Mikä teidän tulossa kesti? Viimeksi kun kaaduin, tulitte niin nopeasti ja nyt sain odottaa ainakin 20 minuuttia!
Ambulanssi hälytetään hätäkeskuksen toimesta neljässä kiireellisyysluokassa. Ylimmässä kiireellisyysluokassa riskit potilaan tilan huononemiseen ovat suuret. Tällaisia tilanteita ovat esim. elvytys, suuri verenvuoto, raju kolari jne. Alimmassa luokassa on arvioitu, että potilas voi odottaa apua jopa kaksi tuntia. Avun hälyttämiseen vaikuttavat mm. tapahtumatiedot ja saatavilla olevat resurssit (=ambulanssien lukumäärä). On ihan ”normaalia” joutua odottamaan ambulanssia kiireettömässä tilanteessa 15-30min.
Miksi ensihoitajat eivät riisu kenkiään tullessaan sisälle kotiini? Matot sotkeentuvat!
Kenkien riisumiseen kuluu turhaa aikaa. Kuljemme hyvin erilaisissa kodeissa, hoitolaitoksissa ja tietenkin ulkona ja kengät ovat osa suoja-asuamme. Toki yritämme ”kiertää vaaleat matot syksyn loskakeleillä”, mutta aina sekään ei ole mahdollista. Ehkäpä maton voi kääriä rullalle odotellessa apua. Tai sitten niillä askelten jäljillä ei ole niin väliä. 
Kyllä olette valehoitajia. Jätätte ihmisen heitteille. Tilasimme kyydin ja nyt ette kuljetakaan. Emme ehdi enää tilata ja odottaa taksia. Sovittu lääkäriaika yksityislääkärille on kolmen vartin kuluttua!
Ambulanssi ei ole taksi. Tarkoittanee sitä, että taksin tehtävä on kuljettaa henkilö paikasta A paikkaan B ilman suuria mukinoita. Ja ambulanssi ei toimi noin. Joka potilaan kohdalla mietitään, harkitaan, pohditaan yhdessä potilaan kanssa ja soitellaan vielä tarvittaessa lääkärille, että onko kuljettaminen aiheellista, vai voisiko joku muu kyyti (omainen, inva- tai paaritaksi) olla parempi. Ambulanssin käyttö ”turhiin kuljetuksiin” voi olla jollakin hetkellä kohtalokasta jollekin muulle, kiireellistä apua tarvitsevalle. Ambulanssi ei kuljeta (ainakaan Satakunnan alueella) yksityisiin vastaanottoihin vaan tarkoituksenmukaisimpaan päivystykseen (terveyskeskukseen tai keskussairaalaan).
Niin mutta kun pääsen nopeammin lääkärin puheille, kun menen sairaalaan ambulanssilla!
Hätäkeskus tekee ensimmäisen arvion tarvitaanko ambulanssia. Ensihoitajat tekevät uuden arvion tarvitaanko ambulanssikuljetusta, voidaanko vaiva hoitaa kohteessa, voiko potilas mennä muulla kyydillä päivystykseen tai voiko asian jättää odottamaan aikaa omalle lääkärille. Jos ambulanssikuljetukseen päädytään, tehdään vielä kolmas arvio sairaalassa siitä, kuinka nopeasti potilas on avun tarpeessa. Puhutaan triagesta, potilasluokittelusta. Kävellen tulleet, taksin tai ambulanssin tuomat, kaikki menevät saman triagehoitajan arvioon, joka tekee arvion hoitoonpääsyn kiireellisyysarvion. Se ei suinkaan ole mielivaltaista, vaan tarkoin ohjeistettua ja tarkoituksenmukaista. Äkillisesti sairastunut, esimerkiksi halvausoireet saanut, kuljetetaan usein ambulanssin paareilla suoraan pään CT-kuvaukseen. Ja sitten taas jalkapallopelissä ranteensa murtanut joutuu odottamaan kuvausta tovin.
Onko teillä antaa jotakin rauhoittavaa? En mä tarvii muuta apua kuin jotakin rauhoittavaa!
Ei meillä ole antaa mitään rauhoittavaa. Ainakaan tällaiseen tilanteeseen. Tai no lämmin käsi ja miellyttävät sanat. Mutta eiväthän ne riitä. Tablettilääkkeet saa jokainen hakea apteekista. Reseptillä. Ja reseptin voi saada lääkäriltä. Ja sinne taas pitää varata aika. Ja olla hyvä syy, jotta lääkäri kirjoittaa jotakin mieltä rauhoittavan lääkettä.
Mitä te vielä siinä jahkaatte? Lähtekää nyt äkkiä sairaalaan! (Nyrkeillä hakataan auton kylkiä.)
No me otetaan tässä juuri nyt sydänfilmi ja lähetetään se lääkärille. Ja sitten selvitellään mihin sairaalaan mennään. Suoniyhteyskin avataan ja lääkitään. Tässä menee nyt vielä hetki. Mutta hoidamme kyllä koko ajan potilasta. Ja ole hyvä ja lopeta se hakkaaminen. Pääsääntöisesti meillä on kuljetuskohde heti selvillä. Joissakin tilanteissa (aivotapahtuma, sydäninfarkti, vammapotilas) täytyy selvittää, mihin sairaalaan lähdetään. Esimerkiksi neurologi ei ole välttämättä saatavilla keskussairaalassa ja kuljetuspaikaksi määrätään yliopistollinen sairaala. Ettei suhattaisi ees taas aikaa kuluttaen.
Kuluneen kesän aikana ehdimme kuulla kaikenlaista. Tässä joitakin poimintoja. Näistä voisi olla ihan hyödyllistä jutella vaikka mummolassa tai työmaan kahvipöydässä. Mutta nyt ei jahkailla tämän enempää. Kärsivällisyyttä teille ja meille. 
Ai niin, heijastimet heilumaan!
terkuin, Johanna