Vuonna 2014 Rantasalmella ollut navetan palo alkoi hakelämmityskeskuksesta. Eläimet pelastuivat, mutta noin 400 neliömetrin suuruinen lämmityskeskus, maitohuone ja navetan siipiosa tuhoutuivat täysin. Pelastustoimi pystyi estämään palon leviämisen varsinaiseen navettasiipeen.
Suomalaisista maatiloista jopa puolen paloturvallisuudessa on rutkasti parannettavaa. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n mukaan vuonna 2012 Suomessa oli 59 042 maatilaa.
”Karkeasti sanottuna noin puolet rakennuksista edustaa vanhempaa rakennuskantaa, jossa esimerkiksi sähköasennukset ovat vanhentuneet ja huonossa kunnossa, eikä palo-osastointia ole ollenkaan”, Maa- ja metsätalousministeriön suunnittelija Kjell Brännäs kertoo.
Brännäsin mukaan uusien, kymmenen viime vuoden aikana rakennettujen maatilarakennusten turvallisuus puolestaan on parantunut, mikä johtuu ministeriön antamista, paloturvallisuutta koskevista asetuksista.
Syy maatilarakennusten tulipaloihin on useimmiten väärin asennettu tai viallinen sähkölaite likaisessa ympäristössä.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön SPEK:in johtaja Matti Orraisen mukaan maatilapalo voi syttyä myös lämmitysjärjestelmästä, joka saattaa pettää esimerkiksi savuhormin takia.
Ylitarkastaja Sakari Hatakka Turvallisuus- ja elintarvikevirastosta painottaa erityisesti sitä, että niin sähköasennuksia, -laitteita kuin muutakin kiinteistötekniikkaa täytyy tarkkailla ja huoltaa. Moni tilanomistaja ei kiinnitä laitteisiin juurikaan huomiota enää sen jälkeen, kun ne on hankittu ja asennettu.
”Maatiloilla voi olla hyvinkin vanhoja sähköasennuksia, jotka ovat jo aikansa eläneitä, ja niiden kanssa koetetaan pärjätä.”
”Paloriskit syntyvät monenlaisista asioista: valaisimet ovat huonokuntoisia, sijoitettu vääriin paikkoihin, tai lämmittimet eivät ole sopivia käyttöympäristöönsä ja saattavat kaatua. Asennukset, kaapelit, valaisimet ja sähkölaitteet saattavat yksinkertaisesti olla mekaanisesti kolhiintuneita”, Hatakka luettelee erilaisia riskejä.
Paloturvallisuutta mahdoton valvoa
Matti Orraisen näppituntuma on, että turvallisempaan suuntaan on menty. Se johtuu siitä, että EU-aikana maatilojen koko on kasvanut. Suuret tilat kuuluvat yleensä tuetun rakentamisen piiriin, jolloin niissä on täytynyt entistä paremmin huomioida paloturvallisuus.
Maatilarakentamista koskevat Suomen rakentamismääräyskokoelman vaatimukset, ja lisäksi Maa- ja metsätalousministeriö valvoo omalla asetuksellaan yhteiskunnan tukea saavaa rakentamista. Tuorein on Maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavaa rakentamista koskevista paloteknisistä vaatimuksista, ja se on annettu viime kesäkuussa.
”Yleensä lähes kaikki tänä päivänä rakennettavat maatalouden tuotanto- ja varastorakennukset saavat yhteiskunnan tukea, ja siellä on tiukemmat vaatimukset”, Orrainen kertoo.
Orraisen mukaan sähkölaitteille tehdään tarkastuksia yhä useammin, ja niitä on myös uusittu vanhoilla tiloilla nykyvaatimusten mukaisiksi.
Vaatimuksissa mainitaan esimerkiksi, että rakennuksiin on asennettava maatilakäyttöön soveltuva, savuun reagoiva palonilmaisulaitteisto.
”Ajatuksena on se, että tieto mahdollisimman nopeasti saataisiin päärakennukseen isännälle tai emännälle”, Orrainen sanoo.
Lisäksi seinien ja palo-ovien osastoivuudesta ja tiiviydestä huolehtiminen on tärkeää. Kohteessa pitää olla pelastussuunnitelma ja alkusammutuskalustoa helposti saatavilla.
”Siten oma väki pystyy laitteiston kautta saamaan tiedon ja sammuttamaan pienen tulipalon alun.”
Paloturvallisuudesta huolehtiminen on erityisen tärkeää, koska maatilat sijaitsevat usein syrjäisissä paikoissa.
”Jokainen ymmärtää, että organisoidun avun eli palolaitoksen tulo paikalle on näissä kohteissa melko pitkä. Siihen apuun on vähän vaikea luottaa”, Orrainen sanoo.
Sakari Hatakan mukaan sähköturvallisuuden voi jakaa kolmeen osaan. Ensinnäkin käyttäjien tulisi pitää laitteita silmällä. Toiseksi laitteita pitäisi huoltaa säännöllisesti ja kolmanneksi laitteet pitäisi tarkastaa tietyin väliajoin.
Hatakan mukaan tilanomistajien tietoisuus sähköturvallisuudesta on parempi kuin menneinä vuosikymmeninä. Hän ei kuitenkaan näe, että viranomaiset pystyisivät säännöllisesti valvomaan jokaisen maatilan paloturvallisuutta erikseen.
”Se ei ole millään mahdollista. Toiminnanharjoittajan velvollisuus on tuntea ne vaatimukset, jotka kohdistuvat toimintaan ja toimia niin, että sähköturvallisuusvaatimukset täyttyvät.”
Teksti: Kaisu Puranen
Kuvat: Etelä-Savon pelastuslaitos
