Palomiehet opettelivat hevosen käsittelyä Jyväskylässä. Kouluttaja Marjo Moilasen mukaan karsina on hevosen turvapaikka, jonne se koettaa palata, vaikka talli on tulessa.
Hevonen on suuri, voimakas ja nopealiikkeinen eläin, joka tulipalossa saattaa reagoida sammutusvarusteissa lähestyvään palomieheen vaarallisella tavalla.
Jyväskylän päätoimiset palomiehet opettelivat hevosen käsittelyä kaupungin laidalla sijaitsevassa Killerin hevosurheilukeskuksessa helmi–maaliskuun aikana. Keskuksen talleissa on yhteensä noin 150 hevosta.
Pari tuntia kestäneet harjoitukset toteutettiin yksi työvuoro kerrallaan. Tammikuun lopun pakkasaamuna tallille saapuivat ruiskumestari Janne Luoma-aho ja palomiehet Janne Arkko, Janne Hård, Tuomas Setälä sekä Kari Kosunen.
”Hevostaitoja on hyvä harjoitella tositilanteiden varalle. Hevosen käsittelyä on opeteltu Pelastusopistossa, mutta osalla meistä on niistä ajoista jo kovin pitkä aika. Lisäksi Killerin alueen tuntemus auttaa pelastustoimintaa, jos tänne joudutaan tulemaan keikalle. Harrastehevosten määrä lisääntyy ja talleja tulee kotitalojen kupeeseen. On mahdollista, että myös sammutus- ja pelastustehtävien määrä lisääntyy hevosalan kasvaessa”, Luoma-aho perustelee.
Eleiden seuraamista
Tulipalo tai muu vaaratilanne voi laukaista hevosessa pakoreaktion, joten palomiehen on hyvä seurata hevosen reaktioita.
”Silloin hevonen nostaa pään ylös ja sieraimet sekä silmät laajenevat. Hermostunutta hevosta rauhoitellaan puhumalla sille pehmeästi. Hevosta ei pidä katsoa suoraan silmiin, mutta kannattaa seurata katsetta, sillä hevonen liikkuu siihen suuntaan”, kertoo palomiehiä kouluttanut ratsastuksenopettaja Marjo Moilanen.
Yleensä tallissa ovet avautuvat karsinasta käytävälle ja tallista ulospäin. Karsinan ovi kannattaa pitää raollaan, jotta sieltä pääsee tarvittaessa mahdollisimman nopeasti pois. Moilanen tähdentää, että käytävillä ja ovista kuljetaan ihminen edellä.
Pelastusopistosta vähän aikaa sitten valmistunut Tuomas Setälä oli tyytyväinen saamaansa oppiin.
”Oli hyvä päästä rauhassa tutustumaan hevosiin, jotta hätätilanteessa tietää miten ne käyttäytyvät. Opiskeluaikana hevosen käsittelyä käytiin läpi, mutta kertaus on aina hyvästä”, hän toteaa.
Teksti ja kuvat: Mika Rinne
Lue koko juttu Pelastustiedosta 2/2024.
