Ensihoitajat Markku Halonen (vasemmalla) ja Valde Vehkalampi ajavat Tenojoen yli Saamen siltaa pitkin Norjaan keikalle. Vehkalampi kertoo, ettei ole koulussa menestynyt kielissä mutta pitkillä kuljetuksilla hän saattaa jutella potilaan kanssa koko matkan ajan. "Koulunumeroihin ei liiaksi kannata tuijotella", Vehkalampi sanoo.
Pohjois-Lapin ensihoitajat operoivat sujuvasti rajan yli Norjaan. Komentokieli yksiköiden välillä on englanti mutta potilaan kanssa kommunikoinnissa kaikki on sallittua, kunhan yhteys saavutetaan.
Suomen ja Euroopan Unionin pohjoisin ambulanssi päivystää Utsjoella. Jos se heittäisi reissun lähimpään suomalaiseen keskussairaalaan Rovaniemelle, aikaa kuluisi 12 tuntia ja matkaa kertyisi reilut tuhat kilometriä. Siksi Utsjoella kohdattu korkeariskinen potilas päätyy yleensä hoidettavaksi Norjan puolelle.
”A-kiireellisyysluokan potilaat päätyvät Rovaniemelle oikeastaan vain silloin, kun keli on niin huono, että kopterit eivät lennä tai tiet Norjan puolella ovat tupruttaneet täyteen lunta”, utsjokelainen ensihoitaja Markku Halonen kertoo.
Jos potilas kuljetetaan Rovaniemelle, kuljetus ketjutetaan ambulanssityhjiöiden minimoimiseksi joko kahdelle tai kolmelle ambulanssille. Tyypillisesti potilas päätyy hoitoon Norjaan, keskussairaalaa vastaavaan Kirkkoniemen sairaalaan, sinne on vain reilun 200 kilometrin ja vajaan kolmen tunnin ajomatka.
Kiireettömät potilaat saattavat saada avun kahden tunnin ajomatkan päässä olevasta Ivalon jatkuvasti päivystävästä terveyskeskuksesta tai virka-aikaan päivystävästä Utsjoen terveyskeskuksesta.
Protokolla hidastaa
Rovaniemellä päivystävä FinnHEMS 51 -lääkintähelikoteri pystyy lentämään Ivaloon ja takasin yhdellä tankkauksella. Lentääkseen Utsjoelle asti sen on tankattava matkalla, jotta se voi lentää takaisin Rovaniemelle. Aikakriittisten potilaiden selviytyminen onkin monesti kiinni norjalaiskopterin avusta. Sellaisen käyttäminen vaatii kuitenkin virallisen protokollan, joka vie aikaa.
Kenttäjohtaja esittää pyynnön Suomen hätäkeskukselle, joka ottaa yhteyttä Norjan hätäkeskukseen. Se tiedustelee avunannon mahdollisuutta kopterin tukikohdasta, joka haluaa tyypillisesti lisätietoa tapauksesta. Vuoropuhelun tulisi kulkea samaa reittiä edestakaisin. Nykyään yhteistyötä on hiottu ja ihmiset ovat tulleet tutuiksi rajan molemmin puolin. Kirkkoniemen hätäkeskukseen voidaan soittaa suoraan ja kertoa tulevasta avunpyynnöstä sekä norjalaisyksiköiden tarvitsemista lisätiedoista, jolloin prosessi nopeutuu. Virallinenkin protokolla on kuitenkin joka kerralla tehtävä.
Ambulanssilla sujuvasti rajan yli
Utsjoen kunnassa on kolme rajanylityspaikkaa, Karigasniemen, Nuorgamin ja Utsjoen kylissä. Norjan puolella rajakuntia ovat Kaarasjoki ja Tana bru. Molempien maiden ambulanssit liikkuvat sujuvasti rajan yli, jolloin hätäkeskukset määrittelevät niille vieraan valtion puolella käytettävän toimintapuheryhmän. Pohjoismaissa käytetään TETRA-verkkoa, joten maiden välinen kommunikaatio onnistuu yksillä ja samoilla päätelaitteilla.
Teksti ja kuva Marko Partanen
Lue tarkempi kuvaus Suomen, Ruotsin ja Norjan rajapinnan yhteistoiminnasta Pohjois-Lapissa, alueen pitkistä välimatkoista, välttämättömästä sopimuspalokuntien ensivastetoiminnasta sekä tuttujen potilaiden aiheuttamasta stressistä Pelastustiedosta 2/2024.
