Kuormittavan tehtävän purkuistunnon jälkeen voi tuntua siltä, että taakka lisääntyy.
Defusing- eli jälkipurkutoiminta on näppituntuman mukaan levinnyt hienosti eri työpaikoille, vaikka toteuttamisen kanssa toisin paikoin saattaa vielä olla takkuistakin. Niitäkin työpaikkoja varmasti on, joissa purkukäytänteet eivät vielä kunnolla toteudu, mutta kuten sanottu, on toimintaan varmaankin tartuttu maanlaajuisesti vähintäänkin kohtalaisesti.
On tärkeää käsitellä kuormittavia asioita, jotta ne eivät kumuloidu tai jää päälle. Asioiden käsittely usein hyödyttää toimintaan osallistuneita henkilöitä, mutta niitäkin tilanteita on, joissa hyöty ei tule esiin. Joissakin tapauksissa jälkipurkukeskustelu saattaa jopa tehdä osallistujalle hallaa.
artikkeli jatkuu
Monesti jälkipurkuihin halutaan kaikki nekin henkilöt, jotka vähänkin liittyvät kuormittavassa tilanteessa työskentelyyn. Sellaisetkin, jotka eivät koe tarvitsevansa käsittelyä. Asiaa perustellaan sillä, että vaikkei osallistuja itse kokisikaan istuntoa tarpeelliseksi, hänen tulisi osallistua siihen kollegansa vuoksi. Kollega voi hyötyä sellaisenkin henkilön läsnäolosta, joka itse ei istunnosta hyödy. Jälkipurkutilanteista ei siis tulisi kieltäytyä itsekkäistä syistä.
Kielteinen suhtautuminen jälkipurkua kohtaan nähdään lähinnä haluttomuutena tai viitsimisen puutteena. Joskus on kuitenkin mahdollista, että taustalla onkin aito ajatus siitä, että asioiden lisää puiminen saattaa lisätä kuormitusta. Tällaisella perusteella istunnosta kieltäytyminen saatetaan kuitenkin nähdä selittelynä – jos kestät itse työtä, niin kestät myös siitä käytävän keskustelun. Kyse ei kuitenkaan ole kestämisestä, vaan kumuloituvasta kuormasta, jota istunto saattaa joissakin tapauksissa lisätä, vaikka mitään raflaavaa vaikutusta ei jälkipurusta syntyisikään.
Eräässä tapauksessa yksikkö saapui ensihoitajien avuksi elvytystilanteeseen. Yksikkö viipyi kohteessa viitisen minuuttia, kun ensihoitaja ilmoitti, että tehtävä on ohi ja muut yksiköt voivat poistua. Vain vähän aikaa kohteesta ollut henkilö kertoo ojentaneensa repusta yhden tarvikkeen hoitajalle, eikä nähnyt tilanteen aikana potilasta ollenkaan. Tämän jälkeen hänen yksikkönsä vapautettiin tehtävältä. Hän ei kertomansa mukaan kohdannut tilanteessa tapahtuman inhimillistä ja kuormittavaa puolta, eikä ahtaan tilan ja nopeasti edenneen tapauksen takia nähnyt potilasta taikka hoitotoimiakaan. Tapaus jäi hänelle kovin etäiseksi, eikä hän kokenut sitä ollenkaan kuormittavaksi.
Henkilö yllättyi, kun jälkipurku kutsuttiin koolle koolle, vaikka toki heti samassa hetkessä ymmärsikin, miksi näin on tarpeen tehdä. Henkilö ei kokemansa perusteella osannut ajatella, että tapauksessa olisi jotakin käsiteltävää, ja jälkipurku tuli hänelle ikään kuin syliin. Tehtävä oli ennemminkin näyttäytynyt tehtävän peruutuksena, jossa altistumista ei syntynyt. Oli vain radiossa kuultuja faktoja, jotka eivät aiheuttaneet tunteita. Henkilö suhtautuu jälkipurkuihin avoimesti ja on aiemmissa tapauksissa kokenut saaneensa niistä hyötyäkin.
Henkilö kertoo menneensä istuntoon hyvillä mielin, ajatuksena lähinnä se, että jos asiasta on jollekin kollegalle jotakin hyötyä. Istunto eteni normaalin protokollan mukaisesti, mutta hän kertoi jälkipurun aikana pohtineensa, että oliko hänen tarpeellista kuunnella näitä kaikkia inhimillisiä yksityiskohtia, jos ajatus on purkaa tuntoja. Jälkipurun aikana hänestä tuntui, että käsiteltävät asiat lähinnä lisääntyivät. Aiemmin vähän kuormitusta aiheuttanut tapaus toi jälkipurun myötä muiden kokemat tunteet ja tapauksen inhimilliset yksityiskohdat myös hänen käsiteltäväkseen.
Jälkipurku ei ahdistanut henkilöä, mutta uudet istunnossa kuullut asiat saivat pohtimaan tehtävää lisää. Hän ajatteli, että olisiko kuitenkin ollut parempi, jos hän ei olisi kuullut ollenkaan näitä inhimillisiä yksityiskohtia.
On hyvä kysymys, että onko jälkipurusta aina hyötyä? – Ei välttämättä, mutta istunnosta syntyvää mahdollista haittaa tai hyötyä ei myöskään voi etukäteen tietää. Käsiteltävien asioiden laatu käy selväksi vasta istunnon aikana, ja vasta istunto kertoo, miten puhutut asiat vaikuttavat omaan mieleen.
Toinen hyvä kysymys on, että: Onko jälkipurkuun osallistuminen aina nähtävä velvoittavana asiana, jos on mahdollista, että istunto lisää kuormitusta?
Suomen Palopäällystöliiton erityisasiantuntija Saku Sutelainen pohtii kysymyksiä Pelastustiedon jutussa:
Jälkipuku ei saisi lisätä kuormitusta – miten voidaan ehkäistä?
Teksti ja kuva Marko Partanen
