Vuoden ensihoitaja Tero Karvinen - tärkeä tekijä Lapin ensihoidon näköalapaikalla

Vuoden ensihoitaja 2024 Tero Karvinen työskentelee FinnHEMS 51 -lääkintähelikopterissa, jonka Lapin toimintaympäristö on Suomessa poikkeuksellinen.

Rovaniemellä päivystävän FinnHEMS 51 -lääkintähelikopterin vastaava ensihoitaja Tero Karvinen on Vuoden ensihoitaja 2024.

Karvinen valmistui sisätauti-kirurgiseksi sairaanhoitajaksi 1998, mutta päätyi hyvin pian töihin ensihoitoyritykseen.
”Kun ensimmäisen kerran ambulanssin oven avasin, sen jälkeen en muuta työtä ole miettinytkään.”
Tie ensihoidossa on vienyt hänet Lapissa operoineiden pelastus- ja lääkintähelikopterien operatiiviseksi johtajaksi ja vastaavaksi ensihoitajaksi, tehtävät ovat tehneet Karvisesta yksikkönsä esihenkilön. Päätehtävänään Karvinen edelleen päivystää ensihoitajana, työssään hän saattaa pukea yllensä myös pintapelastuspuvun ja mennä auttamaan veden varaan joutuneita.
”Tykkään päivystystyöstä. Se on haasteellista ja meillä Lapissa on hyvin erilaiset olosuhteet kuin missään muualla.”

Rahahuolia

Vuonna 2003 Karvinen palkattiin tukiyhdistysvetoisen Pelastushelikopteri Aslakin vakituiseksi sairaanhoitajaksi. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin yksikön operatiiviseksi johtajaksi.
”Ajattelin, että kun pari vuotta tehdään töitä, kehitetään ja saadaan toiminta vakiintumaan, niin sen jälkeen käydään sitten vaan töissä.”
Se ei mennyt ihan niin.
Termi jatkuva muutos tuli Karviselle paremmin kuin tutuksi. Sekä organisaatioissa että ensihoitotyössä tapahtui paljon.
”Tämä ei ollutkaan ihan heti valmis. Kun pääsin sisään toimintaan ja näin, miten sitä rahoitettiin, silmäni avautuivat. Kaikki oli jatkuvasti epävarmaa”, Karvinen kuvailee.
Tukea saatiin valtion varoista Raha-automaattiyhdistykseltä, minkä lisäksi toimintaa varten kerättiin rahaa yrityksiltä ja kansalaisilta.
Välillä varoja oli niin vähän, että kopteri pysyi maassa. Tukiyhdistyksen kassa hupeni, kun määräajaksi myönnetyt valtion tuet menivät katkolle. Niistä väännetiin uudelleen ja uudelleen.
”Päätöksiin vaikuttivat politikointi ja helikopteritoiminnan vastustajien ja puolestapuhujien puheenvuorot”, Karvinen sanoo.
Toisinaan otsikoihin nousi myös tukiyhdistyksen epäselvä varojen käyttö, mikä ei tietenkään helpottanut tilannetta.
”Ei tämä mitään tasapaksua ole ollut, vaan jatkuvaa kehittämistä ja ajanhermolla oloa.”

Kohujen keskellä

Rahoitussotkut ja kopteritoiminnan ympärillä vellonut kohu harmittivat Karvista. Tänä päivänä vastaavaa taistelua käydään kaakonkulmalla, jossa kiistellään FinnHEMS-kopterin tukikohdan paikasta. Karvinen on sitä mieltä, että tällaiset keskustelut tulisi käydä poissa julkisuudesta. Kun media revittelee otsikoita ja tekee juttuja, jotka eivät kerro kattavasti asiasta tai jopa vääristävät sitä, on kansalaisten mahdotonta muodostaa oikeanlaista kuvaa.
Oikeanlaisen kuvan antaminen oli toisinaan kohutun yksikön sisälläkin työlästä.
”Silloin isoin tehtäväni esimiehenä oli toimia miehistölle puskurina. Suodatin heille menevää tietoa ja kerroin faktoja. Yleinen ja STM:n tahto oli kuitenkin jatkuvasti, että toiminnan tulisi jatkua. Siksi uskoin itse jatkuvuuteen koko ajan.”
Tiivis Aslak-miehistö piti työyhteisössään keskustelun avoimena ja maltillisena eikä antanut hämmennyksen millään tavalla vaikuttaa operatiiviseen työhön.

Aslakista FinnHEMS:iin

Vuonna 2010 valtio päätti lakata tukemasta lääkäri- ja pelastushelikoptereita ylläpitäviä tukiyhdistyksiä. Toiminta siirrettiin voittoa tavoittelemattoman ja valtion ylläpitämän FinnHEMS Oy:n tehtäväksi. Lappiin jäi edelleen tukiyhdistysvetoinen Aslak-kopteri, mutta valtion ylläpitämä ensihoitotoiminta siirtyi FinnHEMS 51:n vastuulle.
Aslakin ensihoitohenkilöstö siirtyi FinnHEMS:n leipiin ja operatiivinen päällikkö Karvinen nimitettiin uudessa organisaatiossa vastaavan ensihoitajan tehtävään. Ensitöikseen hän pääsi mukaan STM:n johtamaan HEMS-standardin suunnitteluun. Samaan pöytään asettuivat muiden FinnHEMS-yksiköiden vastuulääkärit. Ensihoitajana lääkärien seassa työskennellyt Karvinen kehuu palavereissa vallinneen hengen.
”Se oli mukavaa työtä enkä koskaan kokenut minkäänlaista vastakkainasettelua. Päinvastoin minua on kuunneltu hyvin eikä perustelemiani kantoja ole täytynyt koskaan puolustella. Se on hyvin kollegiaalista.”
Karvinen kiittelee myös sitä, että Lapin kopterin asioita saatiin esille.
”Ne kirjattiin dokumentteihin kuten koin ja näin.”

Tero Karvisen ansiokas työ tunnustettiin Vuoden ensihoitaja -huomionosoituksella.
”Arvostan tunnustusta, sillä kollegat ovat sitä ehdottaneet ja raati lopulta valinnut”, Karvinen sanoo.

Projektit palkitsevat

Operatiivisen johtajan ja vastaavan ensihoitajan rooleissa Karvinen on kulkenut projektista toiseen. Oman työn ohella tehtyinä ne ovat olleet raskaita mutta palkitsevia. Projekteista isoin oli Lapin ensihoitoa koskenut suunnittelu, joka käynnistyi 2012 voimaan tulleen terveydenhuoltolain edellyttämänä.
”Sillä oli iso vaikutus Lapin ensihoitoon, joka siirtyi kokonaan sairaanhoitopiirin hoitamaksi. Toiminnasta tuli tasalaatuisempaa yhtenäisine välineineen, koulutuksineen ja henkilöstön vaatimuksineen. Myös lähintä yksikköä ryhdyttiin käyttämään kuntarajoista huolimatta, mikä ennen oli aiheuttanut lämpimiä tunteita.”
Samoihin aikoihin Karvinen oli mukana Kalotti-sopimukseen liittyvässä projektissa, joka mahdollistaa hätätilapotilaan hoitamisen lähimmän yksikön periaatteella Suomen, Ruotsin ja Norjan rajojen tuntumassa.
Tänä keväänä Karvinen osallistuu Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen projektiin, joka kartoittaa kahden pohjoisimman FinnHEMS-kopterin laskupaikat. Hän on myös mukana ensihoidon osalta Pohjoismaiden yhteistyötä parantavavassa STM:n Seamless Cross-Border Nordic Co-operation in health care crisis -projektissa

Helppoa kehittämistä

Karvinen sanoo, että ensihoidon kehittäminen on helppoa mutta se edellyttää yhtä asiaa, sitä, että kehitystyötä koskeva henkilökunta saa itse vaikuttaa suunnitteluun. FinnHEMS 51:ssä henkilöstö vaikuttaa päätöksiin äänestämällä. Jokaisella on yksi ääni ja äänten mennessä tasan Karvisen ääni ratkaisee. Hän kaipaisi äänestyksien ja päätöksenteon tueksi enemmän tutkittua tietoa, ja kannustaakin ensihoitajia tutkimustöihin.
”Tutkimus luo pohjan lääketieteellisellekin toiminnalle, ensihoitotyö hyötyisi tutkimuksesta samalla tavoin. On vaikea perustella asioita, jos on vain oma mielipide.”

Pintapelastusta

Yksi seuraavista askelista FinnHEMS 51:ssä onkin hioa ensihoitajien pintapelastuskoulutus tasalaatuisemmaksi. Tilanteita, joissa ensihoitajat ovat kopterilla paikalla paljon nopeammin kuin pelastushenkilöstö, on vuositasolla muutamia. Yksi sellainen osui Karvisen kohdalle viime vuonna, kun nuori mies vajosi moottorikelkalla heikkoihin jäihin.
Karvinen astui leijunnassa olevasta kopterista jäälle noin 20-30 metrin päässä avannosta mutta jää petti hänen allaan. Karvinen alkoi rikkoa 20-30 sentin vahvuista puikkoontunutta jäätä itsensä ja potilaan väliltä.
Hän tavoitti potilaan, otti tämän syliinsä ja alkoi kannatella häntä, kunnes paikalle saataisiin lisää auttajia. Seuraavana paikalle ehti Pelastushelikopteri Aslak, jonka pintapelastaja tuli Karvisen avuksi avantoon. Lopulta maanteitse paikalle ehtinyt pelastuslaitoksen henkilöstö toi avannolle pintapelastuslautan, jolla potilas vedettiin 200 metrin päähän rantaan.
”Se oli fyysisesti raskas tehtävä. Tuntui siltä, kun olisin juossut 1500 metrin kilpailua mutta samalla olisi ihmishengestä kyse. Rannalle päästyäni, en pystynyt tekemään viiteen minuuttiin mitään ja tukikohdassa huomasin, etten ollut enää työkykyinen”, Karvinen sanoo.
40 minuuttia kestänyt jäiden rikkominen, potilaan kannattelu sekä puolitoista tuntia kestänyt kuljetus imivät hänestä mehut niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Karvinen muistuttaakin jokaista alalla työskentelevää hyvän kunnon tärkeydestä.
”Kun ihminen on hyvässä fyysisessä kunnossa, hän voi muutenkin paremmin.”

Kokonaispalkkaa ja kollegiaalisuutta

FinnHEMS 51:n lähiesihenkilönä Karvinen hoitaa hallinnolliset työt. Hän toivoo, että Lapissa parhaillaan pilotoitava kokonaispalkka saataisiin pian käyttöön.
”Henkilökunta kokee kokonaispalkan hyväksi. Se ei ole iso asia työnantajalle, mutta siitä olisi iso apu työvuoro- ja lomasuunnittelussa sekä sijaisrekrytoinneissa.”
Karvinen sanoo, että hyvinvoivien työyhteisöiden eteen jokainen voi tehdä oman osansa.
”Kollegiaalisuutta ja työkaveria pitäisi arvostaa enemmän. Mitä isompi yksikkö, sitä tärkeämpää se on. Asioista ollaan toki eri mieltä, mutta silti isoja asioita tulisi pystyä viemään samaan suuntaan. Turha riitely kuluttaa vain työaikaa ja siitä tulee paha mieli.”
FinnHEMS-aikana tukikohtien välinen yhteydenpito on parantunut.
”Ennen kävin ehkä kerran viidessä vuodessa Oulussa tutustumassa, miten asiat siellä hoidetaan. Nyt kokoonnumme TEAMSissa kaikkien tukikohtien kesken lähes kuukausittain. Pystymme vähentämään päällekkäistä työtä ja menemään päätöksissä potilas edellä.”

Asioiden hoitoa

2o vuotta sen jälkeen, kun Karvinen aloitti Aslakissa esimiehenä, ovat asiat muuttuneet. Tukiyhdistyksen kopterissa asioiden hoitaminen oli suoraviivaisempaa kuin yhteiskunnan rahoittamassa yksikössä.
”Jos Aslakissa piti hankkia jotakin, niin lupa tai kieltävä vastaus tuli yleensä heti. Hämmennyin kun siirryimme sairaanhoitopiirille”, Karvinen sanoo.
Siellä piti tehdä hankintaesityksiä ja käydä kovaa rumba, jotta päätös saatiin maaliin. Hyvinvointialueella show on mennyt parempaan suuntaan.
”Palasimme takaisin vanhaan aikaan, monet asiat ovat sellaisia, joista yksi henkilö voi päättää.”

NOPEAT
Sinä ja perheesi? Tero Karvinen, 51 vuotta. Vaimo ja neljä lasta, joista enää iltatähti on kotona. Lisäksi kotona pyörii pari metsästyskoiraa.
Tehtävänimike ja työnantaja? FinnHEMS 51:n vastaava ensihoitaja, Lapin hyvinvointialue.
Ykkösharrastus? Erästely
Mikä sytyttää? Hikitreeni.
Mikä sammuttaa? Tietokonehommat.
Parasta työssäsi? Ehdottomasti työkaverit, yksikön henki tehdä asiat yhdessä.
Entä toiseksi parasta? Työnkuva, joka sisältää kaikkea mahdollista, taivaan ja maan väliltä.
Mikä kaipaa akuuttia hoitoa? Kipeä potilas.
Paras näky ilmasta? Keskiyön aurinko, kun tunturien jokilaaksoissa on usvaa.