Helsingin VPK 70-vuotisjuhlaparaati. Palokuntalaiset marssivat VPK:n toisen johdolla. Lippu oli käytössä vuodesta 1931 alkaen ja se oli tarkka kopio ensimmäisestä vuonna 1864 käyttöön otetusta lipusta. Uuden lipun lahjoitti palokunnalle kauppias Robert Ekman. Kuva: Museovirasto. Pietisen kokoelma 1934.
Palosuojelun Edistämissäätiö on käynnistänyt palokuntien lippuja ja tunnuksia koskevan tutkimuksen ja historian kirjoittamisen. Hanke käynnistyi syksyllä 2021 ja aloitteen tutkimushankkeet toteuttamisesta teki säätiön hallituksen jäsen, teollisuusneuvos Kari Kallonen.
Työn tavoitteena on laatia yleisesitys palokuntien lippujen historiallisesta taustasta, lippujen käyttötarkoituksesta, suunnittelusta, suunnittelijoista, symboleista, lahjoittajista ja lippuihin liittyvistä seremonioista, naulaamisesta, vihkimisestä ja käytöstä.
Kun Suomen ensimmäinen vapaaehtoinen palokunta perustettiin Turkuun vuonna 1838, yksi ensimmäisistä päätöksistä oli suunnitella yhdistykselle oma tunnus eli lippu. Se oli esikuvana muillekin perustetuille palokunnille, ja useimmat saivat oman lippunsa jo 1800-luvulla, mutta lippuja on otettu käyttöön aivan viime aikoihin saakka. Myös vuodesta 1861 alkaen perustetut vakinaiset palokunnat ja sittemmin tehdaspalokunnat ovat hyödyntäneet lippuperinnettä oman identiteettinsä rakentamisessa. Tänä päivänä muutamilla pelastuslaitoksillakin on jo oma lippunsa.
Lipuilla on ollut alun perin hyvin käytännöllinen merkitys. Ne ovat toimineet viestinnän välineinä. Ne ovat osoittaneet sammutustyön aikana päälliköiden ja yksiköiden sijainnin, ja niillä on annettu neuvoja ja ohjeita sammuttajille. Vähitellen vapaaehtoiset palokunnat ottivat liput käyttöönsä seremoniallisessa tarkoituksessa.
Palokunnan kanto- tai marssilippu kulki kulkueitten edessä, ja niillä kunnioitettiin erilaisia tilaisuuksia. Niistä tuli yhteisöllisyyden ja identiteetin tunnuksia. Lippuihin liittyy usein myös kunniamarssi, joka kuului etenkin vapaaehtoisten palokuntien soittokuntien vakio-ohjelmistoon. Työn toiseen osaan, johon kerätään palokuntien lipuista keskeisimmät tiedot ja valokuvat ja laaditaan niistä matrikkeli -tyyppinen hakemisto, tarvitaan pelastusalan toimijakentän apua. Näin varmistetaan, että lippukirjasta saadaan kattava ja että jokainen lippu saa sille kuuluvan valtakunnallisen arvostuksen ja näkyvän paikan.
Hyvä lähde lippuja koskevien tietojen saantiin on lippukirja, joka on laadittu lipun naulauksen ja vihkimisen yhteydessä. Muita ”matrikkeliin” tarvittavia tietoja ovat: lipun kuvaus (heraldiikka), symboliikka ja värit, lipun koko, lipputanko ja nupin kuvaus, lippualoitteen ajankohta ja aloitteen tekijä(t), lipun suunnittelija(t), lipun tekijä(t), lipun lahjoittaja(t), lipun valmistumisaika, lipun luovutukseen liittyvät tapahtumat eli naulaus ja vihkiminen/siunaaminen (myös paikka, aika ja suorittajat), lipun luovuttaja ja vastaanottaja ja lippuun mahdollisesti liittyvät tarinat.
Lippujen historian ja ”matrikkelin” tietoja kerää FT, dosentti Juhani Kostet, joka on kirjoittanut aikaisemmin useita pelastusalan historioita. Lippututkimuksen tekemistä ja aineiston keruuta tukee ohjausryhmä, johon hankkeen takana olevat järjestöt Palosuojelun Edistämissäätiö, Suomen Palopäällystöliitto ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö sekä pelastuslaitosten kumppanuusverkosto ovat asettaneet omat asiantuntijansa. Ohjausryhmässä ovat mukana Marko Hasari (asiamies, Palosuojelun Edistämissäätiö, Pertti Heikkilä (SPEK), Iiro Hyrsky (kumppanuusverkosto), Kari Kallonen (Palosuojelun Edistämissäätiö), Ari Keijonen (SPPL) ja Markku Savolainen (SPEK)
Koska tiedon saanti erilaisista lähteistä on vaikeaa varsinkin pandemian aikana, ohjausryhmä toivoo, että pelastuslaitokset, sopimuspalokunnat, vapaaehtoiset palokunnat, teollisuuspalokunnat ja muut alan toimijat toimittaisivat tarvittavan aineiston sähköisesti joko Suomen Palopäällystöliittoon (ari.keijonen@sppl.fi) tai tutkijalle (ajkostet@gmail.com).
Teksti: Juhani Kostet
Kirja on nyt valmis ja myynnissä.
