Markku Holopainen Kabulissa Suomen itsenäisyyspäivänä 2009 EUPOL-AFG:n päämajan katolla. "Kävimme siellä harvinaisen kirkkaan sään aikana toteamassa, että olemme oikeasti kaukana kotoa ja soittamassa Suomeen." Taustalla Kabulin maamerkki TV-Hill.
Suomen pelastustoimella on huippuosaamista maailman mittakaavassa, ja osaamista voisi viedä kehittyviin maihin nykyistä järjestelmällisemmin.
”Tietääkseni sotilaita on viety Suomesta maailmalle 50 vuotta, poliiseja 30 vuotta ja rajavartijoitakin varmaan jo 15-20 vuotta. Palomiehiä ei viedä vielä lainkaan”, sanoo palomestari Markku Holopainen Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta.
Holopainen on itse toiminut monilla komennuksilla maailmalla. Hän on muun muassa ollut Finn Rescue Forcen mukana auttamassa Latvian metsäpaloissa 1993 ja Turkin maanjäristysalueella 1999. Vuonna 2008 hän työskenteli Punaisen Ristin leivissä Zimbabwessa koleraepidemian takia, ja vuosina 2009-2012 Kriisinhallintakeskus CMC:n komennuksella Afganistanissa EUPOL-AFG -missiossa.
Hänen johdollaan kehitettiin pelastustoimea valtakunnan tasolla: perustettiin paloasemia ja hätäkeskuksia, hankittiin kalustoa ja aloitettiin ensimmäinen paikallinen paloupseerikurssi.
Kunnallisesta järjestelmästä vaikea lähteä
Kun hän tuolloin yritti rekrytoida eurooppalaisia kollegoita Afganistaniin, vastaan tuli byrokratia. Kunnallisesta järjestelmästä oli vaikea lähteä.
”Sain useita kymmeniä puhelinsoittoja ympäri Eurooppaa. Ongelmana oli, että Euroopassa, kuten Suomessakin, pelastuslaitokset ovat osa kunnallista organisaatiota. Virkavapaan saaminen on vaikeaa.”
Holopainen sanoo, että rekrytointi on huomattavasti helpompaa, kun valtio antaa apua valtiolle, kuten vaikkapa rajavartijoiden ja poliisin suhteen.
”Tässä meillä on iso työmaa. Jos Suomesta viedään opettajiakin, voisi ruveta viemään myös pelastustoimen osaamista. Suomalainen moniviranomaisyhteistyö on maailman ykkösluokkaa. Meillä olisi paljon osaamista, jota ei varmaan ole edes osattu ruveta myymään.”
Apealla mielellä Afganistanista nyt
Holopainen kertoo, että maailman kriisipesäkkeissä olisi kova tarve rakentaa yhteiskunnallinen turvaverkosto: pelastustoimi ensihoitojärjestelmineen sekä valmiussuunnittelu suuronnettomuuksien ja luonnonkatastrofien varalta.
”Tämäntyyppistä työtä olisi esimerkiksi Afrikassa vaikka kuinka paljon. Olen henkeen ja vereen kehitysyhteistyöihminen tässä suhteessa. Sinne on viety Suomesta joitakin vanhoja paloautoja. Yleensä ne pysähtyvät kuukauden päästä, kun varaosat loppuvat.”
”Tietotaidon kehittäminen paikallisesti, siihen meillä olisi todella paljon paukkuja. Hätäkeskusjärjestelmästä ja moniviranomaisyhteistyöstä lähtien paikalliseen kouluttajakoulutukseen asti.”
Holopainen huomauttaa, että kriisialueella työskentely palvelisi myös suomalaista yhteiskuntaa, väestönsuojelua ja varautumista.
”Siellä näkee, miltä oikeasti näyttää, kun yhteiskunta on sekaisin.”
Holopainen on apealla mielellä Afganistanin tilanteesta nyt.
”Kolmen vuoden aikana tuli monta hyvää tuttua afgaania. Uutiskuvissa vilisevät tutut paikat. Se lentokentän aita, jonka päälle isä nostaa pientä tyttöä. Se on neljä metriä korkea. Olen ajanut sen vierestä. Niillä ihmisillä on ihan todellinen hätä siellä.”
Osaamista on viety jo pitkään
Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka pitää suomalaisen pelastustoimen ulkomaille viemistä hyvänä ja kannatettavana asiana. Hänen mukaansa suomalaista pelastustoimen ja väestönsuojelun osaamista on vietykin erinäisissä kokonaisuuksissa ulkomaille onnistuneesti jo pitkään.
”Myös hätäkeskuskonseptia koulutuksineen on viety ulkomaille, samoin kuin metsäpalo- ja väestönsuojeluosaamista. Suomi on osallistunut aktiivisesti muun muassa EU:n pelastuspalvelumekanismin toimintaan ja alan osaamista on tätä kautta välittynyt maailmalle.”
Monessa yhteydessä ulkomailla on oltu kiinnostuneita myös Suomen sopimuspalokuntajärjestelmästä.
Kohvakka myöntää, että pitkät ulkomaankomennukset voivat olla haaste työnantajalle.
”Se on tosiasia, meilläkin. Pidemmälle komennukselle pääseminen voi olla haasteellista, kun työnantaja ei välttämättä suhtaudu siihen positiivisesti.”
Kohvakka muistuttaa, että kansainväliset tehtävät työuralla ovat ehdottomasti nykypäivää, ja niistä saatavaa osaamista olisi tärkeää hyödyntää kotimaassakin.
”Se, että olisi hyvää valmiutta lähettää ihmisiä ulkomaille ja vielä suunnitelmallisesti, on varmaan koulutusuudistuksen rinnalla toteutettavan työuramallinnuksen yksi osio. Poliisissa, Rajavartiolaitoksessa ja Puolustusvoimissa ollaan pidemmällä näissä asioissa ja ihmisiä sijoitetaan suunnitelmallisesti ulkomaille. Meillä on tässä vielä tekemistä.”
Lue lisää: Sam Back: paloaseman rakentaminen slummiin on paras apu – maailmalla olisi paikka Bomba Finlandialle
Lue lisää Markku Holopaisesta Pelastustiedosta 7, joka ilmestyy 29. syyskuuta!
Teksti: Kaisu Puranen
Kuvat: Markku Holopaisen kotialbumi, Harri Mäenpää
