Operatiivinen toiminta 31.7.2018

Ensimmäinen pelastusjoukkue kotiutui Ruotsista – ”Helppoa, mutta aikaavievää”

Edellinen massiivinen metsäpalo Ruotsissa riehui vuonna 2014 Västmanlandissa. 
Arkistokuva: Myndigheten för samhällsskydd och beredskap (MSB).

Edellinen massiivinen metsäpalo Ruotsissa riehui vuonna 2014 Västmanlandissa. Arkistokuva: Myndigheten för samhällsskydd och beredskap (MSB).

Suhteellisen helppoa, mutta aikaavievää sammuttaa, kuvailee apulaispalopäällikkö Ari Virtanen maastoa, jota suomalainen pelastusjoukkue sammutti Keski-Ruotsissa Ljusdalissa.

”Varsinainen sammutustehtävämme oli maapaloa. Kaista, jonka saimme vastuualueeksemme, ei palanut kovin suurella intensiteetillä. Se vei kuitenkin aikaa, koska palo oli pureutunut maaperään, ja palopesäkkeet täytyi sammuttaa yksitellen”, Virtanen kertoo.

”Käytännössä menimme palaneiden alueiden läpi kiertäen palorintaman eteen, ja aloitimme sammutustoiminnan.”

Ruotsin metsäpalot ovat historiaan pahimmat. Koko maassa palaa maastoa 25 000 hehtaaria. Suomi lähetti paikalle viime perjantaina avuksi omavaraisen pelastusjoukkueen. Tehtävää organisoi Kriisinhallintakeskus. Joukkueessa oli 26 pelastajaa. Heistä Lapin pelastuslaitokselta oli kahdeksan, Oulu-Koillismaalta 12 ja Pohjois-Savosta kuusi palomiestä. Virtasen mukaan noin puolet henkilöstöstä oli sopimuspalokuntalaisia.

Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksessa työskentelevä Virtanen johti pelastusjoukkuetta, joka oli paikalla viime perjantaista eiliseen maanantai-iltaan. Miehistö vaihtui maanantai-iltana. Virtanen joukkueineen on tällä hetkellä kotimatkalla, ja paikalla työskentelee uusi suomalainen pelastusjoukkue.

Kalusto oli riittävä

Virtanen kertoo, että pelastajien päivät pyrittiin pitämään 12 tunnissa.

”Kohtuullisesti onnistuimme siinä. Ylipitkiä päiviä ei käytännössä tullut.”

Hän kertoo, että miehistö toimi paikan päällä omavaraisena, eli omalla kalustollaan ja vakiintuneilla työtavoillaan. Vertailukohtia suomalaisen ja ruotsalaisen sammutustoiminnan välillä ei siis syntynyt.

”Meidän joukkueellemme ainakin annettiin itsenäiset tehtävät.”

Virtanen arvioi, että Suomen mittapuulla kyse oli todella laajasta paloalueesta.

”Saimme käsityksen, että suurin palo oli ollut jo aiemmin. Se oli ehkä hiipumaan päin siinä vaiheessa, kun me tulimme paikalle. Toki olen nähnyt vain omat vastuualueeni. Alue on sen verran iso, etten tiedä, oliko siellä pahempiakin tilanteita.”

Joukkueen kalustoon kuului säiliöautoja, kaksi sammutusautoa sekä yksi vaihtolava-auto. Lisäksi mukana oli yksi mönkijä ja vesihuoltokärry.

”Kalusto ja resurssit riittivät niihin tehtäviin, joita meille annettiin”, Virtanen arvioi.

Näkemänsä jälkeen hän ei usko, että Suomessa voisi palaa maastoa samassa mittakaavassa kuin Ruotsissa.

”Kaikkihan on mahdollista, mutta en usko useisiin tuhansiin hehtaareihin. Ehkä Lapissa se voisi olla mahdollista tiettömien teiden ulkopuolella. Muuallahan meillä on hyvin kattava tieverkosto, jota hyödyntäen pystymme aloittamaan sammutustyön nopeasti. Lisäksi palo vaatii otolliset ilmasto-olosuhteet ja kuivuuden.”

Virtanen ei ole törmännyt urallaan vastaavanlaisiin maastopaloihin.

”Henkilökohtaisesti ajattelen, että se oli ainutkertainen tapahtuma. Näin laaja metsäpalohan on harvinainen.”

Teksti: Kaisu Puranen

Kuva: MSB