Kioskimättö goes palokunta: Nopea, simppeli ja positiivinen porilainen

Palokunnan kyökkivastaava ”Lotina” testaa, miten legendaarisimmat kioskinluukusta ojennettavat annokset taittuvat paloaseman keittiössä tehtynä. Rasvakeitintä ei ole ja pakko sanelee muitakin valmistusvaiheita. Ensimmäisenä kioskimättö goes palokunta -sarja tarjoilee kioskimenujen legendan, porilaisen.

Ensimmäinen, jo legendan asemaan kivunnut, porilainen myytiin Helsingissä Vanhan ylioppilastalon edessä seisseestä makkarakioskista vuonna 1958. Porilaisen alkusoittoa laulelleella makkarakioskilla oli annokselle pääkaupungissa jopa yksinmyyntioikeus, kunnes sen leviämistä ei enää voinut estää.
Paahtoleivänsiivujen väliin aseteltu jahtimakkaransiivu raa’alla sipulihakkeella ja sinapilla ei ole mikään hätäisesti kyhätty annos, vaan oikean tuotekehityksen tulos. Varmaankin siksi se edelleenkin on grillikioskien listoilla kautta maan.

Simppeli satakuntalainen

Kaikessa yksinkertaisuudessaan porilainen valmistetaan paahtamalla kaksi paahtoleipäviipaletta grillissä ja grillaamalla 1,5 senttimetriä vahva jahtimakkaraviipale molemmin puolin. Makkaraviipale asetellaan pieneksi hakataun sipulisilpun ja sinapin kanssa paahtoleipäviipaleiden väliin, minkä jälkeen annos on heti valmis syötäväksi.

Kauppareissulla raavittiin päätä

Kyökkivastaava Lotina luotsasi lakeijansa paikalliseen S-Marketiin. Sieltä oli määrä haalia porilaiseen tarvittavat raaka-aineet ja siihen liittyvät extrat. Paahtoleivät, sipulit, sinapit ja muut tykötarpeet löytyivät kivuttomasti, mutta jahtimakkaran kassa raapaistiin päätä pariin otteeseen. Lotina pani lakeijansa pöyhimään hyllyt senttimetri senttimetriltä, mutta joutui siltikin tyytymään kompromissiin, sillä jahtimakkaraa ei löytynyt kuin siivutettuna. Onni oli kuitenkin onnettomuudessa läsnä, sillä vastaavan kaltaista sipuliteemakkaraa oli saatavilla myös jämäkkänä tankona. ”Apropoo”, totesi Lotina ja punnersi ostoskärryynsä maltillisen tangon sipuliteetä. Vieno hymynkare rikkoi muuten vakaviksi piirtyneet kasvot, mutta silmissä paloi grillin tuli.

Prosessin korvaussarjat

Palokunnan keittiössä ei ole perinteistä kioskin grilliä, joten makkaraviipaleiden grillaamisessa oli tyydyttävä Weber-kaasugrillistä lipovien liekkien kuumaan kosketukseen.
Muutaman minuutin mittaisen molemminpuolisen ajon jälkeen Lotina totesi grillausjäljen olevan Aatami-luokkaa. ”Avot”, hän totesi ja latoi iso nipun hyvin grillaantuneita sipuliteeviipaleita makkaransiirtovuokaansa.
Paahtoleivät olivat sipuliteegrillauksen aikana saaneet ruskean rapeutensa uunin grillivastuksen alla ylimmällä tasolla. Minuutti molemmin puolin tappavassa 250 celsiusasteen kiertoilmassa teki tehtävänsä halutusti, vaikkei ehkä samanlaisesti kuin kioskin grillissä.

Jännittävä latomisvaihe

Jäljellä oli jännittävä ja vedet kielelle nostattava itse porilaisen kokoaminen. Siinä meinasikin paloruokakunnalta mennä sormi suuhun, sillä kolmikerroksisessa herkussa kun on kaksi paikkaa, minne sipulin ja sinapin sijoittaa. Mihin ne oikeaoppisesti pitää laittaa, tai mihin ne laitettiin, kun porilaisia ladottiin kasaan Vanhan ylioppilastalon kupeessa?
Kaiken lisäksi Lotina oli loihtinut porilaisen kokoamislinjalle enemmänkin aivojumppaa. Tarjolla nimittäin oli perinteisten mausteiden lisäksi myös kurkkusalaattia ja ketsuppia. Vanhaan hyvään aikaanhan nämä olivat grillikioskitarjonnassa ne ”kaikki mausteet.”

Porilainen meni jatkoon

Lotina oli porilaisten jälkeen tyytyväistä kyökkivastaavaa.
”Se oli nopea tehdä ja lopputuloskin oikein positiivinen. Ennakkoluulot olivat kovat raaka-aineet nähtyäni, mutta hyvää siitä tuli.”
Eräs porilaisensa palokunnan pienillä lisukkeilla herkutellut vakuutteli annoksen olevan täyttävä ja tuovan mukavasti takaumia 1990-luvun yöstä. Noina vuosina baarista tullessa paperitaskuun aseteltu porilainen oli tämän tästä lämmittänyt hankkijaansa yön pikkutunneilla. Toiselle tulvahti mieleen isän valmistamat lämpimät sipulimakkaraleivät – mistä lie saanutkin kimmokkeensa.
Palokuntaruokailussa osa lakeijoista sai nauttia porilaisateriansa kahden keikkatauon terästämänä. Ihmishenget ja omaisuus ensin, ruoka sitten.
”Hyvin se toimi aavistuksen jäähtyneenäkin”, lakeija kehaisee.
Onnistuneen aterian ja katkonaisen aterioinnin jälkeen legenda sai tuomionsa:
”Porilainen meni kyllä jatkoon”, Lotina lipoi huuliaan.

Ei pelkkä makkarapaahtoleipä

Vuonna 1957 Satakunnan Osuusteurastamo (SOT) palkkasi konttoripäällikökseen Yrjö Kokon. Jo tuolloin päälliköiltä vaadittiin multitaskaamista, sillä konttoripäällikön toimenkuvaan kuuluivat myös lihajalosteiden ja einestuotteiden innovointi, valmistaminen sekä markkinointi.
Porilaiset halusivat viedä tuotteensa Helsinkiin, jossa niille oli enemmän kysyntää. Yrjö Kokko lähti SOT:n myyntipäällikkö Jukka Salmisen kanssa tunnustelemaan pääkaupungin markkinoita. He huomasivat nopeasti, että Vanhan ylioppilastalon edessä seisoi makkarakioski, jossa myynti kävi kuin häkä. Välittömästi kaksikko otti yhteyttä kioskin omistajaan Ylioppilastuki ry:hyn. Yhdistys päätti ottaa kioskiinsa SOT:n tuotteita saman tien ja ne alkoivat myydä hyvin. Sen innoittamana Porissa järjestettiin aivoriihi, johon kutsuttiin Ylioppilastuki ry:n kaksihenkinen delegaatio.
Ylioppilastuki ry:n Petrus Koistinen esitti aivoriihessä aiheellisen kysymyksen: ”Jos kerran amerikkalaisilla on hampurilainen, eikö meillä voisi olla jotain omaa ja nimenomaan suomalaista?”
”Niin, jos on kerran burilainen, eikö voisi olla myös porilainen”, Yrjö Kokko vastasi.
Se oli siinä.
Makkaratehtaan johtaja Jussi Karismaa innostui niin, että lupasi tätä varten luoda oman ja uuden makkaran. Lihaisan ja valkosipulisen jahtimakkaran kehitti lihamestari Joel Väärti.
Vajaa 70-vuotias porilainen on noussut legendaksi grillikioskien listoille.

Replika-porilainen museossa

Porilaisen herkullinen tarina on haluttu ikuistaa myös jälkipolville. Pilaantumaton replika-porilainen tarinoineen on nähtävillä Satakunnan museon perusnäyttelyssä, jossa esitellään maakunnan historiaa vuosituhansien ajalta aina esihistorian ajoista nykypäivään. Porilainen on maankuulu osa Satakuntaa.

Teksti Marko Partanen
Kuvat Satakunnan museo/Mikael Leppäniemi ja Marko Partanen

Ilmianna alueellasi vaikuttava legendaarinen kioskimättö, niin Lotina saattaa testaa sen.
Lähetä ilmiantosi Lotinan lakeijalle: marko.partanen(a)pelastustieto.fi