lapset 24.2.2016

» Tarvitaanko neuvontaan laajempaa näkökulmaa?

Neuvonnan ja valistuksen tarkoituksena on vähentää ihmisen toiminnasta johtuvia onnettomuuksia ja antaa tiedolliset ja taidolliset valmiudet tarkastella omaan toimintaansa liittyviä riskitekijöitä sekä toimia oikein onnettomuustilanteessa. Vaikka terveysvalistus ei pelastuslaitokselle kuulukaan, niin onnettomuuksien ehkäisyllä ja terveysliikunnalla on selvä yhteys. Puhun nimenomaan terveysliikunnasta, en urheilusta. Urheilun lainalaisuudet voi kuvata seuraavasti: urheilu on kuin lottoamista lainarahalla, amatööriurheilu pelikoneiden pelaamista pikavipillä. Terveysliikunnan tarkoitus taas on pitää yllä ihmisen toimintakykyä ja motorista suoriutumista, siten vähentäen (monien muiden etujen lisäksi) mm. kömpelyydestä aiheutuvia tapaturmia.

Tietopohjan lisäksi tulokselliseen toimintaan tarvitaan realistiset mahdollisuudet. Tässä vaiheessa lamaa, joka ei taannoisen pääministerin mukaan kosketa Suomea, on varmaan jokaiselle jokseenkin selvää että säästää täytyisi. Liikuntapalvelut joutuvat höylän alle siinä missä lähes kaikki muukin toiminta. Lyhyen tähtäimen säästöt liikunnasta vaan voivat pitkällä tähtäimellä muodostua järjettömiksi rasitteiksi kansantaloudelle. Säästöpaineet heijastuvat auttamatta myös lasten liikuntaharrastusten hintoihin. Koulutiensä aloittavan jalkapalloilijan harrastuskulut vuosi tasolla ilman varustehankintoja ovat jotakuinkin 400€. Onneksi varusteita ei tarvi olla uusimmassa jatkuvasti, kahdeksan paria kenkiä vuodessa pitäisi riittää kasvuikäiselle. Voin vielä paljastaa salaisuuden, kulut eivät muuten pienene iän karttuessa tai ole laskusuuntaiset ylipäätään. Eikä jalkapallo ainut harrastus ole joka pakkaa käymään vanhusten kukkaron päälle. Harrastuksen hintalapulle löytyy Kipuraja.

Paljon iloa tyhjästä

Paljon iloa tyhjästä

Kyse on lähinnä siitä kuinka paljon lahjakkuuksia menetetään ja kuinka moni lapsi jää ilman aikuisuuteen kantavaa liikunnallista elämäntapaa ja positiivisia kokemuksia, ennen kuin yleisesti merkitsevä kipuraja löytyy. Ja millaiset suorat ja epäsuorat kulut tästä koituvat yhteisesti maksettavaksi.  Tietysti aikuisten liikuntaharrastusta täytyy tukea, mutta lapsuudessa luotu suhde liikuntaan on rajallisen käsitykseni mukaan aikatavalla merkittävämpi, kun katsotaan läpi elämän kestävää aktiivisuutta. Aikuisena on vaikea tehdä suuria, tai omien kokemuksieni mukaan edes pieniä, elämäntapamuutoksia.

Palokuntanuoret kesäleirillä Porissa 2015. Lähde: http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?contentid=308972&nodeid=44809&contentlan=1&culture=fi-FI

Palokuntanuoret kesäleirillä Porissa 2015.
Lähde: http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?contentid=308972&nodeid=44809&contentlan=1&culture=fi-FI

Kaupunkisopimuspalokuntien hälytysosastojen ja ammattipalomiesten välillä keskisuurissa ja suurissa suomalaisissa asutuskeskuksissa on toisinaan hieman ristiriitainen suhde. Kummallakin osapuolella on käsitys toistensa osaamisen tasosta ja tarpeellisuudesta ylipäätään. Enempää kuumaan perunaan koskematta tuon esille nuoriso-osasto toiminnan. Urheiluharrastusten kulujen karatessa käsistä, vpk tarjoaa ilmaisen väylän harrastuksen pariin, joka tukee terveellistä ja liikunnallista elämäntapaa. Tämä siis siinä vaikeasti hahmotettavassa tilanteessa, että jostakin käsittämättömästä syystä kestoedullinen kamppailu-urheilu ei kiinnosta lasta. Maaseudulla vpk voi olla jotakuinkin ainut harrastusmahdollisuus (Pohjanmaalla voi toki myös painia) ja toimiva vpk on syrjäseuduilla ensimmäinen, ellei jopa ainut, apu. Hälytysosastotoiminnan jatkuvuus turvataan aktiivisella junioritoiminnalla, samalla mahdollistetaan erään hallituspuolueen lempilapsena tutuksi tullut koko maan asuttuna pitäminen. Siihen mitä siellä nuoriso-osastoissa oikein tehdään, en osaa ottaa kantaa, olin jo hyvässä matkassa kohti pääsykokeita pelastusopistoon ennen kuin edes kuulin kyseisestä harrastusmahdollisuudesta. Eikä se minun juttuni olisi ollutkaan, mutta jonkun toisen juttu se on.

Täkynä käytän avainsanoja: hiihtoloma, lumi ja Ruosniemi.

Täkynä käytän avainsanoja: hiihtoloma, lumi ja Ruosniemi.

Meillä siis on tarjota oma vaihtoehto tukemaan käytännön toimintaa. Tulisiko meidän ottaa kantaa liikunnan puolesta myös valistustapahtumissa, vai onko suutarin syytä pysyä lestissään?

”Mitä olisi Pori ilman Ässiä? Tuulinen rikostilasto” Tuomas Kyrö

On urheilulla silti ihan itseisarvokin. Vai mitä? Arvon lukijat, toivottavasti teitä on äitini lisäksi muitakin, viekää mukulanne liikuntaharrastuksen pariin. Saatte itse päättää ulkoistatteko osan siitä yhdistystoiminnalle vai hoidatteko koko paletin itse. Ensisijaisesti suosittelen kamppailu-urheilua, mutta kuulemma olemassa on myös muuta kohtuullisen kivoja mahdollisuuksia.

Joel Puranen

Jaa artikkeli

Lue lisää