Ahaa-elämyksiä, koskettavia tunteita, oppimista, käytännön harjoittelua, työelämän työkaluja, vertaistukea, todellista moniammatillisuutta ja mukavia tapaamisia. Viisi kävijää kertoo, mistä päivystykseen ja ensihoitoon suunnattu FinnEM konferenssi oli tehty. Tapahtuma järjestettiin tammikuussa Lahdessa.
On mielenkiintoista, että päihde- ja geriatriahoitoa sekä D-tehtäviä isolta osalta käsitellyt FinnEM-konferenssi keräsi Lahden kaksipäiväiseen tapahtumaan noin 500 vierasta per päivä. No okei, oli siellä puukotusta, TECCiä, kokoverta ja sitten ne työpajatkin – mutta silti. Olisiko tämä merkki siitä, että kovan ensihoidon lisäksi tarvitaan työkaluja myös eniten työllistävään tehtäväkenttään?
Oppia tultiin hakemaan ympäri Suomen – jokaisesta ammattikunnasta. Ja sitä tarjoiltiin kaikille samalla tavoin, koulutustaustasta riippumatta.
Hyvin järjestetty kokonaisuus
Lahden Messukeskus toimi FinnEM-kenttänä hienosti. Massiivisen luentosalin seinän takana oli yhtä massiivinen tila näytteilleasettajille. Osastot muodostivat ison kehän, jonka keskellä oli ruoka- ja kahvipisteet, nekin ympyrän muodossa – ikään kuin kehän keskimmäisenä. Ruokailu tapahtui pystypöydissä seisten. 500 sadan vieraan käsittely vaikutti sujuvan mallikkaasti.
Kaksipäiväisen konferenssin sapluuna oli toimiva. Aamupäivät seurattiin luentoja, minkä jälkeen nautittiin lounas ja siirryttiin iltapäivän mittaisiin työpajoihin. Niitä oli tarjolla 12 erilaista, joista olisi helposti voinut valita useammankin.
Terveisiä Ukrainasta
Ensimmäisenä päivänä luentojen yhteydessä otettiin videoyhteys Ukrainaan. FinnEM:n puheenjohtaja Eeva Tuunainen haastatteli paikallista ensihoitajaa, joka kertoi työstään sodan aikana. Vakavailmeinen ensihoitaja kertoi työstään, jossa erilaiset traumatehtävät olivat huikeasti lisääntyneet. Hän kiitti suomalaisia maahan tulleesta avusta.
”Ajatukseni heräsivät”
”Ajatukset omista asenteistani päivystystä paljon kuormittavia potilasryhmiä kohtaan heräsivät. Se oli FInnEMin vahvuus ja paras anti”, Tays:n päivystyksessä työskentelevä sairaanhoitaja Anna Löövi sanoo. Hän arvioi, että tämänhetkinen tilanne akuuttihoidossa kuormittaa ja väsyttää koko hoitohenkilöstöä. ”Monet meistä voivat kyynistyä ja negatiiviset asenteet tiettyjä potilasryhmiä kohtaan voivat nostaa päätään.”
Lahdessa pidetty FinnEM oli Lööville ensimmäinen. ”Halusin osallistua, koska olen äskettäin valmistunut hoitajaksi ja aloittanut työt akuuttihoidossa vasta viime keväänä. Koin, että konferenssi olisi hyvä tilaisuus kehittyä työssäni.”
Lahja potilaalta
Anna Löövi piti iäkkäitä potilaita koskevia luentoja erittäin hyödyllisinä. ”Kohtaan työssäni paljon iäkkäitä potilaita, jotka eivät pärjää kotonaan. Luennot saivat ajattelemaan näiden potilaiden kohtaamista ja hoitoa etenkin eettisestä näkökulmasta.”
Myös Porvoon sairaalassa työskentelevä akuuttilääketieteeseen erikoistuva lääkäri Arzu Ilyar kuunteli akuuttigeriatri Tiia Raitmaan luentoa mielenkiinnolla. ”Mieleenpainuvinta siinä oli, kun Tiia oli saanut potilaaltaan vihdan lahjaksi, koska oli kohdannut tämän hyvin. Tarina oli koskettava ja herättävä”, Ilyar sanoo. Hän oli FinnEM-konferenssissa toista kertaa. ”Pääsin viime vuonna mukaan FinnEMiin ja halusin päästä tänäkin vuonna, koska kokemus oli kovin positiivinen.”
D-tehtävien hoitoa
Pohjoispohjalainen ensihoitaja Otso Ollikainen piti etukäteen yhden hengen yksikön ja geriatrisen potilaan hoitoon liittyviä luentoja erityisen kiinnostavina. ”Ne tukivat näkemystäni yhden hengen ensihoitoyksikön käytännöllisyydestä ja tarpeesta omalla alueellani.”
Myös Pelastusopiston vanhempi opettaja Kai Helveranta uskoo, että D-tehtävien puhelintriage ja yhden hengen ensihoitoyksikkö ovat tulevaisuudessa vaikuttavia asioita. Hänkin kuunteli niistä pidettyjä luentoja mielenkiinnolla. ”D-tehtäviä on paljon, ne kuormittavat ensihoitoa, eikä niihin välttämättä käytetä oikeita resursseja. ’Uudet’ käytännöt tuovat näihin tehtäviin hyviä erilaisia vaihtoehtoja yli puoluerajojen”.
Päihteet Suomessa
Anna Löövi ja päijäthämäläinen ensihoitaja Pia Vuorela osallistuivat Päihteet Suomessa -työpajaan, jossa käytiin iltapäivän ajan läpi tiukkaa dataa päihteisiin liittyen. Työpajassa uppouduttiin päihderiippuvuuden syntyyn, hoitoon ja yliannostuskuolemiin. Vuorelan mieleen jäi erityisesti päihteiden sekakäytöstä irti päässeen ex-vanki Jesse Boströmin tarina. Hän on raitistumisensa myötä opiskellut lähihoitajaksi ja aloittanut sosionomi amk -opinnot.
”Päihteet Suomessa -työpaja oli todella informatiivinen ’faktat tiskiin’ -tyyppinen paketti. Se antoi paljon tietoa, mutta myös konkreettisia keinoja esimerkiksi väkivaltaisen potilaan kohtaamiseen. Nämä tapaukset ovatkin viime aikoina lisääntyneet ja väkivallan uhka päivystystyössä on todellinen”, Anna Löövi sanoo.
Käsityötä ja pohdintaa
Treat or not to treat -työpaja nostatti esiin ammattieettisiä näkökantoja ja ajatustenvaihtoa. ”Oli hyvä tilaisuus pohtia elvytykseen liittyvää eettisyyttä tilanteessa, missä potilaalla saattaa olla hoidon rajauksia, mutta niistä ei ole täyttä varmuutta”, ensihoitaja Otso Ollikainen sanoo.
Akuuttilääketieteeseen erikoistuva lääkäri Arzu Ilyar haki oppia Repositiot ja kipsaus -työpajasta. ”Pidin siitä, koska siinä pääsi tekemään käsillään. Kouluttajat olivat huippuja ja mukavia. He selittivät asiat perusteellisesti ja vastasivat kattavasti kysymyksiimme.”
Ultraääni hoitopolun alussa
”Ultraääni-workshop lisäsi vähäistä osaamistani kuvantamisen käytöstä ja tietoa sen potentiaalisista hyödyistä kentällä”, Otso Ollikainen sanoo. Kouluttajan mukaan harjaantunut ultraäänen käyttäjä saa 30-60 sekunnissa osviittaa siitä, onko potilaalla sisäisiä verenvuotoja. Luennoitsija kehottaa tutkimaan potilasta tämän asento huomioiden, sillä neste valuu aina maata kohti.
Ultraääntä voidaan käyttää myös kanyloinnin tukena, kun suonet eivät ole näkyvissä. ”Ultraäänen käyttö voisi nopeuttaa traumapotilaan hoitopolkua tulevaisuudessa, kun vartalon suurten onteloiden vuodot voidaan todentaa jo ennen sairaalaa”, Ollikainen pohtii.
”Ehkä paras paja, jossa olen ollut”
Päijäthämäläisten tuottama Tactical Emergency Casualty Care (TECC) -työpaja alkoi lyhyellä teorian kertauksella, jonka jälkeen nähtiin tulevaa rastikoulutusta esittelevä demo. ”Kouluttajat olivat todella hyvin asian päällä, ulosanti oli selkeää ja koulutus osallistavaa”, Pelastusopiston vanhempi opettaja Kai Helveranta kiitteli työpajaa vuolaasti. ”TECC-työpaja oli ehkä parhaiten rakennettu työpaja, jossa olen koskaan ollut. Antoisinta olivat hyvin rakennetut rastiharjoitteet ja yhteen kokoava käytännön näyttökoe, joka piti sisällään kaikki opetetut TECC-temput”, Helveranta sanoo.
Päijäthämäläinen ensihoitaja Pia Vuorela kertoi saaneensa TECC-työpajasta vahvistusta aiemmin työpaikan teemapäivässä saamiinsa oppeihin. TECCin saloihin syventyi myös eteläpohjalainen sairaanhoitaja Vesa Haapatalo. ”Opin hoitamaan potilasta TECC-protokollan mukaisesti ja pakkaamaan potilaan. Kuulin myös faktoja mielikuvaharjoittelun hyödyistä ja sain uusia vinkkejä jänniteilmarinnan toteamiseen ja purkuun.” Haapatalo osallistui myös Kylki ja kaula -työpajaan, josta hän sai varmuutta kirurgisen ilmatien tekemiseen. ”Oli myös mukava harjoitella torakostomiaa, vaikka se ei alueellamme ensihoitajan toimenpiteisiin kuulukaan.”
Kokoveri kentällä
Ensihoidon ylilääkäri Timo Jama kertoi luennollaan, että ensimmäinen verensiirto tehtiin jo 1800-luvulla. Noin sata vuotta sitten on todettu viisaasti, että kokoverellä voidaan ostaa aikaa, että potilas ehtii ajoissa leikkaussaliin. Jossain vaiheessa kokoveri jaettiin komponentteihin, mutta 2000-luvulla on alettu palata lähtöruutuun.
”Vammapotilas ei vuoda suolavettä, vaan verta. Kristalloideja vuotavalle potilaalle pitäisi antaa vain silloin, kun muuta ei ole”, Jama sanoi. Hänen mukaansa kokoveri sopii kaikille, kun luovuttaja valitaan oikein. Kun Jamalta kysytään kolmea kokovereen liittyvää riskiä, hän mainitsee vain yhden: Jos kokoverta ei anneta vuotavalle potilaalle, siitä on hänelle haittaa.
Kai Helveranta piti Jaman esitystä ajatusta herättävänä ja hyvin perusteltuna.
Vertaistukea ja työkaluja
Työssä jaksaminen -työpaja pisti ajattelemaan työn kuormittavuutta, työstä palautumista ja asioita, jotka helpottavat jaksamista raskaassa työssä. ”Päivystykset ovat tällä hetkellä kriisissä, sillä potilaiden iso määrä tekee työtaakasta suuren. Akuuttihoito on henkisesti raskasta myös ilman nykytilanteen kaltaista potilastulvaa. Työpaja tarjosi paljon vertaistukea ja keskustelua samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa”, Anna Löövi sanoo.
Työpaja oli hyödyksi myös Arzu Ilyarille. ”Sain hyviä työkaluja työhyvinvointiin ja jaksamiseen.”
”Moniammatillisuus toteutui”
Ensihoitaja Otso Ollikainen piti FinnEMiä loistavana tapahtumana, jossa moniammatillisuus toteutui kuten pitääkin. ”Työpajoissa ei jaoteltu osallistujia lääkäreihin, ensihoitajiin tai päivystyksen porukkaan, vaan kaikki ammattiryhmät pähkäilivät ja kehittivät yhdessä osaamistaan. Näen tämän erinomaisena asiana, koska emmehän me töissäkään ole eriytettyinä toisistamme. Tämä oli ensimmäinen FinnEM-konferenssini, mutta taatusti ei viimeinen”, Ollikainen sanoo
Arzu Ilyar kehottaa kaikkia alalla olevia ja alasta kiinnostuneita osallistumaan FinnEM:iin. ”Ette tule pettymään. Tapahtuma on järjestetty kovalla ammattitaidolla ja rakkaudella alaa kohtaan.”
Teksti ja kuvat Marko Partanen
