Ensihoitajaopiskelijat Keniassa

Terveisiä Afrikasta! Olemme Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) ensihoitajaopiskelijat Malla ja Janna. Halusimme suorittaa viimeiset opintomme työharjoitteluvaihdossa ulkomailla jossakin todella erilaisessa kohteessa. Riittävän erilainen paikka löytyi Afrikasta. Oamk:lla on yhteistyökoulu Keniassa, Kakamegan kaupungissa. Saimme paikat Masinde Muliron yliopistosta, joka aloitti ensimmäisenä (2016) Keniassa kouluttamaan paramedic-ammattinimikkeisiä ensihoitajia.

Kolme kuukauden kattaus

Harjoittelumme koostui lyhyistä jaksoista ja vierailuista eri osastoilla: päivystyksessä, ambulanssissa, leikkaussaleissa, synnytys- ja vastasyntyneiden osastolla, orpokodissa, syöpäkeskuksessa ja HIV-keskuksessa. Pääsimme myös mukaan yliopiston neljännen vuoden ensihoitajaopiskelijoiden luennoille. Kokonaisuudessaan harjoittelumme kesti kolme kuukautta.

Opiskelijat omillaan

Osastoilla hoitotyö erosi suuresti kotimaamme työskentelytavoista. Opiskelijat toimivat itsenäisesti, välillä myös tunnistamatta osaamisensa rajoja ja neuvoa kysymättä. Osastoilla oli paljon opiskelijoita, mutta vain vähän henkilökuntaa. Harjoittelupaikassa opiskelijoilla ei ollut omaa ohjaajaa, eikä opiskelijan ohjaus ollut suuressa roolissa. Kokemuksemme mukaan ohjaus oli tiukkasanaista, joskus jopa nöyryyttävää, mihin emme olleet tottuneet. Kohtelulla on ehkä tekemistä sen kanssa, etteivät opiskelijat uskalla kysyä neuvoa. Hoitajat kuitenkin saattoivat vastata hyvin asiallisesti ja lempeästi, mikäli opiskelija lopulta päätyi kysymään apua.

Rampoja resursseja

Oli mielenkiintoista tutustua paikalliseen työskentelykulttuuriin. Resurssien puutteen vuoksi kaikki harjoittelusairaalan työntekijät joutuivat soveltamaan paljon. Esimerkiksi kanyloinnin yhteydessä käytettiin kumihanskaa staassina, ja joskus potilaan verensiirtoa varten tarvittiin sukulaisen verta, jolla korvattiin veripankista potilaalle otettu veri. Synnytysosastolla synnytyssettejä ei usein ollut valmiina, joten synnytykset hoidettiin parin napaklipsin ja kirurgisen veitsen avulla.

Tunteiden myrskyä

Ehdottomasti haastavinta työharjoittelussa olivat eteen tulleet eettiset ristiriidat. Paikalliset protokollat erosivat suomalaisista usein monella tavalla. Kävimme monta mielenkiintoista keskustelua protokollista hoitajien kanssa ja toimme esiin tutkimuksiin perustuvan eriävän näkemyksemme. Vaikka he ymmärsivät näkemyksemme, tuli heidän kuitenkin noudattaa sairaalan protokollia. Vastaan tuli tilanteita, joissa meidän osaamisemme ja arvomme sotivat vahvasti paikallisia ohjeita vastaan.

Apua ongelmanratkaisuun

Työharjoitteluvaihto ulkomailla on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä aidosti sisälle maan kulttuuriin, työelämään ja arkeen, kauaksi pois kotoa. Esimerkiksi juuri Keniassa, voi saada hyvin autenttisen kokemuksen kehitysmaan arjesta. Työskenteleminen toisen kulttuurin ja maan käytänteiden mukaan voi osoittautua eettisesti haastavaksi ja herättää monenlaisia tunteita, mutta näiden kokemusten myötä voi oppia itsestään paljon, ehkä omat arvot vahvistuvat entisestään. Toiminen vieraassa ympäristössä erilaisin resurssein haastaa luovaan ajatteluun ja ongelmanratkaisuun, ja näistä taidoista on paljon hyötyä tulevaisuudessa.

Swhilin-, englannin ja kehonkieltä

Harjoittelun aikana englannin kielen taitomme kehittyi ammattisanaston osalta. Keniassa käytetään kahta virallista kieltä: swahilia ja englantia. Henkilökunta ja opiskelijat kommunikoivat hyvin englanniksi, mutta osa potilaista puhui ja ymmärsi vain swahilia. Yhteisen kielen puuttuessa tuli kiinnitettyä entistä enemmän huomiota omaan ja potilaan olemukseen ja kehonkieleen. Harjoittelun jälkeen meistä tuntuu helpommalta kohdata Suomessakin potilaita, joiden kanssa emme puhu samaa kieltä. Huomasimme, että tällaisissa tilanteissa saatoimme edesauttaa kommunikointia kehonkielen, ilmeiden ja kosketuksen avulla.

Teksti Malla Forbus Janna Miettinen
Kuvat Janna Miettinen ja Fredrick Makhatsa Mukasa

Lue koko juttu Pelastustiedosta 5/2023