Pellon paloasemalla palotarkastajana työskentelevä Markus Majuri perehtyi hiljaisen tiedon merkitykseen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon insinööriopinnoissaan. Kuva: Terhi Vanha
Erityisesti operatiivisessa pelastustoiminnassa on paljon hiljaista tietoa, jota pitäisi nykyistä paremmin hyödyntää kehittämistutkimuksessa. Alan toimijat tuntevat asian, mutta siitä ei ole olemassa varsinaista lähdemateriaalia. Hiljainen tieto pitää sisällään työssä ja elämässä saatuja kokemuksia, toimintakulttuuria ja näkemyksiä. Kansanomaisesti sitä kutsutaan myös ”perstuntumaksi”.
Esimerkiksi pakkasella on varottava letkujen jäätymistä, palavalle mineriittikatolle ei kannata kiivetä, tieliikennepelastamisessa on huomioitava tiellä työskentelevien turvallisuus ajoneuvojen sijoittelun ja varoitusvilkkujen osalta. Hiljaista tietoa ovat myös alueella sijaitsevat muun kuin pelastuslaitoksen omassa hallinnassa olevat pelastustoimintaan soveltuvat erikoisresurssit tai tiedot maastopalojen leviämisnopeuksista erityyppisissä olosuhteissa. Esimerkkejä on lukemattomia.
Moni tietää ja tuntee nämä asiat ja monella on niistä tietynlainen ”perstuntuma”. Vai onko sittenkään? Ehkä asia on useille alalla toimiville niin itsestään selvä, että sitä ei varsinaisesti edes tunnisteta? Ongelman ydin onkin siinä, miten ”kaikkien tietämää” tietoa voitaisiin hyödyntää tutkimusta tehtäessä.
Lue Markus Majurin hiljaisen tiedon hyödyntämisestä kirjoittama laajempi artikkeli.
