Pelastuspäällikkö Tuomo Halmeslahti esittelee Mikkelin paloaseman johtokeskustilaa.
Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Kymenlaakson, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon pelastuslaitosten yhteinen tilannekeskus ISTIKE (Itä- ja Kaakkois-Suomen pelastuslaitosten tilannekeskus) aloitti toimintansa vuoden 2014 alussa.
Tilannekeskuksen päivystystä hoidetaan viikon vuoroissa kussakin pelastuslaitoksissa.
”Yksittäisen laitoksen ei kannata tilannekeskusta perustaa. Pienet laitokset voivat lyödä hynttyyt yhteen ja sillä saavutetaan toiminnallista ja taloudellista etua”, Etelä-Savon pelastusjohtaja Seppo Lokka sanoo.
Hän luettelee yhteisen tilannekeskuksen kolme tehtävää, joista tärkein on pelastustoimintaa johtavan viranomaisen tukeminen.
”Tilannekeskuksessa seurataan mahdollisimman laajasti eri lähteistä, mitä liki miljoonan asukkaan alueella tapahtuu ja pyritään ennakoimaan tilanteita, joilla on vaikutusta pelastustoiminnan tehtäviin. Tilannekeskus auttaa myös kuntien kriisijohtamisen tukemisessa.”
Itäinen alue käsittää myös laajan raja-alueen Venäjälle.
”Ensimmäinen vuosi on ollut uuden oppimista. Alkuaikana hienosäätäminen toi omia toiminnallisia haasteita. Toiminnan vakiinnuttua on tilannekeskus osoittanut toimintakykyään. Kesä ja syksy ovat osoittaneet tilannekeskukselle olevan tarvetta. Paljon on tullut esille ideoita toiminnan kehittämiselle, mutta jatkuva toimintamallin muuttaminen sotkee perusajatusta. Kehittämiset tullaan ottamaan myöhemmin esille”, Lokka kertoo.
Yhteistyötä ilman rajoja
Itäisillä alueilla on jo pidempään tehty yhteistyötä esimerkiksi hankinnoissa. Tilannekeskusyhteistyö on ollut ikään kuin jatkoa tälle.
”Jokaisella laitoksella on ollut omat johtokeskuksensa, joten on ollut helppoa muuttaa niiden toiminta tilannekeskuksen tarpeita vastaaviksi.”
”Ajattelutavan muutosta tämä on edellyttänyt.”
Toiminnan rakentamista varten laitoksilla on ollut yhteinen kehitystyöryhmä. Pelastusjohtajat ovat päättäneet toiminnan linjaukset. Yhteinen resurssi on ollut yhteinen projektipäällikkö, valmiussuunnittelija Pasi Markkanen Pohjois-Karjalasta.
”Tärkeintä on ollut yhdenmukaistaa viiden laitoksen toimintamallia, niin johtamisjärjestelmän, viestiliikenteen kuin pelastustoiminnan osalta”, Lokka ja Markkanen sekä kehitystyöryhmän jäsen Etelä-Savon pelastuspäällikkö Tuomo Halmeslahti kertovat.
”Voi tässä nähdä hyötynä senkin, että joka viides viikko laitoksissa harjoitellaan pelastustoimen johtokeskustyöskentelyä.”
Ja kun syntyy suurempi tilanne, siihen on olemassa valmis järjestelmä, jossa saadaan tukea toiselta laitokselta, joka tuntee yhteiset toimintamallit.
Aluerajoista riippumatta tehtäviin voi mennä lähin, tarkoituksenmukainen pelastusyksikkö. Muutoinkaan ei aluerajoista ole piitattu ja resursseja saadaan tarpeen vaatiessa käyttöön kenttätyöhön.
”Sisältö ohjaa yhteistyöhön”, Lokka sanoo.
ISTIKE onkin ollut yhteisen laitoksen idea. Vain hallinnolliset rajat ovat säilyneet.
Tärkeää toiminnan toteuttamisessa on ollut myös koulutus.
”Tilannekeskukseen liittyvää viesti- sekä tietotekniikkakoulutus ovat avainasemassa. Laitoksissa olevat kunkin osa-alueen erityisosaajat ovat kouluttaneet muita.”
”Tuottavuutta haetaan ja tämän avulla voidaan mahdollistaa vaikkapa yhteinen päällystöpäivystys”.
”ISTIKE- sateenvarjon alla olemme suunnitelleet myös yhteistyötä tulevaan KEJO – ja ERICA- järjestelmiin liittyen. Tarkoitus on hoitaa yhdessä näihin kokonaisuuksiin liittyviä tehtäviä. ISTIKE:n toiminnasta on tehty pelastuslaitosten kesken toistaiseksi voimassa olevat sopimukset”, Lokka kertoo.
Yhdessä rakennettu järjestelmä
Yhtenäisyyttä on haettu myös onnettomuuksien ehkäisyssä sekä poikkeusoloihin varautumisessa.
”Poikkeusolojen evakuointisuunnitelmissa ovat mukana myös alueen sotilaspiirit. Koko alueen resurssit huomioidaan ja niitä voidaan käyttää sen mukaan, mitä erilaiset uhkakuvien mukaiset tilanteet edellyttävät.”
Yhteinen tilannekeskus antoi jo toiminnan alkuvaiheessa hyviä kokemuksia siitä, miten pelastustoiminnan johtaja sai nopeasti tietoa tehtäväänsä varten.
Vaarallisten aineiden onnettomuudessa tilannekeskuspäivystäjä jakoi tarvittavaa tietoa, jotta tilannetta kentällä johtava palomestari pystyi reagoimaan nopeasti siihen, millaisin keinoin voidaan ryhtyä pelastustyöhön.
”Kun aika kuluu, tilannekeskuksessa työskentelevät oppivat ja rutinoituvat työhön. Toisaalta tasalaatuisuudesta huolehtiminen on haaste, koska järjestelmä on kiertävä. Siihen auttaa koulutus sekä monitorointi, jolla seurataan sitä, että esimerkiksi inhimillisen virheen kautta jonkin asia ei jää huomaamatta eikä tehtävä tekemättä.”
Tilannekeskuksessa käytettävä tietojärjestelmä on syntynyt omana työnä. Sen on tehnyt Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella työskentelevä Mika Keränen. Muutoin tilannekeskuksissa käytetään hyödyksi muiden verkkosivuja esimerkiksi sähköverkon, puhelinliikenteen ja säätilatietojen osalta. Tilannekeskuksen päivystäjä saa myös sähköpostiin eri yhteistyötahoilta tietoja, joita hän voi hyödyntää työssään.
”Esimerkiksi liikenneonnettomuuden pelastustehtävissä tilannekeskus voi tukea tehtävää antamalla tietoa eri automerkkien turvalaitteista tai muista pelastustehtävään vaikuttavista asioista.”
Kartat ovat myös tärkeä työkalu. Tilannekeskuksessa voidaan seurata esimerkiksi koko alueen pelastusyksiköiden sijoittumiset. Näin niitä voidaan tarjota tehtäviin, kun tilanne syntyy.
Yhteisen tilannekeskuksen kokonaiskustannukset ovat kahdelta vuodelta 176000 euroa. Palosuojelurahasto tuki hanketta 88000 eurolla. Hankkeeseen on saatu palonsuojarahastolta avustusta. Hankkeen nettokustannukset jaetaan hankkeessa olevien pelastuslaitosten kesken.
”Voi sanoa, että tämän ansiosta kukin laitos säästää viiden henkilötyövuoden verran palkkakustannuksissa eli arviolta 300000 euroa”, Seppo Lokka sanoo.
”Aluejaon muutoksella ei olisi saatu sen enempää säästöjä.”
”Sosiaali- ja terveyspalvelujen uusi palvelurakennejärjestelmä (sote) tulee joskus ja sen toimintamallia ei vielä tiedetä. ISTIKE -malli voi olla vaikka yksi toimintamalli sote alueen toiminnassa. ISTIKE jatkaa toimintaa ja katsotaan mitä sote tuo tullessaan.”
Teksti ja kuvat: Esa Aalto
