Mårten Hellbomin pitkä ura Helsingin pelastuslaitoksella päättyy
Kalustopäällikkö Mårten Hellbom, siis Mortti, on vetänyt höökien ja tabisten hankintoja vuodesta 1987 lähtien. Tänä kesänä on aika siirtää vastuu eteenpäin.
Mortti korostaa useita kertoja, että ”tätä ei tehdä yksin”. Hänellä on toki ollut vastuu kaluston hankinnoista lähes 40 vuotta, mutta aina höökit, tabikset ja muu kalusto on hankittu laitoksen oman asiantuntijaryhmän kanssa yhteistyössä.
artikkeli jatkuu
”Ilman näitä työryhmiä meillä ei olisi ollut tällaista kalustoa. Se joka luulee, että tätä voi tehdä yksin, on väärässä”, Mortti korostaa.
Hän sanoo, että ennen vanhaan henkilöstöllä oli vahvempi halu osallistua hankintaprosesseihin.
”Kun ei ollut niin paljon muuta sälää kuin nyt.”
Mortti kertoo esimerkin siitä, kuinka tärkeää on pitää henkilöstöä mukana hankintaprosessissa.
”Yksi tabistyöryhmän jäsenistä sanoi kerran ambulanssitehtaalla, että tämä käytävä autossa on liian kapea. Se oli 20 mm liian kapea, hän sanoi. Ja näin se oli! Tällaisella intensiteetillä kaverit ovat mukana”, Mortti kehuu.
Hankintatyöryhmät saavat Mortilta kiitosta monessa välissä. Hän pitää tärkeänä sitä, ettei työryhmissä olen niin sanotusti tuijotettu olkapoletteja, vaan on kysytty, pohdittu ja tehty yhdessä työtä.
”Tässä hommassa ei yksin pärjää. Totta kai pitää suodattaa, mutta yksin ei pysty. Käskemällä ei tule mitään vaan keskustelemalla. Lisäksi nämä hommat vievät aikaa. Henkilöt ovat vuorotöissä. Aika hyvä tapa on, että miettii yli yön.”
Homma on ollut ajoittain intensiivistä, kuten hydrauliikkatyökalujen hankinta muutama vuosi sitten.
”Ensin kundit teki vertailua. Ne kysyivät multa koko ajan, että paljo nämä maksaa. Taka-ajatus oli tässä, että he olivat täysillä mukana. Se oli fantastinen kokemus, kun vahvat persoonat saivat tehtyä vertailun yhdessä. Kun vertailu oli tehty, kerroin hinnan. Tämä on yksi hankinnan kulmakivistä, tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu.”
Magee paikka!
”Pelastuslaitos on humanitaarinen organisaatio. Se on tämän laitoksen perustehtäviä”, Mortti toteaa.
Hän sanoo, ettei pelastuslaitos voi olla kuin varuskunta. Hän pohtii, että joissakin asioissa on pelastusalallakin menty liian sotilaalliseen tapaan tehdä asioita.
”Pitää muistaa avoimuus, vaikka maailmassa on tällainen tilanne.”
Pienestä kritiikistä huolimatta Mortti on mielestään päässyt tekemään merkityksellistä työtä.
”Tämä on ollut magee paikka. On ollut onni saada tehdä erilaisten ihmisten kanssa töitä ja erilaisia juttuja. On ollut pakko olla koko ajan kartalla.”
Ja viilaaminen!
”Se on tän laitoksen suola. Ja viilaamista pitää kestää. Kaikkein paras viilaus on se, ettei henkilö heti huomaa, että sua viilataan, Mortti nauraa.
Työryhmissä ollut hyvä henki.
”On kuunneltu kaikkia. Viilausta on ollut, mikä kuuluu asiaan!”
Mortti suorastaan herkistyy, kun hän pohtii eläkehommiin siirtymistä.
”Kyllä haikein mielin lähden. Tämä on niin magee yhteisö. Oli ikä mikä tahansa, niin tämä on ihan uskomaton yhteisö.”
Monenlaisia myyntimiehiä
”Erilaisiin myyntimiehiin on törmännyt vuosien varrella. Yksi myyntimies sanoi, että on tehnyt niin monta tarjousta, että on hänen vuoronsa voittaa. Sanoin, että vai niin”, Mortti hymähtää.
Tarjouspyyntöjä on uran aikana lähtenyt lukemattomia määriä, ja kuten Mortti sanoo, tarjouspyyntö on aina vanha, kun se on lähtenyt.
Myös valituksia hankintapäätöksistä on tullut. Mortin aikana kolme.
”Kun tulee valitus, pitää muistaa, että se on valittajan oikeus. Siitä pitää vaan päästä yli.”
Edelleen ajoittain keskusteluun tulevat ”ne Viron ambulanssit”.
”Siitä saatiin lopulta itse korvaukset. Meillä ei silloin ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se tarjous”, Mortti ynnää tapauksen.
Hankinnoista puhuttaessa puhutaan pelastuslaitoksella isoista summista. Ajoneuvot maksavat paljon.
”Jos valitetaan, että toi maksaa, niin sanon, että halvin tapa on laittaa laitos kiinni.”
Kerro joku kehu!
”Kanssakäyminen ollut mahtavaa työryhmissä. Ja se on kehu, kun toista viilataan. Ei ilkeää vaan sellaista hyväntahtoista. On aina tuntunut, että olen aina ollut yksi jäsenistä.”
Operatiivinen mukana
Mortti kertoo esimerkin ambulanssin tai höökin hankinnasta. Ensin on tekninen määrittely. Eri työryhmien kanssa käydään läpi, toimivatko ratkaisut.
”Kundit pääsivät sanomaan, mikä toimii ja mikä ei. Oli vanha pohja, johon tehtiin korjaukset. Ei muuttamisen ilosta vaan tarpeeseen.”
Työryhmät ovat käyneet tutustumassa eri korivalmistajien tuotantoon. He ovat aina arvostaneet meitä. Suunnittelijat ovat saaneet oppia meiltä.
”Me ollaan liian vaatimattomia. Stadin Brankkarin brändi on kova referenssinä.”
Myös jatkossa Mortti toivoo, että työryhmät jatkavat. Se on hänen mukaansa edellytys sille, että homma toimii.
”Operatiivisen loppukäyttäjän on pakko olla hankinnoissa mukana.”
Työryhmien asiantuntemukseen ja työhön on aina luotettu talon johtoa myöten.
”Ei ole ikinä tullut sellaista, että joku laitoksen johdosta olisi halunnut muuttaa meidän tarjouspyyntöjämme. Meidän työhömme on luotettu.”
Hommaa riittää jatkossakin
Jonkin sortin hankinnat jatkuvat Mortilla myös eläkepäivillä.
”On vanha omakotitalo, kesämökki ja pieni maatila.”
”Meillä on myös vapaaehtoinen muuttopalvelu, joka on suunnattu omille lapsille. Muiden on siis turha yrittää tilata”, Mortti nauraa.
”Meinaan myös tulla viilattavaksi brankkarien eläkeläiskerhoon.”
Teksti: Nina Järvenkylä Kuvat: Ossi Pietiläinen
