Tilaisuus keräsi noin kolmekymmentä osallistujaa eteläisen Suomen palokunnista.
Suomen sopimuspalokuntien liiton Pelastustoimi uudistuu –kiertue jalkautui lauantaina 10. syyskuuta Kotkaan. Karhulan VPK:n tanssilavalla Tampsalla järjestetty tilaisuus keräsi noin kolmekymmentä osallistujaa eteläisen Suomen palokunnista.
Tilaisuudessa oltiin yhtä mieltä siitä, että Suomen harva paloasemien verkosto ei saa enää harventua. Kaikki palvelua tuottavat sopimuspalokunnat halutaan mukaan suuralueeseen.
Huonosti sovitut tai sopimattomat vastuut tulisi nyt sopia. Monet palokunnat näkevät tulevan muutoksen uhkakuvana. Rahojen riittäminen ja kaikkien sopimuspalokuntien tarve huolestuttaa monia.
Valtion vaikutusvalta pelastustoimessa tulevaisuudessa nähdään niin hyvänä kuin huononakin.
”Käytännössä siirrytään valtion rahoitukseen, sieltähän ne rahat periaatteessa tulee”, palokuntalaiset totesivat keskustelun yhteydessä.
Ei täysi mahdottomuus
Pelastustoimea ei palokuntalaisten parissa nähdä kuitenkaan täytenä mahdottomuutena.
”Oikeastaan kun tätä työtä katsoo, tulee mieleen jo takana oleva uudistus eli aluepelastuslaitosten muodostaminen. Uudistusta ei nähdä kuitenkaan aivan mahdottomuutena, vaan ajatellaan että meillä on kuitenkin mahdollisuus onnistua tässä”, Suomen Sopimuspalokuntien Liiton toiminnanjohtaja Isto Kujala pohtii käydyn keskustelun pohjalta.
Pelastustoimi näyttää erilaiselta eri puolilla maata.
”Uudistuksen myötä pelastustoimen palveluista olisi tarkoitus saada mahdollisimman hyvää ja tasalaatuista. Nykyisin on paljon esteitä, jotka hankaloittavat sopimuspalokuntatoiminnan kehittämistä. Epäkohtiin tulee puuttua, jotta toimintaa voitaisiin kehittää paremmin”, Kujala toteaa.
Tosiasiat on hyvä tunnustaa toimintaa kehitettäessä. Pelastuslaitosten kokonaismenoja pyritään rajoittamaan sosiaali- ja terveystoimen uudistuksen tavoin. Kujalan mielestä ensihoito on tärkeä osa pelastustoimea, ja siten myös suuri osa rahoitusta.
Kotkassa käydyn keskustelun pohjalta tärkeiksi asioiksi sopimuspalokuntien kannalta nähtiin paloasemien säilyminen, hyvän koulutuksen saaminen, tasa-arvoisuus, kaluston nykyaikaisuus ja toimivuus sekä sopimuksen yksiselitteisyys. Myös yhdistystoiminnan säilyminen koetaan tärkeänä.
Teksti ja kuva: Sasu Mäkinen
