Ensihoitajilla ja pelastajilla esiintyy keskivertoa enemmän post-traumaattista stressireaktiota (PTSD). Siksi psykososiaalisia varhaisen vaiheen interventioita (defusing ja debriefing), on hyödynnetty hyvällä vastaanotolla monessa pelastus- ja ensihoito-organisaatiossa. Suomessa pelastus- ja ensihoitoaloilla on vakiintuneet post-traumatyöpajat, joista on osoitettu olevan positiivisia vaikutuksia osallistujille. Debriefingin lähestymistapoja on useita, hieman eri periaatteisiin perustuvia menetelmiä, joista tyypillisimpiä ovat CISM (Critical Incident Stress Management) ja siitä hyödynnetty CISD (Critical Incident Stress Debriefing). Myös mm. post-traumatyöpajoissa on hyödynnetty EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) -terapiaa oireiden lieventämiseen hyvin tuloksin.
Mutta mitä sanovat tutkimustulokset debriefingin vaikutuksista osallistujiin? Osa tutkimuksista osoittaa debriefingistä olevan hyötyä PTSD-oireiden helpottamiseksi, toiset tutkimukset eivät ja osa tutkimuksista viittaisi jopa siihen, että oireet pahenevat istuntoihin osallistumisen jälkeen. Tätä on perusteltu kohonneella riskillä traumatisoitua uudelleen. Systemaattiset kirjallisuuskatsaukset osoittavat, ettei yksittäisten debriefing-istuntojen vaikutukset PTSD-oireisiin ole yksiselitteistä ja että vaikutusmekanismeja ei tiedetä. Sen verran tiedetään, ettei ns. teknisen ja psykososiaalisen debriefingin sekoittaminen ole hyväksi.
Merkittävä osa tutkimuksista käyttää lopputulemana nimenomaan PTSD-oireita eri mittareiden avulla mitattuna. Osassa tutkimuksissa tutkittavina ei ole ollut esim. terveydenhuollon ammattilaisia vaan yleisesti trauman kokeneita aikuisia. Toisaalta osallistujien omat kokemukset näyttäisivät olevan vahvasti positiivisia johtaen mm. vähempään alkoholin käyttöön ja parempaan elämänlaatuun, vaikka osallistuminen ei varsinaisesti vähentäisikään PTSD-oireita. Hyötyä näyttäisi olevan ainakin yhteisön vertaistuesta oireiden ja avun tarpeen normalisoinnissa sekä sosiaalisessa tukemisessa. Myös organisaation ja esihenkilöiden positiivisilla asenteilla ja tuella on osoitettu olevan merkittävä vaikutus.
Edellä kuvatun perusteella voimme todeta, kuinka tärkeää on ymmärtää näytön hierarkia; systemaattiset kirjallisuuskatsaukset luovat aina yksittäistä tutkimusta laajemman kuvan ilmiöstä. Toisaalta niidenkin taso on täysin riippuvainen arvioitujen tutkimusten tasosta. Mitattu lopputulema vaikuttaa niin ikään siihen, mitä me lopulta löydämme, kuten myös se, ketkä ovat olleet tutkimuksen kohteena. Vaikuttaisi siltä, että tarvitsemme lisää mittareita ja arviointimenetelmiä, joilla saamme laajennettua ymmärrystä debriefingin vaikutusmekanismeista. Tutkimalla aihetta, voimme päästä aina lähemmäs, mutta ei ehkä täysin kiinni lopulliseen totuuteen. Näyttäisi siltä, että debriefingin vaikutuksia täytyisi kaivaa vielä lisää eri näkökulmista ja erilaisilla tutkimuskysymyksillä sekä miettiä, mitä tietoa käytetty työkalu eli mittari antaa meille. Joskus tulokset saattavat myös yllättää ja johtaa käytäntöjen muuttamiseen.
Teksti Christoffer Ericsson ja Anu Venesoja
Jutun lähteitä voit tarkastella tästä!
