Ensihoitajana työskennelleen Paul Eskelisen esikoisteos Ensihoitajan silmin ilmestyi tammikuussa 2025. Kirjassa ajetaan keikalle ensihoitotyön ytimeen.
Yli 20 vuotta ensihoitajan ja palomiehen töitä tehnyt Paul Eskelinen kirjoitti Ensihoitajan silmin -kirjan. Hän kuvaa sairauksia, traumoja ja niiden ensihoitoa sitä keikoillaan suorittavan hoitotason ambulanssihenkilökunnan näkökulmasta. Teksti rönsyilee kerronnassaan siten, että kuka tahansa ymmärtää ja voi oppia potilaiden hoidosta.
Lukijalle ei jää epäselväksi, minkälaiset tehtävät kuuluvat 1990-luvulla ensihoitotyön aloittaneen Eskelisen mielestä hoitotason ensihoitoon ja miksi. Niissä tehtävissä potilaalla on oikeasti sellainen hätä, joissa ensihoitaja voi auttaa, mutta inhimillisenä olentona tämä tekee myös virheitä. Ensihoitajan on helppo samaistua Eskelisen kirjassaan luomaan tunnelmaan keikoilla, se on dialogeineen hyvin tunnistettavaa.
Eskelisen hoitosielu lyö tulta, kun potilaan hartiat nousevat tasavirtasähköiskun voimasta pari senttiä alustastaan tai kun verivolyymi säilyy riittävänä verestä tahriintuneisiin nitriilihanskoihin puettujen käsien painaessa haavaa. Eskelinen kokee pystyvänsä kanavoimaan keskittymishäiriön haittaamat ajatuksensa oikeanlaisten toimintojen ketjuksi nimenomaan silloin, kun asioita pitää tehdä yksinkertaisesti ja tehokkaasti, kuten ambulanssityössä hätätilapotilasta hoidettaessa.
Eskelinen kertoo hoitotason ensihoitotehtävistä, kuten ne hänestä tunutuvat, haisevat ja maistuvat. Kiireettömät tehtävät, joissa hän ei voi käyttää hoitotason osaamistaan, eivät hänelle ambulanssityössä maistu. Niistä hän ei saa kiksejä. Tärkeä pala Eskelisen hoitajuutta meinaakin piilottua kirjassa varsin asenteelliseen kerrontaan kiireettömistä keikoista. Eskelinen esittelee kuitenkin itsestään tämänkin puolen, kun hän kertoo pestautumisestaan yhden hengen yksikköön, jonka päätehtävänä on hoitaa pelkästään kiireettömiä tehtäviä – juuri niitä, jotka eivät hänen mielestään kuulu ensihoitoon ollenkaan. Kaikki potilaat kikseistä tai niiden puutteesta huolimatta hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla.
Eskelinen on hankkinut kannuksiaan myös Ruotsin ensihoidosta. Suomalaiselle ensihoitajalle mielenkiintoisinta antia saattavatkin olla nimenomaan naapurimaiden järjestelmien vertailu. Isoveljejestä ei ensihoidossa välttämättä ole oppi-isäksi, mutta Ruotsin järjestelmästä löytyy asioita, jotka saavat Eskeliseltä isot kiitokset. Sellainen on muun muassa maallikoiden käyttö elvytystilanteissa. Tähän Ruotsissa on valjastettu myös hätäkeskus, mikä suomalaisesta järjestelmästä puuttuu.
Eskelinen on vaihtanut hoitotason ensihoitajan työn ensiapukouluttajan työhön, osin turhautuneena työn nykyiseen kiireettömään luonteeseen, osin jaksamisen takia. Hän uskoo, että kouluttamalla ensiapua sadoille ihmisille hän voi olla pelastamassa yhä useampaa hätätilapotilasta. Eskelinen myös uskoo, että joku voi kirjan luettuaan innostua ensihoidosta. Siinä tapauksessa lukijan kannattaa kuitenkin perehtyä alaan laaja-alaisemmin, sillä Ensihoitajan silmin -teos on lähes yksinomaan kiireellisen ensihoidon ilotulitusta, mitä nykyensihoidossa on vähän.
Pokkarina julkaistun yli 300-sivuisen Ensihoitajan silmin -teoksen on kustantanut Tammi.
Teksti ja kuva Marko Partanen
