”Autoja oli sikin sokin tiellä ja sen molemmin puolin, kun kaksi ajoneuvoyhdistelmää ja kahdeksan henkilöautoa kolaroi Leppävirralla 27. joulukuuta 2022. Ensimmäisenä paikalle saapui ambulanssi ja sen jälkeen pelastusauto vahvuudella 1+1. Jotta homma ei käynyt liian helpoksi, ensihoitajien radioista hiipuivat akut.

Ambulanssi (EPS 425) oli paluumatkalla Kuopiosta Varkauden paloasemalle. Se oli ohittanut onnettomuuspaikan kymmenen minuuttia aiemmin. Palomies Samu Huupponen teki ambulanssilla U-käännöksen ja lähti ensihoitaja Panu Järvenpään kanssa kohti onnettomuuspaikkaa. Myös yksikönjohtaja Hannu Etulan ja palomies Petri Tiaisen miehittämä Leppävirran pelastusauto (RPS 421) sai hälytyksen lennosta. Sillä oli matkaa onnettomuuspaikalle noin 20 kilometriä.

”Heti alkutiedot kertoivat isosta tilanteesta. Päättelimme, että siellä saattaa olla paljon irrotettavia potilaita. Varauduimme auttamaan ja mahdollisesti irrottamaan potilaita”, Etula sanoo.

Päivystävä palomestari (P33) Riku Kananen lähti tehtävälle kotipäivystyksestä noin 15 kilometrin päästä.

”Matkalla sain lisätietoja kahden raskaan ajoneuvon ja yhteensä 8–10 ajoneuvon onnettomuudesta. Se herätti ajatukset monipotilastilanteesta ja siitä, että potilaille tarvitaan jonkinlainen suoja”.

Kun Järvenpään ja Huupposen miehittämä ambulanssi saapui kohteeseen, liikenne oli jo pysähtynyt. Onnettomuuteen liittyviä ajoneuvoja oli tiellä ja sen molemmin puolin ojissa.

”Se vaikutti ketjukolarilta, mutta siitä ei pystynyt sanomaan, että kuka oli kolaroinut ja ketäkin. Oli pimeää ja lunta satoi, enkä pystynyt antamaan tuulilasiraporttia. Onnettomuuden laajuus ei auennut heti paikalle tullessa”, Järvenpää sanoo.

Järvenpää päätti dokumentoida tilanteen kynää ja paperia käyttäen. Hän kirjasi potilaiden määrän, vammat ja sijainnit.

”Päädyin vanhanaikaiseen menetelmään, koska en luottanut käytössämme olevaan Kejo-tietojärjestelmään, joka temppuilee päivittäistehtävilläkin. Paperilta potilastiedot eivät katoaisi, ellen itse kadottaisi niitä.”

Kun Leppävirran pelastusauto saapui onnettomuuspaikalle, kuljettajana oleva Tiainen katsoi sikin sokin olevaa autojen sekamelskaa ja pohti: ”Mistäköhän päästä sitä aloittaisi?”

Etula ja Tiainen saivat Järvenpäältä raportin, joka auttoi.

Päivystävä palomestari Kananen saapui kohteeseen ambulanssin ja Leppävirran pelastusauton jälkeen.

”Ajattelin, että onpa aika rysäys, mutta tilanne vaikuttaa silti rauhalliselta.”

Kananen keskusteli Leppävirran palomiesten kanssa ja sai tietää, että paikalla on vain muutama vakavasti loukkaantunut, mutta paikalla pyöri paljon ihmisiä jalkaisin. Heidät tuli saada suojaan.

Onnettomuuspaikalla huomattiin reittiliikenteen linja-auto, joka oli ruuhkaan juuttuneena.

”Jututin kuljettajaa hieman ja hän sanoi, että tänne vaan kaikki lämpimään”, Kananen sanoo. Järvenpää käski ensihoitajat bussiin tekemään triagea.

Ensihoidon tilannepaikan johtaja Järvenpää tuskaili Virve-radion akun kanssa.

”Tilanne lähti hyvin käyntiin. Järjestäytyminen ja tulokynnysten määrittäminen onnistui, mutta sitten radiostani kyykähti akku.”

Jotta tilanne ei kävisi liian helpoksi, samoin kävi hänen työparinsa radion akulle.

”Sitten kokeilin yhteyttä ajoneuvoaseman monofonilla, eikä sekään toiminut”. Järvenpää myös etsi autosta tupakansytyttimeen kytkettävää laturia, mutta sitä ei löytynyt.

Joku korkeampi voima oli halunnut, että ensihoidon tilannejohtaja ei kommunikoi tällä keikalla radiolla.

Erään onnettomuudessa osallisena olleen auton takaluukussa oli koira, joka irrotettiin hydraulisella pelastussarjalla. Auton perään oli tullut niin voimakas törmäys, että koira menehtyi vammoihinsa melkein heti, kun se oli saatu ulos autosta.

Paikalle tilattiin linja-auto, jolla toisessa linja-autossa suojassa olevat kävelevät potilaat kuljetettiin Kuopioon. Linja-auton kyytiin lähti myös paikalle hälytetty sosiaalipäivystäjä. Sosiaalipäivystäjät ottivat hoitaakseen muutaman vammoitta selvinneen altistuneen ja kuljettivat pois tilannepaikalta

Sosiaalipäivystäjille suuronnettomuus

Jokaisen liikenneonnettomuudelle altistuneen ihmisen asioita täytyy jollakin tasolla hoitaa. Leppävirran onnettomuudesta kehkeytyi Pohjois-Savon sosiaali- ja kriisipäivystykselle suuronnettomuus.

”Tällaisissa tilanteissa ihmiset tarvitsevat psykososiaalista tukea, joka on jatkokuljetuksien, majoitusten järjestämistä ja erilaisiin onnettomuudesta aiheutuneisiin huoliin vastaamista. Myös kriisitukea tarvitaan, sillä monet ovat järkyttyneitä. Jokainen ihminen on jollakin tavalla altistunut”, sosiaalityöntekijä Taina Halonen sanoo.

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen olennainen tehtävä onkin tunnistaa avun tarve ja tarjota sitä, sillä niiden pyytäminen ei saa jäädä ihmisten omalle vastuulle. Yleensä lapset ja ikäihmiset ovat ensisijaisia, sillä heillä voi olla rajoittunut kyky huolehtia itsestään. Silti aikuisen kriisi on yhtä tärkeä.

Sosiaali- ja kriisipäivystys järjesti kaikille 20 kohtaamalleen ihmiselle tarvittavat palvelut.

”Osaltaan työ jatkui vielä seuraavana päivänä. Varmistimme, että jokaisen avuntarvitsijan kotikunta on saanut tarpeenmukaiset tiedot”, Halonen sanoo.

”On hienoa, että sosiaali- ja kriisipäivystys tunnistetaan koko ajan enemmän akuuttien tilanteiden ensivaiheen auttajana.”

Tekstit: Marko Partanen

Lue koko Hälytysilmoitus-juttu Pelastustiedosta 2/2023