Miltä sopimuspalokuntien tulevaisuus näyttää? Riippuu keneltä kysyy. "En itse osaa nähdä sellaista maailmanloppua. Oman pelastuslaitokseni näkökulmasta sopimuspalokunnat ovat keskeinen voimavara nyt ja varmasti 20–30 vuoden päästäkin", sanoo Lapin pelastusjohtaja Markus Aarto.
Sopimuspalokunnat säilyvät elinvoimaisina myös tulevaisuudessa, jos niillä on kunnolliset asemat ja kalusto, pelastuslaitosten tuki sekä hälytystoimintaa laajempi toimintapohja.
On vuosi 2035. Joskus sopimuspalokuntatoiminta oli virkeää Kuorolahdellakin. Nyt maalaiskunnan paloasema seisoo tyhjänpanttina. Palokuntatoiminta on hiipunut olemattomiin. Sopimusvelvoitteista on ollut vaikea pitää kiinni. Tiukat vaatimukset sitoutumiselle, ammatillisuudelle ja fyysiselle kunnolle ovat karsineet suurimman osan harva-alueen kiinnostuneista. Kylälle on perustettu omatoiminen hälytysryhmä, joka tekee, mitä pystyy ennen kuin viranomaiset saapuvat paikalle.
Vai ehkä sittenkin näin: vuonna 2035 Kuorolahden VPK-yhdistys on liittynyt osaksi alueellista yhdistystä. Palkattu henkilöstö hoitaa hallinnolliset työt, ja palokuntalaiset voivat keskittyä olennaiseen toimintaan. Eri ikäisten ja -taustaisten ihmisten on helppo tulla mukaan, ja harrastus näyttäytyy heille houkuttelevana. Teknologian kehittymisen ansiosta tehtäväkenttä on monipuolistunut, ja ihmisten erilaisia kykyjä voidaan hyödyntää tehokkaasti.
Muun muassa tällaisia tulevaisuudenkuvia maalailtiin Suomen Palopäällystöliiton Sopimuspalokuntien tulevaisuuskatsauksessa, joka ilmestyi huhtikuun lopulla. Katsauksessa tarkastellaan kolmen skenaarion kautta, miltä sopimuspalokuntien tulevaisuus voisi näyttää. Sammuvassa skenaariossa sopimuspalokunnat ovat taantuneet, hiipuvassa ne taistelevat olemassaolostaan ja liekehtivässä skenaariossa ne voivat hyvin.
Toimintapohjaa pitäisi laajentaa
Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Ilkka Horelli arvioi, että paraikaa palokuntien tilanne Suomessa on vaihteleva. Hän pohtii, ettei ole olemassa yhtä patenttiratkaisua sopimuspalokuntien elinvoimaisuuden säilyttämiseen. Tarvitaan paikallisia, juuri tietyn palokunnan tarpeisiin sovitettuja ratkaisuja, mutta myös valtakunnallista ohjausta.
Horelli uskoo, että tällä hetkellä sopimuspalokuntien toiminta on ehkä liian suppeaa. Hän näkisi mielellään, että tulevaisuudessa palokunnat olisivat laajemmin läsnä pelastustoimessa, onnettomuuksien ehkäisyssä ja turvallisuusasioiden edistämisessä varsinkin paikallistasolla.
”Jos sopimuspalokuntatoiminta keskittyy pelkästään pelastustoimen tehtävien hoitamiseen, on vaara, että toiminta supistuu ja menetämme jotakin sopimuspalokuntien kannalta elintärkeää. Ihmisille pitäisi tarjota nykyistä enemmän tekemisen paikkoja.”
Harrastuksena sopimuspalokuntatoiminnan pitäisi tuoda vastapainoa työlle, ei olla toinen työ.
”Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sopimuspalokuntien toiminta pelastustoimen tehtävissä voisi olla laadukasta, osaavaa ja ammattitaitoista. Mutta kun toiminnan peruspohja on riittävän laaja, sieltä kumpuaa voimaa myös hälytystoimintaan.”
Horelli korostaa, että vapaaehtoisorganisaatiot, kuten sopimuspalokunnat, tarvitsevat tuekseen vahvan tukiverkoston. Pelastusalalla tämä tukiverkosto muodostuu järjestökentästä. Lisäksi pitäisi miettiä, miten pelastuslaitokset pystyisivät tukemaan sopimuspalokuntia nykyistä paremmin.
Sopimuspalokuntia ei ole varaa menettää
Horelli on huomannut, että hallinnolliset työt vievät nykyisin ison osan sopimuspalokuntalaisten, varsinkin palokuntien päälliköiden, ajasta. Hallinnollista taakkaa voisi keventää vaikkapa sopimuspalokuntien yhteisesti palkatuilla resursseilla.
Seuraava askel vahvempaan sopimuspalokuntakenttään voisi olla esimerkiksi sopimuspalokuntatoiminnan oma strategia, jossa toimintaa tarkasteltaisiin sopimuspalokuntien itsensä näkökulmasta.
Entä tarvitaanko sopimuspalokuntia lainkaan, nyt tai tulevaisuudessa?
”Sopimuspalokunnat ovat keskeinen osa Suomen pelastustoimen järjestelmää ja ovat olleet sitä jo lähes 200 vuotta. Näin on nyt, ja aivan varmasti myös tulevaisuudessa. Suomi on harvaan asuttu maa, eikä meillä ole mitään muuta kustannustehokasta järjestelmää, jolla pelastustoimen palvelut pystyttäisiin tuottamaan nykyisellä tasolla”, Horelli painottaa.
”Jos haluamme turvata turvallisuuden lähipalvelun, meillä ei ole varaa menettää sopimuspalokuntia.”
Vaatimukset tarkasteluun, yhteistyö tiiviimmäksi
Suomen Sopimuspalokuntien Liiton toiminnanjohtaja Ari Maskonen sanoo, että tulevaisuuskatsaus pitäisi lähettää jokaiselle kuntapäättäjälle, pelastuslaitokselle ja sisäministeriön pelastusosastolle, sillä SSPL ei pysty yksin saamaan muutosta aikaan.
”Suomi vanhenee, ja harva-alueilla väki vähenee. Meillä ei ole työkaluja liittona muuttaa tätä suuntaa. Se tehdään eri keskusteluissa ja kammareissa. Mutta teemme joka päivä töitä sen eteen, että sopimuspalokuntatoiminta olisi elinvoimaista.”
Maskonen arvioi, että nykytilanne monilla palokunnilla on ihan hyvä, vaikkakin korona on hetkellisesti suuri ongelma. Yleisesti toimintaa motivoivat kunnolliset puitteet ja hälytyksille pääsy.
Maskonen nostaa motivaatioon vaikuttavaksi asiaksi myös esimerkiksi varallaolon, joka sitoo palokuntalaisia lähtövalmiuden ylläpitoon. Palokuntien elinvoimaan vaikuttaa myös se, pystyykö sopimuspalokuntalainen yhdistämään työn ja perhe-elämän, ja tukeeko työ palokuntatoimintaa. Jos työaikana tuleva tehtävä vähennetään palkasta, motivaatiokin voi kadota.
Maskonen kysyy, täytyykö sopimuspalokuntalaisilta ja ammattipelastajilta edellyttää täysin samoja asioita. Hän ehdottaa, että voimavaroja voisi kohdentaa niihin tehtäviin, joita palokunnilla eniten on.
”Tärkein asia, jonka pitää olla kunnossa, on päänuppi. Erittäin vaativissa tehtävissä voisi olla eri vaatimukset kuin pelastustoimen peruskurssilla. Tätä pitää vahvasti tutkia ja määritellä.”
Missä on minimivaatimusten alaraja?
Maskonen pohtii, voisiko motivoitunut henkilö osallistua palokuntatoimintaan, vaikka hänellä olisi jokin fyysinen rajoite. Merkittävästi ylipainoinen henkilö ei ehkä läpäise savusukellustestejä, mutta hän voisi olla loistava yksikön kuljettaja.
”Minimivaatimukset pitää olla, se on päivänselvää. Keskustelemme siitä, missä on alaraja. Turvallisuusalalle ei pysty ottamaan ihan kaikkia mukaan, mutta jäsenistö voisi olla monipuolisempaa, kuin se tällä hetkellä on.”
SSPL:n kolmas sopimuspalokuntabarometri valmistui keväällä, ja sen keskeinen viesti on, että koronaa lukuunottamatta palokunnilla menee hyvin. Jäsenrekrytointi on silti iso haaste joka puolella. Barometristä kävi ilmi, että jopa 30 prosenttia vastanneista pohtii toiminnan lopettamista.
”Palokunnan ja muun elämän yhteensovittaminen on ehkä muuttunut kompleksisemmaksi”, Maskonen arvioi.
Selvää parannusta ei ole myöskään tapahtunut yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa, työturvallisuudessa tai varusteissa.
”Jos meidän ihmisemme osoittavat kahdessa–kolmessa tutkimuksessa sen, että tarvetta olisi, voidaan kysyä, miksi asiat eivät parane.”
Suurin osa liekehtivässä vaiheessa
Lapin pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Markus Aarto näkee, että sopimuspalokuntien tulevaisuuskatsauksen skenaariot ovat paikoin turhankin synkkiä.
”En itse osaa nähdä sellaista maailmanloppua. Oman pelastuslaitokseni näkökulmasta sopimuspalokunnat ovat keskeinen voimavara nyt ja varmasti 20–30 vuoden päästäkin.”
Aarto sanoo, että ongelma on joidenkin alueiden elinvoiman hiipuminen, mikä hiivuttaa sopimuspalokuntatoiminnankin. Hänen mielestään tulevaisuus on silti katsauksen skenaarioita valoisampi myös harva-alueilla, ainakin Lapissa.
”Ja kaupungeissahan elinvoimaongelmaa ei ole. Tulijoita palokuntiin on kyllä. Ongelma on silloin, onko pelastustoimella tarjota riittävästi järkevää tekemistä.”
Hän uskoo, että suurin osa sopimuspalokunnista on nytkin liekehtivässä vaiheessa. Hiipumassa on ehkä parisenkymmentä prosenttia sopimuspalokunnista.
”Mutta se ei johdu ehkä niinkään sopimuspalokuntatoiminnasta itsestään vaan joidenkin kuntien elinvoiman heikkenemisestä.”
Lapissa noin puolet tehtävistä hoidetaan käytännössä kokonaan sopimuspalokuntien voimin.
”Sopimuspalokunnat tekevät täällä valtavan työmäärän. Suurimmassa osassa aluetta palokuntien tilanne on oikein hyvä.”
Teksti: Kaisu Puranen
Kuvankäsittely: Petri Vanhanen
