Hälytysilmoitus 19.9.2022

Lapsi vajosi jokeen, auttajaketju toimi mallikkaasti – nopea jälkipurku meni tunteisiin ja tuli auttajille tarpeeseen

Paloasut vaihtuivat pintapelastuspukuihin rivakasti.

Paloasut vaihtuivat pintapelastuspukuihin rivakasti.

Mäntsälän pelastusyksikkö oli maaliskuussa 2022 matkalla kiireettömälle tarkastustehtävälle. Yksikkö ehti asemalta vajaan kilometrin päähän, kun se sai uuden hälytyksen: ihmisen pelastaminen vedestä. Lapsi oli vajonnut jokeen. Erikoinen pintapelastustehtävä onnistui ripeässä tahdissa ja potilas saatiin ambulanssiin. Alkoi haastava ensihoitotehtävä. Auttajien tuntemukset purettiin defusingilla.

”Olimme tapahtumapaikalla nopeasti, ehkä 1–2 minuutissa hälytyksestä ja jalkauduimme kaikki ilman eri käskyä”, paloesimies Petteri Paajanen sanoo.

”Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko joku oikeasti joessa? Näin kyllä pallon jäällä, mutta ajattelin, että onko apua soitettu vain siksi, että jäällä on nähty pallo. Vastarannalla oli kuitenkin poikia, jotka kertoivat nähneensä jonkun joessa. Sitten näin myös pallon luokse menevät kengänjäljet”, Paajanen kertoo.

Kuljettaja Juha Mikkola lähti noutamaan pintapelastuslauttaa pelastusyksikön katolta.

Paloesimies Paajanen pystyi jututtamaan viittä vastarannalla olevaa poikaa, jotka olivat soittaneet hätäpuhelun.

”Pojat olivat varmoja, että joku painui veden alle. Sen lisäksi he pystyivät osoittamaan tarkasti paikan, missä he olivat veden varassa olleen viimeksi nähneet. Pojat olivat jopa heitelleet kiviä ja käpyjä jään päälle paikkaan, jossa he olivat vajonneen viimeksi nähneet.”

Ensihoitaja Janne Pälä ja palomies Lauri Mäkitie näkivät rantaan tullessaan tuulilasista, kun palomiehet pukivat pintapelastuspukujaan.

”Kun selvisi, että kyseessä on lapsi, hälytin FinnHEMSin ja teimme työnjaon”, Pälä kertoo.

Olematon näkyvyys

Pintapelastajat laskeutuivat jokeen ja aloittivat etsinnän. Savisessa vedessä ei nähnyt mitään. Jos painoi maskin veteen, näkymä oli vastaava kuin olisi painanut kasvonsa ruskeaan kastikkeeseen. Pintapelastajat alkoivat jaloillaan pohjaa kopeloiden kävellä uoman sulaa aluetta läpi. Onneksi joki oli matala. Sula alue oli nopeasti tutkittu, joten pintapelastajat alkoivat suurentaa etsittävää aluetta rikkomalla käsillään jäätä.

Pintapelastajat etsivät hukkunutta jalkakopelolla.

”Nyt löytyi”, palomies Esa Isojärvi huusi. Hän sai nostettua lapsen pohjasta pintaan ja toimitettua työparinsa kanssa rantaan. Mikkola oli valmiina vastaanottamaan potilaan. ”Mietin, että onpas pieni, kun sain hänet syliini.”

Pälä katsoi ambulanssin takaovesta ulos ja näki, kun Mikkola harppoi lapsi sylissään uomasta ylös kohti ambulanssia. Pian hän laski potilaan paareille. Mikkolan keikka jatkui ambulanssissa lisäkäsinä. Ensihoitaja Janne Pälä seisoi hoitotilan etuosassa ja alkoi jakaa tehtäviä.

Hoitotilassa työskennelleet Janne Pälä ja Lauri Mäkitie kokivat hoitotilassa pitkiä minuutteja.

Mikkola hämmästeli Pälän rauhallisuutta, kun tämä rauhallisin äänenpainoin kertoi selkeitä ja yksinkertaisia ohjeita vaihe vaiheelta, mitä potilaalle seuraavaksi tehtäisiin.

”Työparini oli ensimmäistä kertaa auttamassa hukkunutta lasta, joten kertasin ääneen näitä toimia”, Pälä sanoo.

Työpari Mäkitie kiitteli Pälän toimintaa keikan jälkeen.

Jälkipurku jo samana iltana

Jälkipurkuistunnon pitäminen onnistui vielä samana iltana. HUS:n tehtävää varten koulutetut ensihoitajat Mats Stenström ja Tuomas Salvisto saapuivat Mäntsälän paloasemalle pitämään sen. Paikalla olivat kaikki pelastustöissä olleet palomiehet ja ensihoitajat. Lisäksi istuntoon saapui hätäpuhelun vastaanottanut hätäkeskuspäivystäjä.

Kokonaiskuva tapahtumasta alkoi selvitä, kun jokainen kertoi, oman tarinansa tapahtuneesta, Paajanen sanoo.

Paloesimies Petteri Paajanen (vas.) sekä palomiehet Esa Isojärvi ja Juha Mikkola työskentelivät tehtävän aikaan pelastusyksikössä. Ambulanssin miehittivät palomies Lauri Mäkitie ja ensihoitaja Janne Pälä.

”Oli loistavaa, että jälkipurku saatiin järjestettyä vielä työvuoron aikana, ettei täytynyt lähteä omien ajatustensa kanssa kotiin. Purkamisesta huolimatta puoliso kotona huomasi, että jokin oli jäänyt ajatuksiini päälle.”

”Takana oli elämäni kovin tehtävä. Oli tärkeä saada puhua tilanne auki. Samalla oli hyvä kuulla, että muillakin oli samanlaisia tunteita kuin itsellä, vaikka kaikilla oli erilainen tausta ja kokemus. Emme ole tunteettomia”, Lauri Mäkitie sanoo.

Kunnostautuneet pojat palkittiin

Keski-Uudenmaan pelastuslaitos jakoi Elämän Liekki -tunnustukset viidelle neuvokkaasti toimineelle pojalle, jotka hälyttivät apua ja paikansivat selvästi vajoamiskohdan. Tilaisuus järjestettiin alakoululaisten poikien koululla, jossa koko koulun väki kokoontui ulos kuulemaan tapauksesta. Tapahtuman aikaisesta työvuorosta olivat paikalla paloesimies Petteri Paajanen, palomiehet Juha Mikkola ja Esa Isojärvi sekä ensihoitaja Janne Pälä.

Pelastusjohtaja Jyrki Landstedt luovutti paikalla olleille Aapo Ilomaalle, Miska Kinaselle ja Elias Koskiselle Elämän Liekki -kunniakirjat. Koulun turvallisuusvastaava lupasi toimittaa perille Luka Liljamon ja Joel Tuomisen kunniakirjat. Kuva: Terhi Karhuniemi.

Pelastusjohtaja Jyrki Landstedt kiitti poikia hyvästä työstä ja ojensi heille huomionosoitukset. Paajanen kehui poikia upeasta toiminnasta ja kertoi, että tehtävä oli palomiehillekin vaativa. Paikalla oli myös Mäntsälän seurakunnan kirkkoherra, joka välitti tilaisuuteen pelastetun lapsen perheen terveiset.

”Pojilla on aina paikka perheen sydämissä”, viestissä sanottiin.

Kuvat: Juha Mikkola

Lue koko Marko Partasen hälytysilmoitus-juttu Pelastustiedosta 6/2022

Lue lisää