» Nykyajan välinpitämättömyyttä – vai sittenkin luonnollista käyttäytymistä hätätilanteessa?

Totta kai se sai ajattelemaan.

Seisoin lähellä. Näin miehen kaatuvan ja hetken päästä makaavan maassa tajuttomana, ehkä elottomana. En tehnyt mitään. Tai tein. Katsoin lamaannuksestani huolimatta sitäkin enemmän. Hetken päästä miehen ympärillä ihmisiä: yksi yrittää herätellä, toinen juoksee soittamaan apua. Painelee rintakehästä, kääntää kylkiasentoon. Mies hengittää.

Kauhistelin. Entä jos olisikin ollut tuttu? Olisinko silloinkin vain seissyt? Pystynyt auttamaan? Luultavasti en.
Silloin 15-vuotiaana.

 

Käyttäytymistä hätätilanteissa

Ihmisen käyttäytymistä eri tilanteissa on tutkittu paljon. Sosiaalisin kokein on tehty havaintoja muun muassa siitä, miten ihmiset pysähtyvät auttamaan kadulla tuupertuneita tai lumikinoksessa makaavaa. Facebookissakin kiersi tällainen video. Eikö olekin hälyttävää, että usea kävelee ohitse? Liittyykö tämä siihen, ettei uskalleta ottaa vastuuta tilanteesta? Ajatellaan, että toiset osaavat ehkä paremmin kuin minä, niin kuin itsekin ajattelin viisitoistavuotiaana? Ei koske minua, joku toinen auttaa- sittenkin välinpitämättömyyttä? Ehkä.

Huomiota herättävää on sekin, että hyvin pukeutunutta autetaan nopeammin, naista tai lasta ennemmin kuin miestä, vanhusta ehkä nopeammin kuin nuorta. Tutkimuksia varmasti löytyy myös näistä tapauksista. Hätäkeskuksellakin on monta esimerkkiä siitä, miten ilmoittaja soittaa onnettomuudesta ajaen ohitse. Pelkoa? Ihan varmasti.
Se, miten ihmisen auttamishalu ja toimintakyky säilyvät eteen tulevissa hätätilanteissa, ei ole kuitenkaan ihan yksiselitteistä.

Sokkikäyttäytyminen

 Poliisi- ja sotilaspsykologi Lasse Nurmi kirjoittaa kirjassaan (Kriisi, pelko, pakokauhu 2006), että elämme turvallisuuden kuplassa. Uskomme usein, etteivät hätätilanteet tai onnettomuudet kosketa meitä. Nurmen mukaan hätätilannekäyttäytymisen tutkiminen kokeellisesti on lähes mahdotonta, vaikka voimme toki mallintaa tilanteita ja harjoitella. Tätä voidaan kutsua varautumiseksi. Ihmisen joutuessa tilanteeseen, jossa turvallisuuden tunne särkyy, joudumme usein sokkitilaan, joka ilmenee monimuotoisena käyttäytymisenä. Ihmiset reagoivat hätätilanteessa vaistonvaraisesti.

Esimerkiksi suuronnettomuus- ja katastrofitilanteissa on todettu olevan seuraavanlaisia reagointityyppejä:

• Mielekkäästi käyttäytyvät (n.12- 25 %): ovat heti tilanteen jälkeen rauhallisia ja koettavat auttaa muita, säilyttävät arviointikykynsä, pystyvät toimimaan mielekkäästi, suojautumaan ja suojaamaan muita. Toimintakykyisyys selittyy usein koulutuksella ja kokemuksella, ammatilla tai yksilöllisillä valmiuksilla.
• Alkusokkiin joutuvat, mutta pian toipuvat (n.50- 75 %): käsittää enemmistön ihmisistä. Järkyttyvät aluksi niin, etteivät onnistu luomaan oikeata tilannekuvaa, ovat usein sekavia hetkellisesti, käyttäytymiseltään konemaisia. Usein kuitenkin henkilöitä, joita voidaan opastaa auttamaan itseään ja muita yksinkertaisilla toimintaohjeilla.
• Voimakkaasti reagoivat (n. 10- 25 %): tyypillisesti käyttäytymiseltään täydellisen avuttomia, lamaantuneita tai aggressiivisia. Saattavat etsiä muun muassa syylisiä ja vaativat tuomiolle.

Yksinkertaistettuna voitaisiin kai todeta ihmisen puolustus- tai käyttäytymismekanismin määrittävän sen, kuinka hän tilanteessa toimii. Luonnollista on esimerkiksi uhan edessä paeta tai taistella. Toisinaan joutuessaan ehdottomaan umpikujaan tai voimattomuuden tunteen valtaan, hän voi myös jähmettyä paikoilleen, pystymättä toimimaan lainkaan.

Ilmavoimissa toiminut upseeri, helikopterilentäjä ja psykologi Visa Sarparannan mukaan ihminen kokee hätätilanteessa usein ristiriitaa oman suorituskykynsä ja tilanteen vaativuuden välillä. Ihminen joutuu niin kutsutun hätätilannestressin valtaan. Tämä liittynee siihen, ettei ihmisillä ole valmiita toimintamalleja tilanteisiin: hätätilanteet tulevat yllättäen eikä hän ole välttämättä siihen varautunut tai valmistautunut. Pahimmassa tapauksessa kaikki keskittyminen menee omaan pelkoon ja avuttomuuteen.  Hätääntyminen on täysin normaali reaktio, ja oman käyttäytymisen tunnistaminen vaaratilanteissa on tärkeää. Sarparannan mukaan tilanteisiin varautumista voi oppia. Kun opettelee toimintatapoja, ei hädän hetkellä tarvitse ryhtyä opettelemaan uusia keinoja selviytyä.

Varmuutta ja ammattitaitoa hädän keskellä

Ensihoidossa ja pelastuksen puolella tulee paljon vastaan asioita, joihin ei törmää tietenkään normaalissa elämässä. Ne ovat hyvin piilossa pinnan alla, poissa suuren yleisön tietoudesta. Hyvä niin. Näemme pahoja ja surullisia asioita, sairautta, onnettomuuksia, köyhyyttä, mielenterveydenongelmia. Olemme toisinaan vaarassa työtehtävillä.

Työn luonteesta johtuen me, ensihoitajat ja palomiehet, pyrimme varautumaan tilanteisiin harjoittelemalla sekä kouluttautumalla koko ajan lisää niin pelastuslaitoksen kuin sairaanhoitopiirin ja muiden tahojen järjestämien koulutuksien kautta. Näin osaamme toimia hätä- kuin muissakin tilanteissa, meille annettujen hoito-ohjeiden sekä käytänteiden mukaisesti. Tiedolla ja taidolla, joka tulee takaraivosta. Toivottavasti ilman lamaantumista.

Silti, toisinaan mekin koemme pelkoa ja epävarmuutta tai järkytymme. Emme ole koneita. Samassa autossa työskentelevän parin tai muun työkaverin kanssa tulee pahimpia asioita käytyä läpi. Onneksi nykyään apunamme ovat myös psykologiset purkukeskustelut ja jälkipuinnit, joissa puramme tarvittaessa kokemiamme järkyttäviä asioita. Näin pystymme vastakin olemaan apunanne.

Mitä taas koettuun epävarmuuteen tulee, niin itse haluaisin naivisti uskoa, että toisinaan epävarmuus on vain hyvästä. Oikein valjastamalla sen saa positiivisesti käyttöön: se ajaa hakemaan lisää tietoa, harjoittelemaan enemmän ja lopulta toimimaan paremmin tilanteissa, joissa tietoa ja päätöksentekoa tarvitaan. Vielä naiivimmin haluan uskoa, että kun ihminen on hädässä, häntä autetaan. Silloin auttaja voi olla kuka tahansa.

Sinäkin.

Välitä muista, uskalla auttaa. Opettele ensiapua. Varaudu tilanteisiin. Joskus apua tarvitseva voit olla sinä tai läheisesi.

 

– Salla
Instagram:@saritasmaria

 

Ps. Nykyään en enää vain katso, osaan jo auttaa.

Ps2. Maallikkoelvytys defibrillaattoria käyttäen.

 

Lisätietoa

Hätätilanne voi olla liikaa ihmisen päättelykyvylle. Sarparanta, V. Yle:n uutinen, julkaistu internetissä 21.2.2014.
Nurmi, L. ja Edita publishing oy. 2006. Pelko, kriisi ja pakokauhu. Helsinki 2006: Edita Prima oy

Elvytysohjeet:
Potilaan lääkärilehti. Uudet elvytysohjeet: Elvytyksessä tärkeintä on rintakehän painelu. Julkaistu 20.10.2015.
Euroopan elvytysneuvoston (European Resuscitation Council, ERC)ohjeistukset maallikkodefibrilaatiosta
Aikuisen elvytys. Suomen punainen risti.
Aikuisen elvytys defibrillaattoria käyttäen. Suomen punainen risti.
Terveyskirjasto: Ensiapuopas. Peruselvytys. Kastren, Korte & Myllyrinne. 2012.
AED-yhdistyksen www-sivut. Huolehtii mm. defibrillaatiolaite-tietoudesta.

Elvytys-videot:
Aikuisen elvytys. Suomen punainen risti & Marketta Eggleton.  Julkaistu 17.4.2015. Youtube-video.
Ylen aamu-tv. Näin elvytät oikein. Julkaistu 27.10.2015. Elvytys defibrillaatio-laitetta hyväksi käyttäen. Yle:n areena-video.
Elvytä ja defibrilloi. Julkaistu 30.4.2015. AEDRY, Lääkäriliitto. Youtube-video.
Defibrillaattori osana elvytystä. Julkaistu 17.3.2015. Merplast Oy. Youtube-video.
Defibrillaattori. Julkaistu 19.3.2013. Merplast oy. Youtube-video.