Lappeenrannan kaupunki ei hyväksy sopimuspalokuntalaisten miljoonavaatimuksia.
Varallaoloa tekevät ovat alkaneet vaatia palkkasaatavia eri puolilla maata sen jälkeen, kun korkein oikeus antoi päätöksensä Turun tapauksesta, jossa kaupunki määrättiin maksamaan runsaat 24 000 euroa palkkasaatavia päätoimisessa työsuhteessa olleelle työntekijälle.
Esimerkiksi Etelä-Karjalassa pelastuslaitoksen 25 sivutoimista henkilöä vaati yhteensä yli kahta miljoonaa euroa palkkasaatavia.
Lappeenrannan kaupunki ilmoitti maanantaina 26. lokakuuta, ettei se hyväksy vaatimusta. Kaupunki perustelee päätöstä sillä, että palkkasaataviaan vaatineet henkilöt ovat sivutoimisia työntekijöitä, joiden työntekovelvoitekin perustuu siihen, että he osallistuvat pelastustehtäviin mahdollisuuksiensa mukaisesti.
Heidän työskentelyolosuhteensa ovat erilaiset kuin korkeimmassa oikeudessa käsitellyssä ratkaisuissa, eivätkä vaadittujen euromäärien laskentaperusteet ja vaatimukset ole yksilöityjä. Myöskään viiden minuutin lähtövalmiudesta ei mainita vaatimusten esittäjien työsopimuksissa.
Suomen Palomiesliiton johtaja Kim Nikula arvioi, että kunnille voi koitua jopa 50 miljoonan euron kustannukset varallaoloon liittyvistä maksamattomista korvauksista.
”Varallaolo koskettaa myös työsopimussuhteisia, joten vaikutuksia voi tulla myös sopimuspalokuntalaisten korvausvaatimuksista.”
Etelä-Savon pelastusjohtaja Seppo Lokka sanoo, että korkeimman oikeuden päätös ei anna yksiselitteisesti ratkaisua muihin varallaolopäätöksiin.
”Kyse on ollut tavasta toimia pelastustoimessa. Tähän vaikuttaa myös aluehallintoviraston taannoin antama ratkaisu varallaolon enimmäistuntimäärästä.”
Lokka myöntää, että KKO:n päätös yllätti.
”Yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan varallaolo ei tule kyseeseen, jos työntekijä on velvoitettu olemaan työpaikalla, mutta jos on annettu lupa olla työpaikalla, se katsotaan varallaoloksi.”
Nyt on hänen mukaansa ymmärretty asia niin, että se ei ole velvoittava.
Seppo Lokan mukaan vielä pitää saada korkeimman hallinto-oikeuden kanta johonkin korvausvaatimukseen, jolloin tiedetään lopullisesti, miten vaatimusten kanssa pitää toimia.
Hälytysraha voi olla ratkaisu
Varsinais-Suomen varallaolojärjestelyn korkein oikeus katsoi viiden minuutin lähtövalmiuden sillä lähtömäärillä olevan kohtuuton työntekijälle. Nyt samaa arvioidaan muualla maassa olevissa varallaolotapauksissa. Korkein hallinto-oikeus tulee tähän ottamaan aikanaan kantaa.
”Epäselvät tapaukset kannattaa kuitenkin siivota pois päiväjärjestyksestä”, Lokka suosittelee.
”En usko, että tästä koituu kunnille 50 miljoonan euron kustannukset, ja olen varovainen ylipäätään arvioimaan, aiheutuuko ollenkaan maksettavaa. Viranhaltijoiden osalta näin voi tapahtua”, hän sanoo.
Koko varallaolojärjestelmä saattaa Seppo Lokan mielestä tämän seurauksena muuttua.
”Hälytysraha voi olla yksi ratkaisu. Itsehallintoalueille voi syntyä moniammatillisia yksiköitä ensihoidon kanssa yhteistyössä. Siinä voi olla mukana myös yksityinen palveluntuottaja.”
Kokonaan ei varallaolo poistu, vaan säilyy etenkin harvaan asutuilla alueilla. Esimerkiksi 15 minuuttia voi tulla aikarajaksi, jolloin varallaolosta aloitetaan työ.”
Sopimuspalokuntien Liiton toiminnanjohtaja Isto Kujala sanoo, että jokaisella on oikeus lähteä hakemaan mahdollisia menetettyjä korvauksia varallaolosta, mutta muistuttaa, että sopimuskäytännöt ovat niin erilaisia, että KKO:n ennakkotapauksesta antama päätös ei välttämättä päde kaikkiin tapauksiin.
”Sopimuspalokuntalaiset ovat asiassa odottavalla kannalla. Näiden esille tulleiden tapausten lisäksi ei tiedossani ole muita vireille tulleita vaatimuksia.”
Kujala huomauttaa, että vaarana on koko varallaolojärjestelmän lakkauttaminen, mikä heikentää lähtövarmuutta.
”Kun lukee työehtosopimusta, tulee tunne, ettei korvausta ole tarkoitettu tällaista varallaoloa varten. Lähtövarmuus olisi tullut ottaa kokonaistarkasteluun jo aikaa sitten, mutta pelastuslaitokset eivät ole halunneet käsitellä tätä valtakunnallisesti, esityksistämme huolimatta.”
Teksti: Esa Aalto
Kuva: Mika Rinne
