Jaalan VPK:n päällikkö Tuomas Lemminkäinen ja ensivastevastaava Anna-Mari Poteri arvioivat, että ensivaste on hyvällä mallilla Kymenlaaksossa.
Jaalan VPK Kymenlaaksossa on tehnyt ensivastetta pian 27 vuotta. Palokunnan päällikön Tuomas Lemminkäisen mukaan ensivaste on muuttunut 20 vuodessa paljon. Toimintamalli ja pelikenttä ovat erilaiset.
”Joskus 2000-luvun alussa meillä oli melkein sata ensivastetehtävää vuodessa. Nyt on vähän hiljentynyt siitä, ensivastetta ei enää hälytetä niin herkästi”, hän kertoo.
”Aikoinaan teimme aika paljon sellaisia tehtäviä, että käydään mittaamassa arvoja, hapettamassa ja pitämässä kädestä kiinni. Nykyään kun ensivastetehtävä tulee, ihminen on joko todella kipeä, tai ambulanssi kaipaa apua esimerkiksi tavoitettavuuden tai muun suhteen. Simppelit keikat ovat oikeastaan loppuneet.”
Palokunnan ensivastevastaava Anna-Mari Poteri kertoo, että iso osa palokuntalaisista on koulutettu ensivasteeseen. Pelastuspuolen hälytyslistalla on 29 henkilöä, ensivasteen listalla 26.
Viiden minuutin lähtövalmiudessa
Ensivasteeseen osallistuvalta palokuntalaiselta vaaditaan neljä vuosittaista harjoituskertaa kelpoisuuden ylläpitämiseksi. Ennen koronaa ensivasteryhmäläisillä oli harjoituksia keskimäärin joka toinen kuukausi. Harjoituksissa vierali myös ulkopuolisia kouluttajia. Korona-aikana koulutukset järjestetään Teamsin kautta.
Poteri kertoo, että varsinkin elvytystaitoja täytyy pitää yllä.
”Mielestäni se on meidän tärkein tehtävämme. Jos meille tulee hälytyskeikka, olemme yleensä paikalla ensimmäisinä, joten meidän pitää osata se homma.”
Palokunta on viiden minuutin lähtövalmiudessa, ja hälytyksen tullessa jokainen lähtee kotoaan asemalle. Tällä hetkellä säädökset ovat sellaiset, että tehtävälle lähtee kolme henkilöä. Asemalla arvioidaan nopeasti, keistä on eniten hyötyä keikalla.
”Idea on, että menemme parhaalla mahdollisella porukalla”, Poteri sanoo.
Lemminkäinen kertoo, että ensivastepuolen ongelma on, että toisin kuin pelastuspuolella, tehtävästä ei saa mitään tietoja ennen kuin tulee paloasemalle.
”Pahimmillaan voi käydä niin, että tehtävänä tulee eloton, ja kaveri ajaa kohteen ohi asemalle, ottaa auton sekä varusteet ja palaa takaisin”, hän sanoo.
Kätilö uransa huipulla
Lemminkäisen ja Poterin mielestä ensivaste toimii kuitenkin Kymenlaaksossa ihan hyvin.
”Jaalan osalta homma toimii. Meillä on hyvät välineet ja jos jotain tarvitaan, se on hyvin huomioitu. Koen myös, että meitä arvostetaan, kun olemme paikan päällä”, Poteri sanoo.
Jaala on pieni 1500 asukkaan kylä, jossa auttajat ovat arvossaan.
”On iso merkitys, että kylältä tulee nopeasti tuttu porukka. Ei meidän tehtävämme ole vain hoitaminen, vaan jo läsnäolomme tutun ihmisen luona voi helpottaa oloa huomattavasti.”
Jaala on kesämökkikunta, jossa asukasluku kolminkertaistuu kesäkuukausina. Sillä on iso merkitys ensivasteelle.
”Meillä saattaa talvella olla viikkoja, jopa kuukausia ilman tehtäviä, ja kesällä voi olla joskus useampi tehtävä päivässä. Pelikenttämme muuttuu aika radikaalisti silloin”, Lemminkäinen sanoo.
Jos tehtäväksi osuu synnytys, ensihoitajatkin ottavat käskyjä vastaan Anna-Mari Poterilta. Hän on nimittäin kätilö.
”Yhden sellaisen potilaan olen saanut hoitaa, ja olin kyllä urani huipulla siinä kohtaa. Koin, että nyt voin antaa kaiken sen, mitä osaan.”
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Eetu Järvi