Manuaalinen kattotyöskentely osoittautui tärkeäksi taidoksi Meiran kahvi- ja maustetehtaan tulipalossa Helsingissä jouluviikolla 2021.
Helsingin Kalliossa sijaitsevan keskuspelastusaseman pelastusyksikkö lähti tarkistamaan läheiseltä Meiran kahvi- ja maustetehtaalta tulevaa automaattista paloilmoitusta. Isosta yhtenäisestä korttelirakennuksesta tuli samaan aikaan toinenkin hälytys, Käpylän pelastusyksikkö lähti tarkistamaan sitä.
”Saimme matkalla hätäkeskuksesta tiedon, että paloa ei ole ja että paahtimossa paahto on mennyt pitkäksi”, pelastusyksikön esimies Tuomo Kortelainen sanoo.
Palomies lähti tarkistamaan kuudennessa kerroksessa olevaa tilaa henkilökunnan oppaan kanssa ja Kortelainen jäi paloilmoitinlaitteelle. Tila oli täynnä savua, joten palomies arveli: ”Täällä taitaa palaa.”
Kortelainen pyysi palomiestä varmistamaan, että palaako paikalla vai ei. ”Täällä palaa”, kuului vastaus.
Kortelainen teki lisähälytykset ja käski yksikkönsä vetää ulkokautta perusselvityksen palavaan kerrokseen.
Yhdentoista minuutin kuluttua automaattihälytyksestä paikalle lähtivät päivystävän palomestarin Petri Korhosen lisäksi kolme pelastusyksikköä, raivausyksikkö sekä nostolava- ja säiliöauto. Hälytys oli kohotettu keskisuureksi rakennuspaloksi, joka sitoi pääosan pääkaupungin pelastusvalmiudesta.
Korhonen ehti tulipalopaikalle parissa minuutissa hälytyksestä. ”Paikalle päästyäni valkeni heti, että palo tulee leviämään. Aloimme tehdä lisää hälytyksiä.”
Päälle putosi tavaraa
Kortelaisen savusukellusryhmä meni sisään palavaan paahtimoon. Lämpöä ei vielä ollut, mutta savua oli sen verran, että etenemiseen tarvittiin lämpökamera. Paljain silmin savun seasta saattoi nähdä vain liekkejä. Kortelainen katsoi lämpökameralla ja totesi, että oviaukolta katsottuna vasemmassa ylänurkassa on kuuminta. Savusukeltajat pääsivätkin etenemään lähelle paloa.
”Kun ryhdyimme jäähdyttämään, suihkuputkessa oleva palomies ilmoitti, että vettä ei tule kunnolla.”
Kortelainen pyysi palomestarilta, että vesijärjestelmään tulisi saada lisää painetta. Paineenkorotusjärjestelmän olemassaoloa ei tunnettu, joten savusukeltajat hillitsivät paloa verkostosta tulevalla paineella.
”Tarkastin tilan uudelleen lämpökameralla ja huomasin, että yläpuolellamme oleva puukatto näytti ruudulla punaiselta. Palo yltyi ja katosta putosi päällemme tavaraa, joten lähdimme pois.”
Kortelainen tapasi porraskäytävässä Erottajan pelastusyksikön esimiehen Tommi Sarvikiven, jolle antoi palavasta tilasta tarkan raportin ja varoitti putoilevasta tavarasta.
Sarvikiven savusukellusryhmä eteni sisään palavaan tilaan. Siellä oli kuuma ja heikko näkyvyys.
”Emme päässeet niinkään pitkälle, missä edellinen sammutuspari oli ollut, sillä savua ja lämpöä oli paljon.”
Katosta alkoi tippua sähköjohtoja, ja jokin tahmea mönjä, joka osoittautui myöhemmin kahvirasvaksi, tarttui kasvo-osien lasin ja lämpökameran näytön pintaan.
Jossain vaiheessa savusukeltaja takertui kiinni sähköjohtoihin. ”Siinä pimeässä kului hieman aikaa, kun tunnustelimme hanskoilla, mihin johto oli tarttunut.”
Lopulta selvisi, että se oli päässyt pujottautumaan sammutusasun metallisen hanskalenkin sisään.
Haagan paloasemalta lisähälytyksenä saapunut nostolavan kuljettaja Mika Tuomola sijoitti ajoneuvonsa paikalla olevan nostolavan perään. Hän ryhtyi nostamaan Käpylästä tullutta Cobra-sammutusryhmää katolle.
Tuomola ehti nostaa pariin otteeseen palomiehiä katolle rajoituslinjan tekoon, kun paikalle tuli yksityinen koura-auto.
Palo saatiin lopulta hallintaan vasta perinteisen kattotyöskentelyn keinoin.
Kuvat: Ossi Pietiläinen ja Antti Salminen, Helsingin pelastuslaitos
Lue koko Marko Partasen hälytysilmoitus-juttu Pelastustiedosta 3/2022.
