Kipsikuljetin on 1,8 kilometrin mittainen eräänlainen putkirakennelma, joka kuljettaa kipsiä mäen huipulle rullaavan kumimaton päällä.
Helteinen keskiviikkoilta vaikutti otolliselta veneretkelle Pohjois-Kallavedellä. Mikko Katajisto ja hänen tyttärensä pakkasivat tarvittavat mukaan, ajoivat satamaan ja astuivat kimpsuineen moottoriveneeseen. Katajiston puhelimeen kilahti tekstiviesti, joka kertoi pienestä tulipalosta hänen työpaikallaan.
Katajisto peruutti venettä kasvot rantaan päin, kun hänen tyttärensä kysyi:
”Isi, tuleeko toi savu teiltä?”
Katajisto kääntyi, katsoi taivaanrannassa kohoavaa mittavaa savupatsasta ja tiesi heti, ettei veneretki toteudu.
Mikko Katajisto on Yara Suomi Oy:n Safety Engineer ja tapahtuma-aikaan tehtaan oman teollisuuspalokunnan lomailevan palopäällikön tuuraaja. Yaran Siilinjärven lannoite- ja kemiantehdas sijaitsee linnuntietä noin 20 kilometrin päässä satamasta, josta Katajisto tyttärineen oli lähdössä veneilemään. Elettiin kesäkuun alkua 2020.
Yara tuottaa monenlaista lannoitetta ja erilaisia kemikaaleja. Prosessin sivutuotteena syntyy kipsiä. Tehtaan alueella on noin sadan hehtaarin kokoinen valkoinen kipsimäki. Kuin lumihuippuinen vuori. Sitä kasvattaa 1,8 kilometrin mittainen kipsikuljetin, eräänlainen putkirakennelma, joka kuljettaa kipsiä mäen huipulle rullaavan kumimaton päällä. Laitos oli huoltoseisokissa, ja yksi huollettavista kohteista oli kipsinkuljetin, tarkemmin kuljettimen siirron yhteyteen liittyvä asennustyö, jossa kipsimateriaalin pudotussuppiloa asennettiin paikalleen.
”Tuli lähtö tehtaalle. Matkalla pyrin selvittämään lisätietoja. Selvisi, että kipsikuljetin palaa ja kuljettimessa eniten palokuormaa sisältää se kumimatto. Tiesin, että siellä on korjaustoimet käynnissä”, Katajisto kertoo.
Tilaajan työohjeena oli palovaaraton pulttiliitos, mutta jossain vaiheessa työ vaihtui hitsaukseksi eli tulityöksi. Katajisto kertoo, että tapahtuneessa tulityökortit, tulityölupa ja tulityösuunnitelma olivat kunnossa.
”Kuljettimen mattoon vaihdettava uusi vetopää ei ollutkaan ihan samanlainen kuin vanha. Myöskään siirron jälkeen uudelleen asemoitava pudotussuppilo ei asettunut toivotunlaisesti paikalleen. Siinä kohdin muutoksenhallinta astui kuvioon, eikä sitä ehkä mietitty ihan loppuun asti voiko sen toteuttaa niin kuin oli alun perin suunniteltu”, Katajisto kertaa.
Tulityöprosessi ei pysynyt kasassa.
Kipsinkuljettimen päässä olevan suppilon ulkokuori on terästä. Sisäosassa on pinnoite, jonka sisältämä muovi oli jäänyt liian korkeaan lämpötilaan ja sytytti myöhemmin palon.
Vesi ei tehonnut
Kipsinkuljetinta korjanneet työntekijät olivat jälkivartioinnin tehtyään jo poistuneet, kun toinen alueella työskennellyt urakoitsija havaitsi savun kipsimäen päällä. Pelastuslaitos ja Yaran teollisuuspalokunta saivat hälytyksen kello 19.43.
Kipsimäki on jyrkkä. Pelastuslaitoksen ensimmäiset yksiköt eivät päässeet mäen päälle. Pitkien letkuvetojen tekeminen hidasti sammutustöiden aloittamista. Tarvittiin nelivetoisia paloautoja, ja niitä löytyi sekä pelastuslaitokselta että teollisuuspalokunnalta.
”Palo oli jo rajattu, kun nelivetoyksiköitä saatiin paikalle. Sopimuspalokunta lähti toisella nelivetoisella yksiköllä ja Yaran nelivetoinen teollisuuspalokuntayksikkö viiveellä, kun olimme kotihälytyksessä.”
Palavaan kumimattoon ei pelkkä vesi tehoa, mutta vesi-vaahtoseoksella ja jauhesammuttimilla palo saatiin nopeasti hallintaan. Omaisuusvahingot nousivat silti merkittäviksi. Painava, palava ja katkennut kumimatto rullasi kuljettimen sisällä alamäkeä, kasautui ja romahti lattiasta läpi kipsin päälle. Siitä runsaat savuhavainnot.
”Siinä tuhoutui neljä kappaletta viisikymmentä metriä pitkää kuljetinlohkoa, koko kuljetinhihna, kumi-kovamuovipäällysteiset kuljetinrullat ja sähköt”, Katajisto listaa.
Jälkisammutusta ja vartiointia jatkettiin seuraavaan aamuun. Hyvä niin, sillä yön aikana henkilökunta sammutti vielä useamman pienen kytöpalon käsisammuttimilla.
Tulityöt kannattaa tehdä ajoissa
Kuljettimen korjaus alkoi nopeasti, sillä Yaralla oli kuljetinlohkoja varalla. Korjaaminen kesti kolmisen viikkoa.
”Sinä aikana kipsi jouduttiin kuljettamaan autolla mäelle. Siitäkin aiheutui kustannuksia, kun sitä kipsiä tulee vuorokaudessa noin sata rekka-autollista”, Kajajisto kuvailee.
Yaran selvityksessä valkeni palon todennäköisen syttymiskohdan ja työnaikaisen suunnitelmamuutoksen lisäksi muun muassa se, että tulityövahti oli paikalla, mutta avusti myös varsinaisessa hitsauksessa. Työn valmistuttua tulityövartiointi ei ollut aktiivista, kohteen lämpötiloja ei tarkkailtu, eikä suppiloa tarkastettu tulityön jälkeen.
Oppiakin siis tuli. Tapahtuneen jälkeen Yara on painottanut muutoksenhallinnan suunnittelua. Esimerkiksi sitä, että työryhmällä on yksityiskohtaiset suunnitelmat kohteesta, tulityöt, suojaus ja jälkivartiointi suunnitellaan erityisen huolellisesti Tulityöt aikataulutetaan mieluummin tehtäväksi aikaisemmin päivällä eikä päivän viimeiseksi työksi. Lisäksi kriittisissä kohteissa jälkivartioinnin avuksi on otettu lämpökamera. Pahimmillaan tulipalo olisi voinut edetä pidemmälle kipsinkuljetinta pitkin ja rajaamattomana johtaa samalla alueella sijaitsevan fosforihappotehtaan alasajoon ja tuotannon keskeyttämiseen.
”Se ei nyt ihan ollut vielä näkyvissä, mutta jos kaikki olisi mennyt pieleen ja toimenpiteitä ei olisi saatu tehtyä. Tämä olisi ollut sellainen etäinen pahin skenaario”, Mikko Katajisto tuumii.
Teksti: Jarkko Sorjonen
Kuva: Yara Suomi Oy
Lue lisää tulitöistä Pelastustiedosta 5/2023
