Anu Venesoja toivoo, että hänen tutkimuksensa lisäisi kentällä ymmärrystä siitä, miten potilas pitäisi huomioida. ”Ettei hän jäisi pelkästään toiminnan kohteeksi.”
Ensihoitajien hyvät sosiaaliset taidot ja suhtautuminen potilaaseen ovat merkittävässä roolissa, jotta potilas kokee hoitotilanteessa olonsa turvalliseksi. Potilaalle pitäisi tulla tunne, että häntä kuunnellaan.
”Silloin hän on mukana tilanteessa, eikä pelkästään objekti, jolle tehdään asioita.”
Näin sanoo Vuoden ensihoitaja Anu Venesoja, joka tekee väitöskirjaa ensihoidon potilasturvallisuuskulttuurista Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan.
Potilaan turvallisuudentunteeseen vaikuttaa se, miten kommunikaatio toimii tilanteen kaikkien osapuolten välillä, ja miten potilas huomioidaan tilanteessa.
Ensihoitajana ja ensihoidon kenttäjohtajana Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirillä Eksotella toimiva Venesoja on kehittänyt ensihoidon turvallisuutta käytännön tasolla jo useita vuosia, esimerkiksi hygienian ja suojavarusteiden suhteen. Ylemmän ammattikorkeakoulututkintonsa opinnäytetyössä hän kartoitti ensihoidon turvallisuutta yhteishankkeessa alan liittojen ja silloisen Saimaan ammattikorkeakoulun kanssa.
”Käsittelimme pitkälti vain työturvallisuuskulttuuria. Potilasturvallisuus jätettiin ulkopuolelle. Nyt halusin tuoda sitä aspektia esille.”
”Riippumatta siitä, onko kyseessä ensihoidon ammattilainen vai potilas, samat asiat taustalla vaikuttavat turvallisuudentunteeseen. Onko ilmapiiri sellainen, että siellä uskalletaan avata suu ilman, että tarvitsee pelätä nöyryytystä, moitetta tai naureskelua?”
Ensihoitajat kokivat tiimityön heikoksi
Väitöstutkimuksen edetessä Venesojalle on käynyt selväksi, että potilasturvallisuuskulttuuri on hyvin monitahoinen ilmiö.
”Se ei ole pelkästään esimerkiksi lääketurvallisuutta tai laiteturvallisuutta, vaan ylipäätään kulttuuria, joka on muodostunut yksittäiseen organisaatioon tai ensihoidon sisälle.”
Venesojan mukaan potilasturvallisuuskulttuuriin vaikuttavat organisaatiolähtöiset tekijät kuten johtaminen ja työskentely-ympäristö, sekä syvemmät seikat, kuten henkilöiden arvot ja asenteet. Työntekijän hyvinvointi on myös merkittävässä roolissa. Jotta hän jaksaisi henkisesti, olisi tärkeää saada tukea esimiehiltä ja kollegoilta.
Venesoja kartoittaa tutkimuksessaan potilaiden, ensihoidon työntekijöiden, opiskelijoiden sekä esimiestason ja vastuulääkäreiden näkökulmaa. Ensihoitajille tehtyyn kyselyyn on vastannut 333 henkilöä. Kyselyssä Venesoja törmäsi pariinkin merkillepantavaan asiaan.
”Ei ollut yllätys, että johtaminen koettiin heikoksi. Minut yllätti, että myös tiimityö koettiin heikoksi. Ensihoito on kuitenkin tiimityötä: pitää pystyä luottamaan kaveriin. Jos tiimityöilmapiiriä saisi parannettua ensihoidon kentällä, vaikuttaisiko se positiivisesti muihin turvallisuuskulttuurin osa-alueisiin?”
Auttaisiko parempi viestintä?
Johtamisen heikkous ei ollut Venesojalle yllätys, koska aihe on ollut esillä paljon terveydenhuollossa.
”Olen miettinyt, onko johtaminen heikkoa, vai onko kyse jostakin osa-alueesta liittyen esimerkiksi kohteluun? Viestitäänkö asioista huonosti? Auttaisiko, jos avoimuuteen, tasapuolisuuteen ja viestintätapaan kiinnitettäisiin huomiota?”
Venesojan mukaan toisen osatutkimuksen eli ensihoitajille tehdyn kyselyn perusteella ei voida vetää johtopäätöksiä siitä, että suomalaisen ensihoidon turvallisuuskulttuuri olisi yleisesti huono.
”On vaikea tehdä yleistyksiä, mutta tämä ilmiö pitäisi huomioida jollakin tavoin. Pitää myös ottaa huomioon, että kyselyihin voivat vastata henkilöt, jotka ovat tyytymättömiä tai kokevat, että asioissa on kehitettävää. Ne, jotka eivät vastaa, kokevat ehkä, että kaikki on hyvin.”
Potilas osaksi ensihoitotiimiä
Venesoja arvoi, että hänen väitöskirjansa valmistuu vuoden 2022 lopussa tai vuoden 2023 alussa. Hän toivoo, että tutkimus lisäisi kentällä tietoisuutta asioista, jotka vaikuttavat potilasturvallisuuteen.
”Tulisi ymmärrystä siitä, miten potilas pitää huomioida tehtävillä, ettei hän jää pelkästään toiminnan kohteeksi. Voisiko ehkä puhua jopa siitä, että potilaskin olisi omalla tavallaan osa ensihoitotiimiä?”
Venesoja painottaa tiimityön tärkeyttä, riippumatta siitä, onko kyseessä ensihoitaja, esimies tai lääkäri.
”Pitäkää huolta kaverista, tukekaa häntä, kun on tarvis. Olkaa ystävällisiä, olkaa ihmisiä toisillenne.”
Venesoja itse on tyytyväinen siihen, että hänen väitöskirjatyötään tukee ja ohjaa hyvä tiimi, joka mahdollistaa myös kansainvälisyyden ja kontaktien luomisen. Väitöskirjan ohjaajat ovat akuuttilääketieteen professori Maaret Castrén, dosentti Veronica Lindström Ruotsin Karoliinisesta instituutista ja terveystieteiden tohtori Susanna Tella.
”Ilman tätä väitöskirjaa minulla ei olisi ollut mahdollisuutta tehdä yhteistyötä Karoliinisen instituutin kanssa tai osallistua HUS Akuutin tutkijatapaamisiin, tai päästä osaksi kansainvälistä ERNST COST Action -tutkimusryhmää, joka kartoittaa second victim-ilmiötä terveydenhuollossa. En olisi ehkä lähtenyt ulkomaille ensihoitokonferenssiin, saati käynyt siellä esittelemässä omaa työtäni.”
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Dimitri Lisitsyn
