Neljä viidestä pelastuslaitoksesta ei yllä toimintavalmiusaikojen vähimmäistavoitteisiin.
Pelastuslaitosten toimintavalmiusajat venyvät varsinkin suurissa kaupungeissa. Syitä on monia, esimerkiksi vanhentunut paloasemaverkosto. Pelastuslaitokset ratkovat ongelmia omilla tavoillaan. Aluehallintoviraston mukaan onnettomuuksien ehkäisy ei ole ratkaisu, pelastusjohtajien mukaan on.
Teksti: Kaisu Puranen
Kuvat: Teemu Heikkilä
Puutteita toimintavalmiusajoissa ei voi paikata onnettomuuksien ehkäisytyöllä, sanoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston pelastusylitarkastaja Markku Kirvesniemi. Hän painottaa, että kaikkien toimintavalmiuden osa-alueiden pitää olla kunnossa, eikä mitään osa-aluetta voi lähteä korvaamaan toisella.
”Avuntarvitsijaa ei niinkään kiinnosta henkilöstön määrä, suunnitelmat tai koulutus, mutta kyllä häntä kiinnostaa, miten nopeasti apu tulee.”
Neljä viidestä pelastuslaitoksesta ei yllä toimintavalmiusaikojen vähimmäistavoitteisiin. Aluehallintovirastot selvittivät loppuvuodesta 2017 pelastustoiminnan toimintavalmiusaikojen toteutumista vuosina 2013-2016. Selvityksen mukaan suurissa kaupungeissa oli laajoja yhtenäisiä alueita, joita ei tavoitettu vaaditussa kuudessa minuutissa. Pääkaupunkiseudulla ongelma-alueet olivat pahimmillaan yli 20 neliökilometrin kokoisia.
Markku Kirvesniemi huomauttaa, että vuonna 2017 tilanne meni vain huonompaan suuntaan. Niin sanottujen 1-riskiruutujen määrä kasvoi hyvin monen pelastuslaitoksen alueella, jolloin myös ongelmaruutujen määrä kasvoi. Yleensä tämä liittyi vilkkaaseen rakentamiseen ja kaupunkikeskittymien kasvuun.
”Tämä korostuu tietenkin pääkaupunkiseudulla.”
Alkuvuodesta aluehallintovirastot pyysivät pelastuslaitoksilta selvityksiä, miksi ohjeenmukaisiin toimintavalmiusaikoihin ei ylletä sekä selvitystä, kuinka tilanne korjattaisiin. Virastot kysyivät myös korjaustoimenpiteiden arvioituja kustannuksia.
Kirvesniemi kertoo, että pelastuslaitosten vastauksissa suurimmaksi ongelmaksi nousi se, ettei paloasemaverkosto ole kasvanut muun infrastruktuurin mukana. Paloasemia ei ole tarpeeksi tai ne sijaitsevat väärässä paikassa. Paloaseman toiminta-alueella asukas- ja liikennemäärät ovat voineet lisääntyä.
”Paloasemat eivät ole enää optimaalisessa paikassa riskeihin nähden. Esimerkiksi viidessä vuodessa pääkaupunkiseudulla on rakennettu koko ajan tiiviisti. Asukas-, liikenne- ja onnettomuusmäärät ovat nousseet.”
Myös liikenteen esteet venyttävät toimintavalmiusaikoja. Esimerkiksi Helsingissä lukuisat rakennustyömaat hidastavat liikennettä.
Aika vain yksi tekijä
Monia muitakin syitä toimintavalmiusaikojen puutteille löytyi. Pelastuslaitokset mainitsivat syiksi muun muassa hälyttämiseen ja lähtöaikaan liittyvät ongelmat kuten käytössä olevan tekniikan ja asemakuulutukset, jotka aiheuttavat viiveitä lähdössä. Myös Pronto-selosteissa tehtävän kiireellisyysluokka on saattanut jäädä korjaamatta, eikä lähtöaika kirjaudu aina oikein.
Monet pelastuslaitokset ovat ottaneet aluehallintovirastojen selvityspyynnöt vakavasti. Muun muassa Kotkaan, Lappeenrantaan ja Jyväskylään on rakennettu paloasemia, jotka paransivat tilannetta jo vuonna 2017.
Moni pelastuslaitos tosin näki paloasemien rakentamisen ainoana työkaluna. Kirvesniemi korostaa, että paloaseman rakentaminen ei ole ainoa ratkaisu toimintavalmiusaikaongelmiin. Jotkut pelastuslaitokset olivat ottaneet käyttöön valo-ohjatun järjestelmän, toiset varustaneet asemia niin sanotuilla kevytyksiköillä. Myös spatiotemporaalisuus tuotiin esiin.
”Onnettomuudet tapahtuvat tiiviimmin tiettyinä vuorokaudenaikoina, joten niinä aikoina voitaisiin siirtää yksiköt parempiin asemapaikkoihin tai pitää liikenteessä.”
Moni pelastuslaitos huomautti, että toimintavalmiusaika on vain yksi osatekijä pelastustoimen toimintavalmiudessa. Kirvesniemi sanoo, että se on aivan totta. Silti juuri toimintavalmiusaika on ratkaiseva tekijä.
”Olen aina korostanut, että koko paketin tulee olla kunnossa. Jos palvelu tulee liian myöhään, ei tee autuaaksi, että henkilöstö, kalusto, osaaminen ja suunnitelmat ovat kunnossa.”
Usean pelastuslaitoksen mukaan toimintavalmiusaika on liian tiukka. Vastauksissa kritisoidaan nykyistä toimintavalmiuden suunnitteluohjetta ja siinä esitettyjä aikatavoitteita. Nykyiset aikatavoitteet nähdään osaksi perusteettomina, ja niiden merkittävyyttä vähätellään.
”Meidän kuuden minuutin aikamme ei sinänsä ole liian tiukka tai eroa muista maista. Yhdysvalloissa on peräti tiukempi aika. Lähtökohta on aina asuinrakennuspalon kehittymisessä. Lisäksi on muitakin kiireellisiä tehtäviä, joissa avun pitää tulla kiireellisesti perille.”
Sitoutuminen arveluttaa
Moni pelastuslaitos huomauttaa, että uusien paloasemien rakentaminen on hidasta ja kallista.
”Puhutaan valtakunnan tasollakin kymmenistä miljoonista, jos lähdetään kaikkia ongelmia ratkaisemaan. Siellä on rakennus- ja käyttökustannuksia, henkilöstö ja kalusto. Ei valvojan lähtökohta ole se, että kaikki ratkaistaan yhdessä tai kahdessa vuodessa. Jonkunlainen pitkän tai lyhyemmänkin ajan suunnitelma pitää olla, ja sitoutuminen siihen. Muuten se jää sanahelinäksi.”
Kirvesniemi arvioi, että monen pelastuslaitoksen selvityksessä toiminnan kehittämisosio on jäänyt kovin ohueksi.
”Siinä pitäisi esittää rehellisesti puutteet ja toimenpiteet, miten ne saataisiin korjattua. Sehän on kehittämisosion tarkoitus. Monella pelastuslaitoksella se on jäänyt niin kevyeksi, etten usko, että kaikki ovat sitoutuneet siihen.”
Helsingin pelastuslaitos kritisoi vastauksessaan aluehallintovirastojen selvitystä ja selvityspyyntöä laajasti. Pelastuslaitos painotti palvelutason vastaavan paikallisia tarpeita ja esitti, ettei sisäministeriö voi asettaa pelastustoiminnan toimintavalmiudelle sellaisia raja-arvoja tai tavoitteita, joilla rajoitetaan pelastustoimen alueen lakiin perustuvaa toimivaltaa päättää alueen palvelutasosta.
”Ministeriön ohjeessa on tietynlainen määritelmä toimintavalmiusajoiksi, ja sen ohjeen mukaisesti aluehallintovirasto on asiaa tarkastellut. Se ohje ei ole pätevä. Sillä ohjeella ei ole tutkimuksellista taustaa tai perustaa. Kehottaisin perehtymään erittäin hyvin tutkimukseemme toimintavalmiusajan merkityksestä”, sanoo Helsingin pelastuslaitoksen pelastuskomentaja Simo Weckstén.
Hän viittaa pelastuslaitoksen tutkimukseen Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissavuodelta 2014. Tutkimuksen laskennallisen mallin mukaan minuutin muutos operaatioajassa muuttaa arviota vakavien henkilövahinkojen määrästä noin yhdellä prosenttiyksiköllä. Sprinklauksen huomioiminen laskennallisessa mallissa pudotti vakavan henkilövahingon todennäköisyyden merkittävästi alemmaksi.
Kumilangan venyttämistä
Weckstén korostaa, että Helsingin pelastuslaitos perustaa päätökset niin hyvin tutkittuun tietoon ja riskianalyysiin kuin mahdollista.
”Tämä tutkimus on luotettavaa ja perustuu erittäin laajaan aineistoon. Se osoittaa, että asialla, jolla avi meitä lähestyy, ei ole minkäänlaista suhdetta sen kanssa, paljonko tämä kustantaa, ja mitä sillä voidaan mahdollisesti joskus myöhemmin saavuttaa.”
Kirvesniemi näkee asian toisin.
”Ilman muuta ministeriöllä on oikeus ja velvollisuus lainsäätäjänä säätää laki. Lakiin on kirjoitettu, että sisäministeriö valvoo ja ohjaa pelastustoimea. On suorastaan outo tulkinta Helsingiltä, ettei ministeriö saisi antaa ohjeita tai kriteereitä”, hän sanoo.
Kirvesniemen mukaan Helsingin pelastuslaitos ei halua korjata puutteita toimintavalmiusajoissaan koska se kieltää toimintavalmiusajan merkityksen.
”Korjausliikkeissa painotetaan onnettomuuksien ehkäisyä, palotarkastuksien lisäämistä ja valvonnan tehostamista. Olemme lähettäneet palvelutasopäätöksen puutteellisena korjattavaksi pelastustoiminnan osalta. Se ei ole lainmukainen.”
Kirvesniemi huomauttaa, että rakennuspalot kattavat vain noin viisi prosenttia tehtävistä.
”On olemassa muitakin onnettomuustyyppejä kuten tieliikenneonnettomuudet, joissa on hyvin suuri merkitys sillä, kuinka nopeasti ollaan paikalla.”
Kirvesniemi tähdentää, että onnettomuuksien ehkäisykeinoja voisi kokeilla, jos alueella olisi vain yksi ongelmaruutu siellä täällä.
”Helsingin ja pääkaupunkiseudun alueella on yhtenäisiä alueita, jotka kattavat koko kaupunginosan. Ei kaupunginosassa voida lähteä venyttämään kumilankaa siten, että katsotaan koska se katkeaa. Onnettomuuksien ehkäisyn ja pelastustoiminnan palvelutason pitää olla tasapainossa.”
”Meidän tehtävämme on saattaa epäkohdat pelastuslaitoksen tietoon ja huolehtia että ne tulevat korjatuksi. Millä tavalla ja missä aikataulussa, siitä voidaan käydään keskustelua.”
Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, valvovan viranomaisen viimeinen keino on uhkasakko.
Auttaako kärkiyksikkö? ”Täällä on paljon muuttuvia tekijöitä”
Keski-Uudenmaan pelastuslaitos kuroo toimintavalmiusaikoja kiinni kärkiyksiköllä. Kysymyksessä on Mittatien paloasemalla Itä-Vantaalla sijaitseva ajoneuvo, joka on varustettu ensitoimenpiteisiin tarvittavalla palo- ja pelastuskalustolla. Kärkiyksikössä työskentelee vuorokauden ympäri kaksi palomiestä.
”Hakunilan alue, Länsimäki, Vaarala ovat olleet ongelmakohtia. Kärkiyksikkö yrittää osaltaan vastata ongelmiin”, palopäällikkö Juha Rajala kertoo.
Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jyrki Landstedt kertoo, että Itä-Vantaan lisäksi myös Tikkurilan alue sekä Vapaala, Pähkinärinne ja Myyrmäki ovat haasteellisia tavoittaa.
”Vaikka pelastuskeskus on melkein Tikkurilan keskustan vieressä, liikenneyhteydet ovat sellaiset, että asetettuun kuuteen minuuttiin sinne ei päästä keskukselta eikä Havukoskelta. Toisaalta Tikkurilaan päästään kahdeksaan minuuttiin kahdella yksiköllä.”
Mittatien kärkiyksikkö on tarkoitettu ensitoimenpiteisiin onnettomuuspaikalla. Kokemuksia pelastuslaitos sai vastaavan yksikön käytöstä Klaukkalasta, jossa on ollut vastaava yksikkö jo pidempään.
”Kärkiyksiköllä pystymme kyllä pienentämään saavutettavuusaikaa. Hyöty ei ole pelkästään se, vaan myös se, että kahdella miehellä pystyy jo aika hyvin aloittelemaan toimintaa”, Rajala luonnehtii.
Hän huomauttaa, että kahdella miehellä ei varsinaisesti savusukelleta, mutta hoidetaan esimerkiksi tiedustelu, toimitaan johtamisen apuna ja annetaan alkutiedot.
Rajala painottaa, että toimintaympäristö sanelee pitkälle sen, kuinka nopeasti kohteessa ollaan.
”On helppo laskea, että jossain pitäisi olla kuudessa minuutissa, mutta täällä on kohtuullisen ruuhkaista ja paljon muuttuvia tekijöitä, jotka kaikki vaikuttavat siihen, milloin ollaan kohteessa. Tulee uusia asuinalueita, jotka ovat sellaisia sokkeloita, että vaikka olet 50 metrin päässä kohteesta, et välttämättä tiedä, millä puolella taloa kohde on.”
”Voimme vähän vaikuttaa tavoitettavuuteen asemasijoittelulla, muttei se ratkaise kaikkea”, Rajala sanoo.
Kärkiyksikkö sopisi muuallekin
Pääkaupunkiseudulla niin sanotut ongelmaruudut muodostavat pahimmillaan jopa yli 20 neliökilometrin kokoisia yhtenäisiä alueita, joihin sijoittuu kokonaisia kaupunginosia. Tällainen alue on esimerkiksi Lauttasaaresta Pasilan kautta koilliseen aina Tikkurilaan ulottuva alue.
Helsingin pelastuslaitoksen pelastuskomentaja Simo Wecksténin mukaan pelastuslaitoksella on kaksi tapaa toimia: ennaltaehkäisy tai reaktiivinen toiminta.
”Tässä kohtaa olemme päätyneet onnettomuudenehkäisytoimenpiteisiin, ja se on tuottanut erittäin hyvää tulosta. Se on se toimintaperiaate, jolla toimimme Helsingissä.”
Niin sanotulle kärkiyksikölle Weckstén näyttää vihreää valoa.
”Me emme katso pelkästään toimintavalmiusaikoja vaan kokonaispalvelua. Siinä yhteydessä näen tällaisen ratkaisun ihan hyvänä. Se voisi sopia varmaan Helsingillekin. Täytyy harkita ja laskea mitä se tuottaa.”
Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen riskit sijoittuvat kehittyville alueille, joissa rakennetaan paljon, kuten Matinkylään, Olariin ja Otaniemeen.
”Esimerkiksi Espoon kaupunki rakentaa systemaattisesti viiden kaupunginosakeskuksen mukaisesti, noin 50 000 ihmistä keskusta kohti”, sanoo Länsi-Uudenmaan pelastusjohtaja Veli-Pekka Ihamäki.
Käytännössä jokaisessa viidessä keskuksessa pitäisi olla paloasema. Ihamäki sanoo, että paloasemien rakentaminen on kuitenkin vain yksi, kallein työkalu toimintavalmiusaikojen parantamisessa. Hän sanoo, että pelastustoimen toimintavalmius elää alueiden mukaisesti, samaa tahtia kuin riskialueet lisääntyvät tai vähentyvät. Kärkiyksikkö voisi olla harkittava ratkaisu myös Länsi-Uudellamaalla, mikäli esimerkiksi sopimuspalokunnat eivät pystyisikään hoitamaan päivälähtöjä tietyillä alueilla.
RISKI- JA ONGELMARUUDUT
> Aluehallintovirastot selvittivät pelastustoiminnan toimintavalmiusajan toteutumista vuosina 2013-2016.
> Toteutumista tarkastellaan riskiruuduilla, neliökilometrin kokoisilla alueilla, joihin koko Suomi on jaettu. Riskiruudut jaetaan riskiluokkiin I-IV.
> Eri riskiluokille on annettu aikatavoite, jossa ensimmäisen yksikön tulee olla onnettomuuspaikalla hälytyksen vastaanottamisesta.
> Riskiluokassa I aika on kuusi minuuttia, riskiluokassa III 20 minuuttia.
> Neljällä viidestä pelastustoimen alueesta on riskiruutuja, joissa ensimmäisen yksikön toimintavalmiusajan tai pelastustoiminnan toimintavalmiusajan vähimmäistavoite ei tarkastelujaksolla ole toteutunut minään vuonna.
> Näitä riskiruutuja kutsutaan ongelmaruuduiksi, ja niitä on valtakunnallisesti noin 200. Ongelmaruudut kuuluvat lähes poikkeuksetta riskiluokkiin I ja II.
