Pelastustoimi 30.12.2020

Professori Timo Airaksinen: ”Sota on ’jos’, tulipalo on ’kun’.”

”Ensimmäisten Hornet-kauppojen aikaan pääesikunnasta tuli viestiä, että professori pitää sitten turpansa kiinni asioista, joita ei tunne.”

Timo Airaksista naurattaa. Etiikkaan ja yhteiskuntafilosofiaan keskittynyt Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian laitoksen professori on tullut pohtineeksi aika paljon muutakin kuin oman erikoisalansa asioita.

Horneteista tuli sanottua tuolloin, että eihän laman aikana tällaisia hankintoja voi tehdä.

Miltä yhteiskunnan rahoitusvalinnat näyttävät tänä päivänä? Onko pohjoismainen hyvinvointivaltio koronan vuoksi kriisissä? Tai hetkinen, mitä hyvinvointivaltio edes tarkoittaa?

Otetaanpa esimerkiksi Yhdysvallat ja Suomi. Ne ovat molemmat hyvinvointivaltioita, mutta niiden toteutustapa on aivan eri lähtökohdista.
Hyvinvointivaltiot voidaan jaotella karkeasti kahteen eri luokkaan: pohjoismaisessa mallissa yhteiskunta koettaa pitää huolta kansalaisistaan, pohjoisamerikkalaisessa mallissa taas yksilön tulee yksin vastata itsestään mahdollisimman pitkälle.

On filosofinen näkökulmakysymys, kumpaa mallia pitää parempana.
”Jos on kova talousliberalisti, ajattelee, että kansalaisten pitää huolehtia omista asioistaan. Jos taas on sosialisti, vastuu on yhteiskunnalla”, Airaksinen kertoo.

Mutta jos ajatellaan sosialistisesti niin että yhteiskunnan pitää maksaa hyvinvointipalvelut, seuraava kysymys on, mitä kaikkea sen pitäisi kansalaisilleen tarjota? Ja mihin kaikkeen yhteiskunnan pitäisi varautua?

Varautuminen on strategista suunnittelua, joka perustuu riskien tapahtumistodennäköisyyksien arviointiin. Tämä luo pohjan valinnoille siitä, mitkä uhat painotetaan suuremmiksi muihin riskeihin verrattuna.

Jos asiaa katsoo todennäköisyyksien kautta, pelastustoimi ansaitsisi täyden budjetin.
”Sodan syttyminen on jos-tason asia – sota syttyy tai on syttymättä. Talon palaminen sen sijaan on kun-tason asia – taloja tulee varmuudella syttymään tai tapahtuu muita onnettomuuksia. Miksei yhteiskunta varaudu pelastustoimen kun-tasoisiin tapahtumiin yhtä huolellisesti kuin sodantapaisiin jos-tapahtumiin?” Airaksinen sanoo.

Todennäköisyyslaskentaa – ja sen perusteella päätöksiä painopisteistä – tulee tehdä myös pelastusalan sisällä. Laitetaanko rahoja todella harvoin esiintyviin tehtäviin – vai panostetaanko enemmän niihin tehtäviin, jotka toistuvat useammin?

”On mielenkiintoinen kysymys, mille tasolle varautuminen asetetaan. Se on arvokysymys, mitä pelätään ja mikä on kauheaa.”

Lue koko juttu Pelastustiedon numerosta 9–10/2020.

Teksti ja kuva: Petri Vanhanen