Kim Räsänen on toiminut nuohoojana 20 vuotta ja pudonnut kerran katolta.
Nuohoojien turvalaitteissa katoilla on paljon parantamisen varaa.
”Henkilöturvalaitteet ovat usein luvattoman huonossa kunnossa. Jos vahinko sattuu, se on usein kohtalokas”, sanoo espoolainen nuohoojamestari Kim Räsänen. Hän haluaa herätellä julkista keskustelua nuohoojien työturvallisuudesta.
Työ on riskialtista, ja Räsänen on itsekin joutunut kerran onnettomuuteen.
”Minulla on käynyt hyvä säkä, yhdeksäs elämä menossa”, hän sanoo.
Vuonna 2001 hän putosi katolta. Rytäkässä lannenikama murtui tuusannuuskaksi, ja se leikattiin kolme kertaa.
”Siksi turvallisuus on minulle erittäin tärkeä asia, samoin koulutettavilleni, kollegoille sekä kaikille katolla liikkuville. Siihen voidaan vaikuttaa, mutta se on aika haasteellista.”
Räsäsen mukaan työturvallisuus vaatii vielä systemaattista ja johdonmukaista työtä, jotta turvallisuusajattelu ja -kulttuuri kehittyvät.
Vaihtelevissa sääoloissa, korkealla työskennellessä myös turvalaitteiden pitäisi olla kunnossa.
”Vuodenajat tuovat vaihtelua mielelle, mutta haasteita esimerkiksi talvella turvalliseen liikkumiseen katoilla.”
Kattojen turvalaitteet ovat kiinteistön omistajan vastuulla. Räsänen kertoo, että moni hänen asiakkaistaan huolehtii turvallisuudesta, mutta toiset uskovat, että 20 vuotta sitten asennetut laitteet toimivat edelleen. Usein näin ei ole.
Kiinteistöissä pitää olla erilaisia turvavarusteita rakennustavan ja materiaalien mukaisesti. Varustukseen kuuluvat esimerkiksi kiinteät palotikkaat, lapetikkaat, kattosillat ja työtaso.
”Vesikattovarusteet tehdään lähtökohtaisesti niin, että katolla voi liikkua turvallisesti. Pitää myös ottaa huomioon, että katolla työskennellään, vaikka lyhytkin aika. Siellä pitäisi olla tarkoituksenmukainen ja turvallinen työskentelyalusta.”
Lue lisää nuohousalasta Pelastustiedossa 1, joka ilmestyy 22. helmikuuta!
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Markku Ojala/Nuohousalan keskusliitto
