Palomies sammuttamassa Joensuun Kiihtelysvaaran kirkkoa tuhopolton jälkeen syyskuussa 2018.
Historiallisesti arvokkaat kirkolliset rakennukset on seurakuntien mukaan lähes aina varustettu paloilmoitin- ja murtohälytysjärjestelmillä sekä alkusammutusvälineillä. Myös kameravalvonta on yli puolessa kirkoista.
Tämä selviää Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön seurakunnille tekemästä kyselystä, joka tehtiin kirkkojen paloturvallisuusohjeen päivityksen yhteydessä.
Tuhopoltot ja sähköpalot koetaan seurakunnissa merkittävimmiksi kirkollisten rakennusten suurvahingon vaaroiksi. Riskien pienentämiseksi rakennuksissa on palontorjuntatekniikkaa ja sitä täydentämässä aktiivista, reaaliaikaista kameravalvontaa.
Varautuminen paloihin on tärkeää. Suomessa on viime vuosinakin palanut kirkkoja lähinnä tuhopolttojen seurauksena. Rakennuksissa on kohdattu myös erilaisia läheltä piti -tilanteita. Osa näistä on liittynyt nimenomaan tuhopolttoihin ja sähkötekniikan ongelmiin. Myös kynttilöistä on aiheutunut palonalkuja.
Pelastussuunnitelma lähes kaikilla
Paloturvallisuuden perustana on pelastussuunnitelma, ja sellainen on tehty lähes kaikissa seurakunnissa. Kyselyyn vastanneista suurin osa allekirjoitti väitteen, että pelastussuunnittelu on keskeinen väline turvallisuuden hallinnassa. Suunnittelu on johtanut myös käytännön muutoksiin.
Henkilöstön asenne ja osaaminen koettiin seurakunnissa erittäin merkittävinä turvallisuustekijöinä, joita ei tekniikka voi yksin korvata. Koska monet kirkolliset rakennukset ovat suuren osan ajasta tyhjillään, tekniikalla on kuitenkin suuri rooli palontorjunnassa.
Suurin osa kyselyyn vastaajista kertoi, että henkilökunta on perehdytetty paloturvallisuuslaitteiden käyttöön ja laitteistovastaava on nimetty.
Koulutusta laitteistovastaaville
Laitteistovastaavien kouluttautumiseen liittyen löytyy kehitettävääkin. Vain joka kolmas laitteistovastaavista on saanut tarvittavaa koulutusta työn tueksi viimeisen neljän vuoden aikana. Tekniikka kuitenkin kehittyy koko ajan ja haasteet muuttavat muotoaan, joten osaamisen kehittämisen tulisi olla jatkuvaa.
Yli puolet vastaajista kertoi, että muuta koulutusta vaaratilanteiden varalta oli saatu viimeisen kahden vuoden aikana. Erityisesti asennekasvatus koettiin erittäin merkittävänä yksittäisenä kehityskohteena, jota ei tekniikalla voida korvata. Muita merkittäviä haasteita ovat esimerkiksi laitteistojen ylläpitoon liittyvät ongelmat yleisesti ja epäselvä vastuunjako.
Paloturvallisuustekniikkaan liittyvistä ongelmista yleisimpiä olivat erheelliset paloilmoitukset, joita oli yli puolessa kohteista. Seurakunnat näkevät haasteena ylläpitoon liittyvät laadulliset ongelmat ja rutiinien hallinnan. Tarvittavien tarkastusten suorittamiseen tulisi kiinnittää huomiota.
Uusittu Kirkkojen paloturvallisuusohje ilmestyy syksyllä samaan aikaan Museoviraston Kirkollisten rakennusten hoito ja restaurointi -julkaisun kanssa.
Lähde: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK
Kuva: Lehtikuva
