Ensihoitaja Erik Lydén tutki Pirkanmaan ensihoidossa tapahtuneita muutoksia. Hyvinvointialueuudistuksen lisäksi palvelun järjestäjä on muuttanut palvelun tuottajan kanssa samaan pelastustoimen organisaatioon. Isot muutokset ovat aiheuttaneen paljon pientä liikehdintää, jossa ensihoitajat kuvaavat muutosten määrän ja samanaikaisuuden isommaksi haasteeksi kuin muutosten laadun.
Ensihoitaja ja hallintotieteitä opiskeleva Erik Lydén tutki kandidaattityönään Pirkanmaan hyvinvointialueella tapahtuneita muutosilmiöitä ensihoitajan näkökulmasta. Hänen mukaansa muutosta ja muutosjohtamista tutkitaan paljon ylätasolla, josta se myös on lähtöisin.
Hyvinvointialueen ylätasolla ja toisaalta ensihoitajatasolla muutosjohtaminen on kovin erilaista. Ylätasolla tehty muutos koskettaa usein montaa eri organisaatioita, joissa kaikissa muutos näyttäytyy eri tavalla toisiinsa sekä ylätasoon nähden.
”Olisi tärkeää, että muutos voitaisiin tutkia alhaalta ylös jokaisella tasolla, minkälaista muutosjohtaminen on ollut ja miltä se henkilöstössä näyttäytyy”, Lydén sanoo
Tutkittavana Pirkanmaan muutos
Lydén tutki ensihoitajien kokemuksia siitä, kun Pirkanmaalla ensihoito-organisaatio siirtyi osaksi hyvinvointialuetta. Lisää liikkuvia osia muutokseen toi osaltaan se, kun ensihoitoa järjestävä ja johtava taho, ensihoitokeskus siirtyi samassa yhteydessä pelastustoimen organisaatioon, jossa ensihoitoa tuottava taho jo suureksi osaksi oli.
Hankalaa mutta mahdollista johtaa
Tutkimus ajoittui aikaan, jolloin uusi organisaatio oli toiminut noin vuoden. Siinä nousi esiin neljä teemaa: kokemus organisaatiomuutoksesta, johtamiskulttuurin muuttuminen, muutoskuormituksen elementit sekä työilmapiirin ja työkulttuurin muutos.
”Tutkimuksen pihvi on, että kompleksisessa eli hankalasti rajattavassa tai selittyvässä työyhteisössä odottamattomia muutoksia ei voida ennakoida, mutta jos johto tuntee organisaationsa, se voi löytää asioita, mistä ongelmat johtuvat, jolloin se voi tehdä asioille jotakin”, Lydén sanoo.
Hänen mukaansa ongelmia ei voida ratkaista puuttumalla vain yhteen syyhyn, koska ne monistuvat työilmapiirin ja työkulttuurin mukana.
”Kaikkia ongelmia pitäisi kuitenkin pystyä johtamaan. Siksi johtajan on usein mahdotonta ratkaista ongelmia tyhjentävästi. Ongelmanratkaisu edellyttää tarkkaa ison kuvan ymmärtämistä.”
Epäilyjen seassa jotain hyvääkin
Ensihoitajat pitivät hyvinvointialuetta liian isona organisaationa, jonka muutosta koettiin valmistellun liian vähän. Hyvinvointialueiden perustamiseen suhtauduttiin edelleen epäillen. Siihen, kenen vastuualueelle mikäkin asia kuului, liittyi paljon epätietoisuutta.
Muutosta ei pidetty yksiselitteisesti huonona, vaan jossain suhteessa hyvänä ja parantuneenakin.
”Kun järjestävä taho yhdistyi tuottavaan tahoon ja tuli ensihoitajien kanssa pelastuslaitokselle, se koettiin hyväksi.”
Eniten epäilyä aiheutti se, miten pelastuslaitokselle tullut ensihoidon uusi johtamistapa alkaa toimia.
”Kun pelastustoimen johtamisen ja sairaalamaailmasta tulevan ensihoidon johtamisen työkulttuurit kohtaavat, se ei välttämättä ole ihan ongelmatonta”, Lydén sanoo.
Fuusion yhteydessä ensihoidon johtamisen koettiin muuttuneen. Vaikka muutos on iso ja sekava, ensihoidossa se kuitenkin tukee omaa asiantuntijuutta ja selkeyttää organisaatiorakennetta, Lydén arvioi.
Kulttuurit elävät, haasteet piilossa
Organisaatiokulttuurit elävät jatkuvasti, ja ihmisten vuorovaikutus tarjoilee sille jatkuvasti uusia suuntia. Kaikki vaikuttavat kaikkeen, jolloin systeemistä nousee esiin uusia emergenssejä (ilmiö). Pirkanmaan yhtäaikainen hyvinvointialue- ja johtamismuutos luokin emergensseille otollisen maaperän.
”Muutosjohtamisen haasteena onkin juuri se, kun muutos syntyy emergenssien synnyttämistä vaikeasti tunnistettavista haasteista, joita on vaikea johtaa.”
Jo pelkästään erilaisten toimintakulttuurien kohtaamisen ja sen vaikutusten sanoittaminen on vaikeaa.
Johtaminen arvioitiin viestinnän kautta
Ensihoitajat arvioivat johtamista korostuneesti viestinnän kautta, mikä on luontevaa, sillä johtaminen näyttäytyy usein viestinnän kautta. Pirkanmaan ensihoitomuutoksessa muuttuivat myös viestintäkanavat. Muutoksen kourissa esihenkilöiden rooli nousi keskiöön.
”Samana pysyneen lähiesihenkilön merkitys nostettiin isosti esiin. Siinä koettiin pyysyvyyttä”, Lydén sanoo.
Lisää kehitystoimia – onko aina hyvästä
Ensihoitajat kokivat erilaisten kehitystoimien lisääntyneen, mikä näkyi myös heidän työssään.
”Veikkaisin, että se johtuu siitä, että yksi organisaatioraja hävisi, kun palvelua järjestävä taho tuli osaksi omaa tuottavaa organisaatiota. Ehkä uudistukset muuttuivat helpommiksi lanseerata”, Lydén arvioi.
Kehittäminen nostettiin esiin potentiaalina ja positiivisena, mutta kolikolla oli myös kääntöpuolensa.
”Onko kaikki kehittäminen motivoivaa ja työntekijälähtöistä vai onko uuden opettelu jonkinlainen välttämättömyys tai vaatimus”, Lydén kysyy.
Muutosta toisen perään
Hyvinvointialueen synnyttämän kokonaisuuden ensihoitajat luonnehtivat sekavaksi.
”Keskeistä oli, että ensihoitajat eivät nostaneet yhtä ainoaa muutosta toisen edelle, vaan sen, että muutoksia tulee paljon ja yhtä aikaa. Muutosten laatua enemmän kuormitusta aiheutti niiden määrä ja samanaikaisuus.”
Nopeassa tempossa toisiaan seuranneissa muutoksissa epäilytti myös niiden pysyvyys.
”Epäily muutosten pysyvyydestä liitettiin motivaatioon ja nähtiin kuormittavana. Aineistosta nousi esiin kokemuksia, joissa päätöksiä peruttiin tai muutettiin edelleen.”
Tyypillistä on, kun hyvinvointialue tekee muutoksen, niin se vaikuttaa jollain tavalla ensihoitoonkin, vaikka se ei suoranaisesti sitä koskisikaan.
”Tämä aiheutti johtamisviestinnälle haasteita. Henkilöstöstä on välillä tuntunut, että tietoa on pitänyt etsiä ja omaksua itse, mikä vastuuttaa työntekijään paljon.”
Työyhteisö on voimavara
Työyhteisö nousi esiin voimavarana, joka ruokki työhyvinvointia ja työssäjaksamista. Pitkät perinteet omaavan pelastajien ja ensihoitajien välisen yhteistyön haluttiin säilyvän.
Muutoksen alussa ensihoitoon rekrytoitiin paljon uutta väkeä, mikä nähtiin sellaisena ulkoisena tekijänä, mikä voi muuttaa työkulttuuria, toimintatapoja, ehkä yhteishenkeäkin.
Työilmapiirissä ja työkulttuurissa ilmenneitä ongelmia voi olla monimutkaista ratkaista tai ongelmaa voi olla jopa vaikea määritellä.
”Tulokset osoittavat, että ensihoitomuutoksen jälkeen henkilöstökokemuksista voidaan tunnistaa ilmiöitä, joille löytyy teoreettisia yhtymäkohtia kirjallisuudesta”, Lydén sanoo.
Teksti Marko Partanen
Kuva Noora Hampinen
Tutustu Muutosilmiöt ensihoitajan näkökulmasta kuvattuna -kandidaattityöhön tästä!
