Pro Janne Lindström -tunnustuksella palkittu Dimitri Lisitsyn on ensihoidon suuri seikkailija. Jos on tutustunut maassamme ilmestyvään ensihoidon mediaan, saattaa Lisitsynin nimi olla jo tuttu. Erityisesti hän on ollut siellä tekijänä mutta myös monien juttujen aiheena.
”Hän on koko ajan menossa, milloin ensihoitokonferenssissa Euroopassa, milloin breikkaamassa Singaporessa tai milloin hoitamassa potilasta Parikkalan ambulanssissa. Ilmeisesti kaksoiskansalaisuus on tuonut hänelle sen, että rajoja hänellä ei oikeastaan ole.” Näin kuvailee eläkkeellä oleva ensihoidon opettaja Simo Saikko entistä oppilastaan Dimitri Lisitsyniä, joka palkittiin ensihoidon Pro Janne Lindström -tunnustuksella. Vuoden ensihoitajat myöntävät tunnustuksen monikohtaisilla kriteereillä, joista oikeastaan jokainen sopii Lisitsyniin.
Erottui heti alussa
”Dimitri erottui ensihoitaja amk -opinnoissa heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Hän oli äärimmäisen innostunut ensihoidosta, mutta ei mitenkään rymistellyt kyynärpäätaktiikalla”, Saikko muotoilee. Hän seurasi mielenkiinnolla nuorta miestä, joka oli hyväkäytöksinen, ihmisläheinen ja halusi aina auttaa. ”Hän tekee aina monin verroin sen, mitä pyydetään”, Saikko sanoo.
Lisitsynin onkin voinut bongata todella usein niistä paikoista, missä tarvitaan talkoolaisia, vaikkapa järjestämässä konferenssia, ajamassa Ukrainaan vietävää ambulanssia lentokentälle tai luennoimassa ilmaisiksi Saksassa, Isossa Britanniassa tai Thaimaassa, jotta ensihoitoa voitaisiin viedä taas askel eteenpäin.
Ensihoito vei voiton
Opintojensa alussa Lisitsyn kertoi Saikolle, että hänellä oli yliopistopaikkakin valmiina, mutta hän oli kuitenkin päättänyt lähteä ensihoitajaopintoihin. ”Hän oli päättänyt aloittaa pykälää alempaa, koska ensihoito kiehtoi häntä tavattomasti ja hän uskoi, että hänellä on alalle annettavaa.”
Valmis konffaan
Saikko muistaa, kun Saimaan ammattikorkeakoulun opettajat olivat lähdössä Pietarin ensihoitokonferenssiin. Lisitsyn sai tietää tästä ollessaan Rovaniemellä työharjoittelussa. Hän halusi ehdottomasti lähteä mukaan, vaikka lähtö sinne oli jo seuraavana aamuna. Lisitsyn vakuutti ehtivänsä aamuksi yöjunalla Helsingin kautta Lappeenrannan rautatieasemalle, josta muut olivat yhdessä lähdössä Pietarin junalle. ”Kun sitten näimme asemalla, hänellä oli tumma puku yllään ja hän ilmoitti olevansa valmis konferenssiin. Otimme hänet mielellämme mukaan muun muassa siksi, että saimme hänestä oppaan ja tulkin.”
Ulkomaille mars
Ulkomailla sukkulointi on ollut Lisitsynille aina luontaista. Todennäköisesti hän viettää lentokentillä ja erilaisilla asemilla yhtä paljon aikaa kuin kotonaan. Pari seuraavaa reissua hänellä on aina jo valmiiksi sovittuna.
Opiskeluaikanaan hän teki vain ensimmäiset harjoittelunsa Suomessa, jolloin opettajat eivät vielä päästäneet opiskelijoita ulkomaille. Muut harjoittelut hän teki muun muassa Venäjällä, Isossa Britanniassa, Virossa ja Saksassa, eikä hän tarvinnut järjestelyihin juurikaan opettajien apua, vaan hoiti ne itse”, Saikko kertoo. Nyt opiskelut jatkuvat Ison Britannian Exterin yliopistossa.
Ihmeellinen Intia
Kun Lisitsyn kirjoitti blogia kansainvälisistä reissuistaan, eräs Facebook-kommentaattori kutsui hänet Intiaan tutustumaan paikalliseen ensihoitoon. Lisitsyn selvitti, kuka oli kommenttien takana ja pian hän oli sopinut tapaamisesta Intiassa. Hän istutti käynnin Intiassa maailman ympärimatkalleen. Eikä se ollutkaan ihan pelkkä käynti, vaan hänelle oli suunniteltu viikon mittainen aikataulutettu esittelykierros kuljettajineen. Lopulta Intian visiittiä isännöinyt ensihoitopäällikkö kutsui Lisitsynin tyttärensä häihin. Koska se mahtui matkasuunnitelmaan, hän tietysti noudatti kutsua. Siltikin, vaikka hänen rinkassaan ei tällä kertaa ollut sitä pukua.
Ensihoito aina takaraivossa
Maailmanympärimatkallaan muissakin maissa Lisitsyn käytti osan ajastaan tutustuakseen eri maiden ensihoitoon. Kaikki ihmiset eivät ymmärtäneet miehen valintaa yhdistää loma ja työ. Lisitsyniä mietitytti lähinnä se, miten hän voisi perustella oman kantansa toista loukkaamatta.
Ja sitten kun korona sulki rajat, hän keksi kiertää Suomen; hän vaelsi kansallispuistoissa, nukkui riippumatossa ja välillä vieraili tutustumassa eri kaupunkien ensihoitoon.
Niistä henkilöistä, joita hän on reissuillaan tavannut tai kenen kanssa hän on tehnyt yhteistyötä, muodostuu valtava kansainvälinen verkosto. Oli lähellä, etteivät verkot levinneet avaruuteen sakka, sillä hänen maisteritutkinnossaan extreme-lääketieteestä yksi kurssi piti suorittaa Nasan kanssa. Se kuitenkin peruuntui neljä kertaa, mutta Lisitsyn löytää avaruuteen toisen reitin. Aivan varmasti.
Oppimisen halu on kova
Lisitsyn on ehtinyt tehdä lyhyessä ajassa todella paljon, ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän. ”Hän on äärimmäisen kiinnostunut ensihoidon asioista, haluaa selvittää eteen tulevat kysymykset ja oppimisen halu on kova”, näin arvioi hänen kolleganaan ja esihenkilönä toiminut Anu Venesoja. Hän on otettu, kun Lisitsyn monissa asioissa haluaa kuulla asiasta myös hänen mielipiteensä. ”Emme aina ole olleet asioista samaa mieltä. Dimitri tuo esiin aina oman näkökulmansa, eikä halua kääntää minun kantaani, vaan paremminkin pyrkii ymmärtämään sen.” Venesoja ihmettelee, mistä Lisitsyn kaivaa kaiken energian tekemiseensä. ”Samalla hän pystyy olemaan avulias ja tsemppaava. Monesti mietin, että saako hän itse riittävästi apua.”
Oliko siinä jo kaikki?
Kun kuunteli Saikon ja Venesojan juttuja, oli pakko soittaa vielä Lisitsynin pitkäaikaiselle työparille, Riitta Ruokoselle. Onkohan jotakin vielä muka kuulematta? Ruokonen kertoo työskentelevänsä mukavan, rauhallisen ja osaavan työparin kanssa. Käy tosiaan ilmi, että jotakin pientä vielä on kertomatta.
Kimchiä ja joogaa asemalla
Jokaisessa vuorossa valmistuu kimpparuoka. Lisitsyn syö vain vähän lihaa, joten usein ruokana on ruokaisa salaatti. ”Dimitrin bravuurit ovat itse tehdyt guacamolet, tomaattisalsat, marinoidut sipulit, kimchit ja fermentoidut valkosipulit”, Ruokonen luettelee. Myös jumpat vedetään kimpassa, niihin käy mainiosti YouTubesta löytyvät kahvakuula treenit, joogat ja pilatekset. Lisitsynin bravuuriin, breakdanceen Ruokonen ei vielä ole suostunut mukaan. ”Keksimme asemajumpat korona-aikana, jolloin julkiset kuntosalit olivat kiinni. Töissä saatoimme jumpata, vaikka asemallamme ei ole kuntosalia olekaan.”
Kaikki hoituu mutkattomasti
Lisitsyn on mutkaton myös kaikenlaisille potilaille. Hän on ulospäin suuntautunut ja helposti lähestyttävä. ”Kaikki hoituu asiallisesti ja mukavasti vaivasta huolimatta. Kohteliaisuusvalikoimasta löytyy teitittely, joka aika monilta nuorilta ensihoitajilta puuttuu. Hänellä on myös sellainen hieno taito, että vaikka välillä ottaa pannuun, niin sitä ei koskaan näytetä potilaille.”
Ubuntu yhdistää
”Toistaiseksi olen saanut kunnian tutustua noin 20 maan ensihoitojärjestelmään. Tässä kohtaa nostaisin esiin eteläafrikkalaisilta kollegoiltani, Craigilta ja Katilta oppimani Ubuntu-mentaliteettin. Ubuntu-sanaa käytetään yli 15 afrikkalaisessa kielessä. Sen pohjimmainen merkitys tarkoittaa ihmisyyttä tai ihmiskuntaa, mutta sillä on myös filosofisempi näkökulma. Desmond Tutu kuvaili Ubuntua sanoin ”Person is person, through other people”, eli ihmiset ovat ihmisiä vain, koska voivat peilata omaa ihmisyyttään ympärillä olevista ihmisistä. Sanonkin, että olen tälläinen ensihoitopuuhastelija teidän, ympäri maailmaa toimivien ensihoitokollegoiden johdosta. Kiitos siitä”, Dimitri Lisitsyn sanoo.
Pro Janne Lindström -tunnustus kantaa työvuorossa menehtyneen ensihoitajan nimeä. Palkinto myönnetään hänen edustamiensa arvojen perusteella. Valinnan tunnustuksen saajasta tekevät Vuoden ensihoitajat.
Teksti Marko Partanen
Kuvat Dimitri Lisitsynin albumi
