Palokuntalaiset Miika Lehtovaara, Mikko Korpela, Piia Sakari, Säde Roive ja Sami Aaltonen Kurisjärven paloaseman edustalla.
Pirkanmaalainen Kurisjärven VPK vietti kesäkuussa 70-vuotisjuhliaan.
”Meillä on yleensä tapana pitää juhlat, jos on hyvä syy”, sanoo VPK:n varapäällikkö Arto Arola.
Arola kuvailee viiden kilometrin päässä Toijalan keskustasta sijaitsevaa VPK:ta maalaispalokunnaksi, jolla on hyvät valmiudet muun muassa hyötyeläinpelastamiseen. Miehistössä on esimerkiksi hevostilallisia.
”Meillä on jonkinlainen käsitys hyötyeläimistä. Kun tulee lehmä vastaan, ei ensimmäisenä juosta karkuun, vaan ruvetaan miettimään, mitä sille tehdään”, Arola kertoo.
Pirkanmaan pelastuslaitoksen sopimuspalokunta on erikoistunut sähköntoimitukseen. Asemalla on kaksi generaattoria, 35- ja 65-kilowattiset.
”Jos tarvitaan sähköä, sitä löytyy. Tarvittaessa pystymme sähköistämään jonkinkokoisen maatilankin.”
Kalustosta löytyy sammutusauto sekä Puolasta vuodenvaihteessa ostettu kevytsammutusauto, johon ei vielä ole saatu tunnuksia.
”Se on Volkkari, johon menee 200 litraa vettä ja 20 litraa vaahtoa. Lisäksi siinä on korkeapainesammutusjärjestelmä. Saamme hinata sillä raskasmoottoriruiskua ja
generaattoreita.”
Arola kertoo, että hälytyspuolella on ollut parin viime vuoden ajan vähän hiljaisempaa. Hälytyksiä on ollut noin 30 vuodessa. Palokunnalla on parisenkymmentä jäsentä, joista aktiivisia on 15–16.
Tällä hetkellä haasteita tuovat hälytysten vähyys ja heikot päivävahvuudet.
”Sellainen 50 hälytystä olisi aika mukava määrä vuodessa. Olisi väkeä harjoituksissa ja hälytyksissä. Hälytykset kuitenkin aktivoivat toimintaa, eikä pelkillä harjoituksilla pysty pitämään hälytystaitoa yllä”, Arola pohtii.
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Arto Arola
