Lapin pelastusjohtaja Markus Aarto ihmettelee, mihin tarvitaan uutta Lupa- ja valvontavirastoa. Sen tehtävät voitaisiin hoitaa kustannustehokkaammin ilman uutta valtakunnallista virastoa.
Lapin hyvinvointialueen arviointimenettely ei iske suoraan pelastustoimeen. Vaikka leikkauksia ei pelastuslaitos joudukaan tekemään, alkaa pelastusjohtaja Markus Aarton mukaan nykyrahoituksella olla yhä hankalampaa tehdä jopa lakisääteisiä tehtäviä. Kun rahoitus ei ole riittävä, ei voida täyttää uusia virkoja ja silloin jäädään jälkeen resurssitarpeista ja suorituskykyvaatimuksista.
Mutta pelastustoimen mahdollisesta valtiollistamisestakaan ei ole apua ankeaan tilanteeseen.
artikkeli jatkuu
”Ei valtiolla ole yhtään enempää rahaa kuin nyt sen rahoittaessa meitä hyvinvointialueilla. Uutta hallintohumppaa ei nyt tarvita. Paikallinen päätöksenteko katsoo asioita myös inhimillisemmästä näkökulmasta. Valtion tuottavuusohjelmat ovat olleet ankaria.”
Aarto katsoo, että erityisesti ensihoito ja sopimuspalokuntatoiminta ovat vaikeasti yhteen sovitettavia valtiollisessa pelastustoimessa. Ainoana hyötynä hän näkee sen, että kaikilla turvallisuusviranomaisilla olisi yhteinen omistaja, mutta yhteistyötä ei nykymallikaan estä.
Marina Erholan johtaman työryhmän raportin tärkeimpänä antina myös pelastustoimen kannalta Aarto pitää hyvinvointialueiden itsehallinnon ja valtion ohjauksen suhdetta. Se on myös rahoituksen merkittävin asia.
”Tärkeintä meidän kannaltamme ovat riittävät resurssit. Tällä hetkellä ohjaus on liian monijakoista. Koko julkisen hallinnon rakennetta olisi syytä miettiä uudella tavalla. Nykyisessä mallissa ohjausta ja rahoitusta tulisi tarkastella kriittisesti, saada vaatimukset kevyemmiksi ja antaa alueille enemmän vastuuta toimia.”
Uusi virasto ihmetyttää
Uuden Lupa- ja valvontaviraston rooli pelastustoimessa herättää hänessä ihmetystä. Mihin tarvitaan enää erillistä valvojaa, kun sisäministeriö asettaa vaatimukset ja valtiovarainministeriö antaa rahat?
”Tällaisessa julkisen talouden paineessa tämä ei ole järkevintä rahankäyttöä. Ohjausta ja valvontaa voitaisiin yksinkertaistaa ja se voitaisiin hoitaa suoraan sisäministeriössä. Samalla sisäministeriö saisi kovin tarvitsemiaan lisäresursseja kehittämistyöhön. Yksi lisähenkilö kussakin pelastuslaitoksessa riittäisi koordinoimaan alueellista varautumista, siihen ei valtion viranomaisia tarvita. Monen ennen valtion aluehallinnolle kuuluneen tehtävän perusta murtui, kun alueen erityisolosuhteiden tuntemus hävisi tämän uudistuksen myötä, mutta tätä tuskin uudistusta tehtäessä juuri mietittiin, kun uudistuksen valmistelivat ne henkilöt, joiden työtehtävät olivat uudistuksen kohteena”, Aarto huomauttaa.
Lapin hyvinvointialueen budjetti on hiukan yli miljardi euroa. Pelastustoimen osuus siitä on parisen prosenttia eli vajaat 30 miljoonaa euroa. Se ei siis ole suuri ja kustannustehokasta toiminta on ollut jo edellisessä elämässä eli silloin, kun pelastustointa hoiti maakuntaliitto.
Syrjäseuduilla valmius puutteellista
Matkailu tuo vuosittain Lapissa pelastustoimen tehtäviä liki neljänneksen kaikista tehtävistä ja määrä on jatkuvassa kasvussa.
”Nykyrahoituksella turvallisuudesta on yhä hankalampaa huolehtia. Kahdella lisämiljoonalla voitaisiin kohtuudella vastata matkailusta aiheutuviin riskeihin.”, Markus Aarto sanoo.
Erityisesti syrjäseuduilla valmius on puutteellista. Aarto sanookin, että pitkäkestoisessa ja suuremmassa tilanteessa heikot resurssit tuovat ongelmia.
”Jos esimerkiksi turistibussi joutuu onnettomuuteen, olemme resurssiemme kanssa pulassa.”
Tällaisia arjen ja ruohonjuuritason riskejä ei juurikaan tunnisteta kansallisen riskiarvion kyljessä tehdyissä alueellisissa arvioissa, vaan ne ovat enemmänkin ylätason riskejä arvioivia asiakirjoja.
Kaikista Lapin tehtävistä sopimuspalokunnat hoitavat jopa puolet eli noin 2500 tehtävää vuodessa.
”Ne ovat meille elintärkeitä. Yritämme huolehtia, että toiminnasta kiinnostuneet saadaan mahdollisimman nopeasti koulutettua ja siten lisättyä suorituskykyämme”, Markus Aarto painottaa.
Teksti: Esa Aalto Kuva: Kaisa Sirén
