Pelkät suositukset eivät riitä turvaamaan, että hyvä elämän loppuvaiheen hoito toteutuisi Suomessa, toteavat FinPall-hankkeen toimijat. STM:n rahoittama hanke kehittää palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluiden tuottamista ja laatua valtakunnallisesti.
”Palliatiivinen – ja saattohoito tulisi nähdä kiireellisenä hoitona, sillä toisinaan siinä tarvitaan nopeasti kivun hoitoa ja vaikeassa oiretilanteessa jopa sedaatiota”, sanoo Kuopion yliopistollisen sairaalan syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Kristiina Tyynelä-Korhonen. Eduskunnan asettama asiantuntijaryhmä esittikin loppuraportissaan (2021), että hyvän loppuelämän hoidon saatavuus edellyttää asian huomioimista lainsäädännössä.
Hoitoa ja sen saatavuutta parannettava
Palliatiivinen hoito ja saattohoito koskettavat Suomessa WHO:n arvion mukaan vuosittain noin 75 000 ihmistä. FinPall:n mukaan palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa tulisi kehittää, palveluiden saatavuutta lisätä ja osaamista parantaa. FinPall pyrkii edistämään palliatiivisten keskusten perustamista, kehittämään kotisairaalatoimintaa, vahvistamaan hoidon osaamista ja alueellista saatavuutta sekä lisäämään kansalaistietoutta hoidosta. ”Koronan alle jäi hyvä elämän loppuvaihetta koskeva lakimuutosesitys, joka pitäisi nyt viedä maaliin”, Tyynelä-Korhonen sanoo.
Ensihoitajat kohtaavat saattohoitopotilaita
Ensihoidossa tilanne voi tulla vastaan, kun vaikkapa syöpäpotilas on palliatiivisessa hoidossa kotona ja sairauden aiheuttamat kivut yltyvät virka-ajan ulkopuolella. Monesti potilas ja omaiset haluaisivat hoitaa vaivan kotona, koska tietävät, että potilas toivoo kotihoitoa ja oire pyritään hoitamaan lääkemuutoksin. Jos paikalle ei saada apua eikä lääkkeitä, ensihoitajien on kuljetettava potilas päivystykseen.
Ensihoitajien tekemä palliatiivinen hoito on perusteltu tutkimusnäytöllä.
Hyviä kokemuksia Pohjois-Karjalassa
Pohjois-Karjalassa ensihoitajien tekemä palliatiivinen hoito ja saattohoito on ollut ohjeistettuna tehtävärepertuaarissa jo vuosien ajan. Sen hyödyt on ehditty perustella jo hyvällä tutkimusnäytöllä. ”Yritimme saada vastaavaa toimintaa käyntiin Pohjois-Savossa 2-3 vuotta sitten, mutta se jäi vähän piippuun. Ensihoidossa väki vaihtui ennen kuin toiminta saatiin käytännön rutiiniksi”, Tyynelä-Korhonen sanoo.
Pohjois-Karjalassa lanseeratusta kotisaattotoiminnasta on hyviä kokemuksia, vaikka epäilijöitäkin riitti. Pian ensihoitajat huomasivat, että he voivat hoitaa sellaisen potilaan kotiin, joka muuten olisi tarvinnut pitkän kuljetuksen keskussairaalaan päivystykseen. Saattohoitopotilaille määriteltiin paikallisiin terveyskeskuksiin niin sanotut lupapaikat, minne heidät voitiin kuljettaa vuorokaudenajasta riippumatta silloin, kun asia ei hoitunut kotona.
Potilaat soittavat kotisaattoon liittyvässä ongelmassa suoraan paikallisen ensihoitajan kännykkään, jonka jälkeen alueen valmius varmistetaan ja ambulanssi lähtee paikalle. Toiminta vähentää ensihoitajien tehtäväsidonnaisuutta ja pitää paikalliset ensihoitajat paremmin omalla alueellaan.
Hoidon rajauksista huonosti tietoa
Palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa on parannettavaa hoitolaitoksissakin. Heidi Kangasniemi selvitti väitöstutkimuksessaan sellaisten hoivakoti- ja hoitolaitosasukkaiden taustoja, joita ensihoitolääkäri oli käynyt elvyttämässä. Tutkimuksessa ilmeni, että tieto olemassa olevista hoidonrajauksista välittyi ensihoidolle vain harvoin. Potilaista 29 prosentilla oli voimassa oleva DNR-päätös, mutta heistä 53 prosentille aloitettiin elvytys. Kangasniemen tutkimukseen osallistuneet lääkärit totesivat, etteivät tutkimuksen aikana nähneet yhtään elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelmaa, jossa olisi ollut suunnitelma perussairauden äkillisen pahenemisen varalle. Kangasniemen mukaan on mahdollista, että potilas, jolla on hyvä loppuvaiheen suunnitelma, ei tarvitse ensihoitoa avuksi.
Apua potilaalle ja omaisille
Palliatiivisen hoidon tavoite on ennaltaehkäistä ja hoitaa oireita, vaalia elämänlaatua ja mahdollistaa hyvä elämän loppuvaiheen hoito. Tarkoituksena on lievittää kokonaisvaltaisesti kipua ja tarjota mahdollisimman hyvä elämänlaatu potilaalle ja hänen läheisilleen.
Teksti Marko Partanen
Kuva Katja Kankaanpää
