Vaarallisten jätteiden hyötykäyttöön erikoistuneen yrityksen prosessi reagoi odottamattomasti. Iso NOx-kaasupilvi nousi tilannepaikan ylle. Se yllätti työntekijät ja palomiehet.

Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen yksiköt Järvenpäässä, Keravalla ja Vantaalla sekä HUS:n yksiköt Järvenpäässä ja Tuusulassa hälytettiin ensimmäisessä aallossa hoitamaan keskisuurta kemikaalionnettomuutta noin kilometrin päähän Järvenpään paloasemalta.

”Ajoimme juuri autoa ulos tallista, kun saimme lisätiedot, joiden mukaan 50 kuution reaktorisäiliöstä vuotaa typpihappoa, jonka seassa on jotakin orgaanista ainetta. Lähes samaan syssyyn tuli tieto, että paikalla oleva henkilökunta auttaa vakavasti loukkaantunutta työkaveriaan”, kertoo päivystävä palomestari Päivi Lindström.

Lisää ambulansseja

Ensihoidon kenttäjohtaja Jarmo Turva lähti tehtävälle päivystyspisteeltään Jokelasta, noin kymmenen kilometrin päästä onnettomuuspaikasta. Noustessaan yksikköönsä Turva kuuli palomestarin radiossa kertaamat tiedot onnettomuudesta ja potilaasta.

”Tarkastin välittömästi hälytetyt ensihoidon yksiköt. Paikalle oli tulossa yksi ambulanssi (7270), lääkärihelikopteri (FH10) ja minä (71), joten pyysin hälyttämään lisäksi kaksi lähintä ambulanssia”, Turva sanoo.

Hätäkeskus varmisti lisähälytykset, sillä saamiensa tietojen mukaan paikalla oli vain yksi loukkaantunut. Turva vahvisti lisähälytykset.

”Kun on kyse kemikaalionnettomuudesta, myös potilasta auttavat työkaverit ovat altistuneita ja saattavat tarvita hoitoa.”

Järvenpään 701-pelastusyksikön paloesimies Esa Pietikäinen oli jo ennen tallista lähtöä ehtinyt käskeä kemikaalisukellusparin suojaustasoksi paloasun ja paineilmalaitteen. Niin suojautumalla he voisivat aloittaa tiedustelun ja tehdä mahdollisen potilaan hätäsiirron.

Hätäsiirtoja

Työntekijät oli saatava mahdollisimman nopeasti pois kaasun vaikutusalueelta. Pietikäinen käski heitä siirtämään potilas nosto-oven luota laiturilla etäämmälle ja alkoi itse pukea paineilmalaitteen kasvo-osaa. Pian hän huomasi, että työntekijät eivät onnistuneet hätäsiirrossa. Pietikäinen keskeytti kasvo-osan pukemisen ja auttoi työntekijöitä siirtämään potilas samalla oven alta työntyvää kaasua vältellen.

Pelastusyksiköllä toimintakäskyä odottaneet palomiehet Timi Laine ja Juha Louhisto näkivät, mitä lastauslaiturilla tapahtui.

”Kun saimme hätäsiirtotehtävän, otin rankalaudan matkaan ja menimme laiturille. Nostimme potilaan rankalaudalle, ja tunsin pistävän hajun, jolloin tajusin, että maski roikkuu rinnuksilla”, Laine kertoo.

Matkalla lastauslaiturille kumpikaan kemikaalisukeltajista ei ollut havainnut minkäänlaista ulkoista vaaraa.

”Luulen, että pistävä haju tuli potilaan vaatteista”, Laine sanoo.

Tämän jälkeen potilas ensin pestiin vaatteineen päivineen, minkä jälkeen hänet riisuttiin ja pestiin uudelleen. Sen jälkeen ensihoitajat alkoivat hoitaa häntä.

Kun kaikki altistuneet henkilöt olivat saaneet avun, Turva teki ensihoidolle uuden suunnitelman. Sen mukaan kahden paikalle jääneen ambulanssin ensihoitajat varautuivat hoitamaan mahdollisesti altistuneita pelastajia ja muita henkilöitä sekä osallistumaan mahdolliseen evakuointiin.

”Olin tässä vaiheessa saanut jo hyvät tiedot tapahtuneesta ja olin selvillä pelastuksen suunnitelmasta ja jatkotoimista. Totesin tilanteen eskaloitumisen tai uusien altistustapausten olevan hyvin epätodennäköistä. Uusiin varautumistoimiin ensihoitopalvelun osalta ei ollut enää aihetta”, Turva sanoo.

Tuuli puhalsi poispäin pelastus- ja ensihoitohenkilökunnasta mutta samalla kohti läheistä Jampan kaupunginosan asutusta.

”Yritin saada lisätietoa työntekijöiltä, mutta tietoa ei oikein ollut. Kun kysyin, että mitä muuta tynnyrissä on kuin typpihappoa, niin he vastasivat: ihan mitä vaan”, Pietikäinen kertoo.

Vähitellen alkoi kuitenkin valjeta, että prosessissa oli kyse vaarallisten kemikaalien neutraloinnista.

”Kun tulimme kohteeseen, rakennuksen päällä leijaili keltainen kymmenen metriä kanttiinsa oleva NOx-pilvi. Hajut työntyivät ajoneuvon sisään noin pari sataa metriä ennen kohdetta”, paloesimies Timo Vehkala kertoo. He olivat tulleet kohteeseen tuulen alapuolelta.

Yrityksen turvallisuuspäällikkö saapui paikalle ja vahvisti työntekijän kertomuksen säiliön sisällöstä. Hän myös tiesi, mitä piti tehdä. Säiliössä olevat aineet voitiin laimentaa vedellä. Tätä varten heillä on oma järjestelmä, jonka kautta säiliöön voidaan syöttää vettä. Savulle, joka nousi näytteenottoreiästä, ei ollut tehtävissä mitään.

Muunnosliitin löytyi vahingossa

Pelastuslaitoksen liittimet eivät sopineet yrityksen vedensyöttöjärjestelmään, mitä kautta säiliössä olevia aineita voitiin laimentaa. Yrityksellä oli kuitenkin muunnosliitin, jonka avulla veden syöttö säiliöautosta onnistuisi. Suureksi epäonneksi kukaan paikalla olleista työntekijöistä ei osannut varmasti sanoa, missä liitin oli.

Kun säiliön venttiili oli väännetty auki, paloesimies Timo Vehkala päätti, että kemikaalisukellusryhmä lopettaa tehtävänsä ja lähtee kohti pesupaikkaa. Rakennuksesta poistuttaessa yrityksen opas potkaisi vahingossa lattialla olevaa esinettä, joka osoittautui etsityksi muunnosliittimeksi.

”Kävi hirveä tuuri, että se löytyi, sillä se oli paikassa, josta sitä ei edes osattu etsiä”, Vehkala sanoo.

Hätäevakuoinnin tehneet palomiehet Timi Laine ja Juha Louhisto valmistelivat pesupaikan 3058-kemikaaliyksiköllä tulleen palomiehen kanssa. Yksiön kalustosta otettiin käyttöön altaalla varustettu suihkuteltta.

Peseytyminen iltahämärässä osoittautui hankalaksi tehtäväksi. Suihkuteltta on ikään kuin verhoilla eristetty suihkukaappi, johon mahtuu yksi henkilö kerrallaan. Valaistusta siellä ei ole, eikä tässä tilanteessa mitenkään järjestettykään muuta kuin valoa läpäisemättömien seinien ulkopuolelle.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes päätti tutkia Järvenpään tapauksen ja nimesi tutkintaryhmän. Siihen voidaan kutsua ulkopuolisiakin tutkijoita, mutta Järvenpään tapaus tutkitaan Tukesin omin voimin. Ensin tutkintaryhmä selvittää, miten onnettomuus tapahtui.

Onnettomuudessa vakavasti loukkaantunut työntekijä menehtyi myöhemmin sairaalassa.

Tekstit: Marko Partanen

Keikalla huomattua

Paloesimies Esa Pietikäinen pohtii, että paloaseman pihassa olisi voinut tehdä ensimmäisen ”time outin”, jossa olisi voitu tarkistaa tuulipussin asento sekä todeta henkilöstölle ääneen, mitä siitä on pääteltävissä ja mikä on ajoreitti.

”Omasta mielestäni ajoimme turhaan yrityksen porttien sisään heti alkuvaiheessa. Jatkossa tämän kokoluokan yrityksen porttia voitaisiin pitää välittömän vaaran alueen rajana ja tiedustelutietojen perusteella myöhemmin kaventaa aluetta.”

Ensihoidon kenttäjohtaja Jarmo Turva kertoo yksin päivystämisen olevan tällaisissa tilanteissa erittäin hankalaa. Tehtävälle mennessä pitäisi ajaa, johtaa yksiköitä ja kaivaa tietoa eri järjestelmistä. Yksi vaihtoehto olisi jäädä toimistoon johtamaan.

”Tässä tapauksessa paikalla oli hoitoa vaativa potilas, joten päätin ajaa hälytysajona kohteeseen. Tilanteessa oli onnea, sillä muistin ulkoa aineen varoetäisyydet ja suojaustason, joten osasin ohjeistaa ensihoitajia ilman tietojen etsintää.”

Hän kiittää Vantaalla toimivaa Peijaksen alueen ensihoidon kenttäjohtajaa, joka työskenteli naapurialueelta oma-aloitteisesti toimintaa tukien. Naapuriapuun perustuva toimintamalli ylitti kaikki Turvan odotukset.

Palomies Timi Laineen mukaan heikot esitiedot ja vaarattomalta vaikuttanut tilanne ohjasi harhaan.

”Emme tienneet, oliko säilöstä vain tussahtanut vai tullut koko ajan kaasua. Lisäksi työntekijät touhusivat laiturilla kuin normaalistikin ja viittoilivat, että tulkaa tänne. Se loi väärän turvallisuuden tunteen.”

Esa Pietikäinen arvelee, että dronesta olisi ollut tehtävällä hyötyä.

Keikka kesti noin neljä tuntia, josta aktiivista toimintaa oli alle tunti. Hätäevakuoinnin jälkeen kului noin 1,5 tuntia ennen kuin tehtiin seuraava toimenpide: kemikaalisukellus.

”Siinä oli paljon mietittävää, mutta hätäevakuoinnin jälkeen ei tullut kertaakaan tunnetta, että jotain pitäisi tehdä äkkiä vain tekemisen ilosta, koska kaikkien työturvallisuus oli tärkeintä. Väestöä oli kuitenkin varoitettu ja alue eristetty”, palomestari Päivi Lindström sanoo.

Lue koko Hälytysilmoitus-juttu Pelastustiedosta 9–10/2022