Palomies sammuttamassa Joensuun Kiihtelysvaaran kirkkoa tuhopolton jälkeen syyskuussa 2018.
Suomessa on keskimäärin seitsemän kirkkopaloa vuodessa. Kirkkohallituksen yliarkkitehti Antti Pihkala arvioi, että nykyisin lähes kaikissa kirkoissa on vähintään paloilmaisimet. Laitteet ovat kuitenkin vain pieni osa paloturvallisuutta. Tilanteisiin pitäisi reagoida jo kauan ennen palovaihetta.
Kirkkohallituksella on parhaillaan vireillä rakennusrekisteri, johon kerätään tiedot seurakuntien paloturvallisuusjärjestelyistä.
”Vuoteen 1985 asti paloja oli paljon. Sen jälkeen seurakunnat ja kirkkoja palovakuuttaneet yhtiöt ovat reagoineet omilla tahoillaan. Jokainen vahinko otetaan vakavasti ja samalla tarkastellaan, onko turvataso kohdallaan”, sanoo Pihkala.
Finanssiala ry:n kirkkojen paloturvallisuusohjeen mukaan kaikki kirkot on varustettava automaattisella paloilmoittimella, ulkoalueet aktiivisella kameravalvontajärjestelmällä.
Finanssialan johtava asiantuntija Petri Mero sanoo, että ohjeen tarkoitus on ohjata kirkkoja riittävään suojaustasoon. Vakuutusyhtiöillä on myös vaatimuksiaan.
Mero arvioi, että seurakunnat vakuuttavat kirkkonsa riskinkantokykynsä mukaan.
”Olisi ihme, jos kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kirkkoja ei olisi vakuutettu.”
Korvaamaton kulttuuriperintö
Suomessa on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa. Pelastusopiston tutkimusjohtaja Esa Kokin mukaan noin puolet kirkkopaloista johtuu ihmisen toiminnasta, puolet koneen tai laitteen viasta. Ihmisen aiheuttamista kirkkopaloista 57 prosenttia on tahallaan sytytettyjä.
Keskiaikaisten kirkkojen lisäksi Suomessa on muutama keskiaikainen linna. Samanikäisiä kaupunkitaloja tai muita rakennuksia ei juurikaan ole.
”Kirkot ovat oman aikansa koko rakennustavan, -tekniikan ja -taiteen esimerkkejä. Jos kirkko tai mikä tahansa historiallinen rakennus tuhoutuu, se menetetään lopullisesti. Uutta vanhaa ei voi tehdä”, kertoo Museoviraston erikoissuunnittelija Olli Hakli.
Lue koko artikkeli Pelastustiedosta 8, joka ilmestyi 14.11.
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Lehtikuva
