatta paljastaneet reseptiään, vaan veivät sen mukanaan hautaan. Myös Natusen rouvan tiedettiin valmistaneen samankaltaisia piirakoita, mutta hänenkin kohdallaan herkkujen historiakulku katkesi.

Kuka keksi lörtsyn?

Ylen jutussa Ville-Veikko Valjus ilmoittautuu lörtsy-nimen keksijäksi, vaikka pienet mahdollisuudet kunniasta hän antaa myös kaverilleen Kankkusen Nallelle. Valjus kertoo kymmenvuotiaana taiteilleensa vesihauteessa löystyneen ja käden ympäri pyörähtäneen piirakan kanssa tämän tästä. Hän tai mahdollisesti Kankkusen Nalle alkoi kutsua velttoa piirakkaa lörtsyksi.
Lörtsypojat-leipomon Jukka Hyytiäinen muistaa kuulleensa tällaisenkin tarinan lörtsyn synnystä, tosin hän on kuullut niitä useita muitakin. Eräässä Hyytiäisen tarinoista munkit levisivät niitä kuljettaneen auton avonaisesta takaovesta Olavinkadulle. Takana tullut auto ajoi munkkien yli ja tienposkessa päivystänyt mummo huudahti: ”lörtsy.”
Onpa nimen keksijä, Valjus, Kankkunen, mummo tai joku muu, niin lörtsy-nimen vakiintumisessa jäljet eivät johda sylttytehtaalle, vaan Sokeritehtaalle.

Tärkeintä on kädentaito

Jukka Hyytiäinen asettui lörtsysaagaan 1980-1990-lukujen taitteessa, ensin torimyyjänä.
”Ostin Laitisen kotileipomosta tuotteita myytäväksi ja ajoin kuplavolkkarilla koju katolla myymään niitä Savonlinnan torille. Sitten leipomo ilmoitti, ettei ehdi enää tehdä lörtsyjä. Se oli kuitenkin hittituote, joten aloin itse leipoa niitä.”
Hän kertoo saaneensa apua lörtsyjen tekoon Laitisen kotileipomon taitavalta kondiittorilta.
”Tärkein oppi oli se kädentaito. Täytteen pursottaminen ja muotoon leikkaaminen ovat kaksi vaikeinta asiaa. Se on se, mitä tänä päivänäkin opetan eniten kesätyöntekijöille.”

”Ei halkaista”

Lörtsyt ovat parhaimmillaan, kun ne voidaan syödä samana päivänä kuin ne on tehty. Jos niitä lämmitetään, vesihaude toimii parhaiten.
”Lörtsyä ei halkaista, vaan se taitetaan paperitaskuun. Lörtsyn väliin laitetaan halutut lisukkeet ja mausteet. Suosittelen originaalia lihalörtsyä, jossa väliin ei laiteta kuin halutut mausteet. Torikioskilta myytynä lörtsy kahdella nakilla on suosittu”, Jukka Hyytiäinen evästää.
Lörtsypoikien torikioskilla saa lisukkeeksi halutessaan myös tulisen chorizo-nakin ja srirachakastikeen kombon. Suolaisten lörtsyn täytteinä on lihan lisäksi lohi ja vege, johon saa halutessaan lisukkeeksi vegenakit. Makeissa lörtsyissä täytteinä ovat omena, lakka, vadelma mustikka ja mansikka. Näistä omenahillotäytteinen lörtsy on legendaarisin, itseasiassa lörtsyjen tarina on siitä lähtöisin.

Vahvasti savonlinnalainen

Savonlinnassa lörtsy on iso asia, johon kuuluu erityisesti se, että tuote valmistetaan kaupungissa. Lörtsyn savonlinnalaisuus on tärkeä asia myös muualla.
”Olen huomannut lörtsyjä muualla myydessäni, että monesti asiakkaat kysyvät, että onhan nämä varmasti savonlinnalaisia. Tuote on merkitty vahvasti karttaan”, Jukka Hyytiäinen toteaa.
Savonlinnassa lörtsynsyönnissä on takavuosina järjestetty jopa MM-kisat. Areenana oli Savonlinnan synttärit, Pyhän Olavin päivä.

Nimisuoja haussa

Lörtsypojat hakee viiden muun paikallisen valmistajan kanssa lörtsylle EU:n nimisuojaa, joka antaisi tuotteelle maantieteellisen merkinnän (SMM). Mikäli EU antaa myöntävän päätöksen, lörtsy-nimikettä voidaan käyttää vain Savonlinnassa valmistetuista tuotteista.
Suoja voidaan myöntää ympäristöön perustuvan laadun, maineen tai ominaispiirteen perusteella, lisäksi jonkin tuotantovaiheen on tapahduttava alueella.
”Prosessi käynnistettiin talvella 2024 ja se kestänee parisen vuotta”, Jukka Hyytiäinen sanoo.

Viranomaisen hampaissa

12 vuotta sitten lörtsynvalmistajat joutuivat viranomaisen hampaisiin, kun Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA yritti kampittaa lörtsyn voittojuoksua. Virasto luonnosteli vuonna 2014 silloista elintarviketieto-opastaan, jonka mukaan lörtsyä ei voitaisi enää myydä nimellä lörtsy. Nimi ei EVIRAn kaavailujen mukaan kertonut riittävän hyvin tuotteen sisällöstä eikä se viraston mukaan ollut yleisesti tunnettu.
Sosiaalisessa mediassa nousi paskamyrsky. Lehdistö otti Eviran ruuvipenkkiinsä ja lörtsynvalmistajat viittasivat kintaalla koko suunnitelmalle.
Jukka Hyytiäinen piti Iltasanomien haastattelussa Eviran väitettä huvittavana ja totesi, että lörtsyjä kutsutaan lörtsyiksi jatkossakin – niin pakkauksissa kuin myyntipaikoissakin.
”Siitä nousi kapina, lörtsy on jumankauta niin tunnettu. Me valmistajat jatkoimme kuten ennenkin, eikä kirjelmiä tehty. Evira taipui ja nimi säilytettiin. Asia painui pois”, Jukka Hyytiäinen muistelee.
Lyhyehkön näytöksen jälkeen EVIRAn pääjohtaja Matti Aho astui julkisuuteen ja väitti, ettei virastolla ollut tarkoitus kieltää lörtsy-nimeä ja totesi koko asian olleen väärinkäsitys.
Lörtsy on lörtsy, ja piste!

Teksti ja kuvat Marko Partanen

Lue myös Kioskimättöä palokunnan tapaan -jutut:
– Nopea, simppeli ja positiivinen porilainen
– Vedyistä riitti juttua koko työvuoroksi
– Makkaraperunat – ”Nyt on kova”