Sopimuspalokunnat 30.6.2020

SSPL toivoo varallaololle ja sopimuspalokuntien roolille jatkoa – ja niiden toteutustapoja keskusteluun

Viimeisen sadan vuoden aikana palomiehen työnkuva on erikoistunut, teknistynyt ja laajentunut ensihoitoon.

Viimeisen sadan vuoden aikana palomiehen työnkuva on erikoistunut, teknistynyt ja laajentunut ensihoitoon.

Suomen Sopimuspalokuntien Liiton SSPL:n mukaan varallaolojärjestelmän purkaminen saattaa heikentää ja lakkauttaa sopimuspalokuntia ja heikentää lähtövalmiutta erityisesti harvaan asutuilla alueilla.

Viikonloppuna julkaistussa kannanotossaan liitto toivoo, että varallaoloja voitaisiin edelleen jatkaa tai niiden oheen tai niiden sijaan voitaisiin kehittää jokin toinen sopimuspalokuntiin nojaava ratkaisu.

Varallaolosta on kiistelty eri oikeusasteissa korkeinta oikeutta myöten eri pelastuslaitosten alueilla. Parhaillaan oikeutta käydään muun muassa työtuomioistuimessa, jossa selvitetään, onko Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Pirkanmaan pelastuslaitoksen päätoimisen henkilöstön varallaoloaika täysimääräistä työaikaa vai ei. Vastaavia käsittelyjä on ja on ollut meneillään myös sivutoimisten pelastajien riitauttamissa tapauksissa esimerkiksi Etelä-Karjalan ja Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksissa.

Varallaolojärjestelmän ongelman ytimenä on saadun palkkakorvauksen koko suhteessa vaaditun lähtövalmiusajan pituuteen. Työtuomioistuimessa olevissa tapauksissa lähtövalmiusaikana on ollut viisi minuuttia, ja jo yhden laitoksen kohdalta tämä aikaraja on tulkittu liian sitovaksi. Oikeus tulkitsi tällöin tuon laitoksen varallaolon olevan työaikaa.

Joissain pelastuslaitoksissa aikarajaa on sittemmin muutettu. Työtuomioistuimen mukaan esimerkiksi Pohjois-Karjalan pelastuslaitos nosti lähtövalmiusaikansa 15 minuuttiin.

SSPL:n varapuheenjohtaja Juho Luukko näkee yhtenä ratkaisuna esimerkiksi aikarajan höllentämisen.
”Esimerkiksi Oulu-Koillismaalla on nyt käytössä puolen tunnin aikaraja. (Varallaolijoille) On ilmoitettu, että ei ole pakko lähteä tehtävälle aiemmin. Tällöin ei muodostu laintulkintaa liian tiukaksi katsottavasta aikarajasta. Näitä 15, 20 tai 30 minuutin aikarajoja ei ole koeponnistettu (oikeusasteissa).”

”Tämä malli ei luonnollisesti takaa viiden minuutin lähtövarmuutta, mutta henkilöstö vaikuttaa edelleen sitoutuneelta hoitamaan nämä tehtävät vastuullisesti ja täten pelastuslaitoksen tuottama palvelu ei ole heikentynyt. Tässä mallissa ymmärtääkseni sopimuskorvauksiin ei myöskään ole koskettu.”

Yksi lisävaihtoehto voisi Luukon mukaan myös olla hälytysrahamalli tai vastaavan korvauksen kehittäminen, joka kannustaisi lähtemään tehtävälle.

Toinen keino olisi palkata sopimuspalokuntalainen päivystäjä, jolloin olisi jatkuva valmius lähteä saman tien vähintään yhden henkilön vahvuudella tehtäville.
”Tämäkin ratkaisu pitäisi sopimuspalokunnat vielä elinvoimaisina. Lisäksi se toisi varmuutta esimerkiksi juuri sopimuspalokuntien päivälähtöihin.”

Luukko uskoo varallaolon ratkaisun keinovalikoiman olevan laaja. Tämän vuoksi liitto toivoo sisäministeriön pelastusosaston apua SSPL:n ja pelastuslaitoksien väliseen ratkaisunhakuun. Ensisijaisesti liitto toivoo, että ratkaisussa huomioidaan sopimuspalokuntien panos turvallisuuden ylläpitämisessä.

”Tällä hetkellä meillä on 22 eri pelastuslaitosta tekemässä ratkaisuja omalla tavallaan. En tiedä, kuinka paljon asiassa huomioidaan muita näkökulmia. Pelkäämme, että asiassa tehdään hätiköityjä päätöksiä.”

Pelastusosasto: Emme puutu pelastuslaitoksien päätäntävaltaan

Pelastusneuvos Janne Koivukoski sisäministeriön pelastusosastolta pidättäytyy ottamasta kantaa varallaolojärjestelmän toteuttamiseen. Koivukoski ei näe, että pelastusosasto voisi toimia ainakaan aktiivisena neuvottelukumppanina asiassa.
”Päätösvalta pelastustoimen toimintavalmiuden ja siihen mahdollisesti kuuluvan varallaolon järjestämisestä ja toteutustavasta kuuluu pelastuslaitoksille. Sisäministeriö ei ole työnantajan roolissa tässä asiassa. Toivomme ja tuemme toki siinä, että järjestelmät olisivat valtakunnassa mahdollisimman yhdenmukaisia – sopimuspalokuntasopimukset mukaan lukien.”

Pelastusosaston ja sisäministeriön lähtökohta asiaan on kuitenkin se, että lainsäädäntöä ja oikeuden päätöksiä noudatetaan.

Lainmukaisuuden tulkintaan tilanteessa vaikuttaa se, katsotaanko varallaolo työajaksi valmiusaikarajojen tiukkuuden ja sitovuuden näkökulmasta vai siitä, voiko varallaoloa ylipäätään käyttää pelastustoimen valmiuden ylläpitoon.

Varallaolon sijaisista toimista Koivukoski nostaa esille nykyisistä vaihtoehdoista muun muassa vakinaisen henkilöstön määrän lisäämisen – mutta pitää sitä epätodennäköisenä suurten kustannusten takia – ja monitoimiyksiköiden määrän lisäämisen ja pitemmällä aikajaksolla mahdollisen automatiikan ja robottiteknologian kehityksen.

Teksti: Petri Vanhanen. Kuva: Teemu Heikkilä / Pelastustiedon arkisto