Eelis Keränen on toiminut vuoden Karungin VPK:ssa ja viime huhtikuusta saakka kuulunut hälytysosastoon.
Karungin VPK:ssa noin vuoden mukana ollut Eelis Keränen, 22, löysi viisi- ja kuusivuotiaat lapset, jotka olivat kadonneet mummolan pihalta Karungista viisi tuntia aikaisemmin. Tapaus sattui lokakuun lopussa.
Pelastuspartiot etsivät mummolan pihalta kadonneita pikkulapsia vaikeissa olosuhteissa: tiheä metsikkö, navakka tuuli ja kova lumipyry vaikeuttivat tehtävää. Lapset löytyivät juuri ennen pimeän tuloa.
Kolme poliisipartioita tuli paikalle tunnin kuluttua lasten katoamisesta. Mukana oli myös Vapepa, muutamia hirvimiehiä ja kyläläisiä, yhteensä viitisenkymmentä henkilöä. Karungin VPK:lta lähti Keräsen lisäksi kahdeksan muuta etsijää. Puolustusvoimatkin hälytettiin avuksi.
Iltapäivällä tuuli oli yltynyt navakaksi ja lumipyry peitti jäljet maastosta nopeasti.
Alue oli Keräselle aivan outo. Poliisikin oli lähtenyt etsintään ilman alueelta tulostettuja ruudukkokarttoja. Keränen meni aluksi tutun paikalliseen hirvimiehen mukaan, mutta lähti pian jatkamaan etsintää yksin.
Muut etsijät olivat tien toisella puolella alueella, jossa lapset olivat aikaisemmilla mummolareissuillaan usein leikkineet.
Alueella on kaksi isoa järveä. Vaaranpaikka olivat myös läheiset lietesäiliöt.
Lapset olivat olleet omilla teillään jo useita tunteja.
”Lähdin kohti metsänreunaa, jossa oli mahdollista nähdä jotakin jälkiä. Niitä en heti löytänyt, mutta jatkoin eteenpäin ja tulin istutettuun pikku kuusikkoon. Lunta oli jo melko reilusti. Kävelin pakettipellon läpi, ylitin ojan. Tulin tiheämpään metsikköön, ylitin ojan, jonka pohjalla oli kymmenisen senttiä vettä ja jääkansi. Jääkannelta löysin lasten jalanjäljet, joista näin, mihin suuntaan lapset olivat kävelleet”, Keränen kertoo.
Huojentunut tunne
Keränen kuuli lasten ääniä ja lähti juoksemaan ääniä kohti. Lapset keskustelivat keskenään Keräsen löytäessä heidät. He olivat suhteellisen hyvässä kunnossa.
”Minulle he sanoivat, että olivat yrittäneet huutaa apua ja palata omia jälkiään takaisin kotiin onnistumatta siinä. He olivat kiertäneet ilmeisesti kehää aika pienellä alueella. He olivat huolissaan siitä, että löydetäänkö heidät ajoissa, kun isollaveljellä oli seuraavalla viikolla seitsemänvuotissyntymäpäivä.”
Keränen ilmoitti lasten löytymisestä heti Karungin VPK:n johtajalle Kyösti Määtälle.
Keräsellä on yhdeksän sisarusta, joten hän on kotonaankin tottunut huolehtimaan pienemmistä. Siitä taidosta oli nyt hyötyä. Lasten logiikka oli ehkä hiukan helpompi aavistaa. Lasten löytymispaikalle oli linnuntietä matkaa noin 500 metriä katoamispaikalta.
Kotimatka käveltiin aluksi kolmestaan, loppumatkalla nuorempi sisaruksista halusi Keräsen syliin.
”Tunne oli huojentunut, kun löysin heidät. Ajattelin heidän omaisiaan, jotka olivat niin pitkään kaivanneet lapsiaan. Eikä lasten tarvinnut jäädä metsään yöksi.”
Lasten vanhemmat laittoivat myöhemmin paikalliseen sanomalehteen kiitoksen lasten löytymisestä.
Yhteys metsästysseuran johtajaan
Eelis Keränen valittiin tapauksen jälkeen Karungin VPK:n vuoden sammutusmieheksi. Kriteereinä olivat Keräsen aktiivisuus ja innostuneisuus.
Mukaan VPK-toimintaan hänen oli vuosi sitten helppo lähteä, kun siellä olivat kaverit ja peräti kolme veljeäkin. Veljistä 29-vuotias Janne on ollut pisimpään, 12 vuotta mukana, 27-vuotias Johannes yli 10 vuotta ja 17-vuotias Antti kolmen vuoden ajan. Myös Tuomas Keränen oli aluksi Karungin VPK:ssa. Nyt hän toimii Luodon Pelastuslaitoksella.
Eelis Keränenkin on miettinyt alalle lähtemistä. VPK-toiminta on jo antanut paljon.
”Toiminta on monipuolista. Esimerkiksi EA-kurssit harjoituksineen antavat varmuutta toimia omassa arjessakin menemättä paniikkiin, jos jotakin tapahtuu.”
Halu VPK-toimintaan tulee Keräsen mielestä sydämestä. Kaikista ei ole siihen, mutta jokaiselle löytyy jotain hommia. Hälytysosastossa Keränen on ollut viime huhtikuusta lähtien.
Kovin usein ei lasten katoamisia onneksi tapahdu. 35 vuotta Karungin VPK:ssa mukana ollut Lasse Angeria ei muista vastaavaa omalta ajaltaan.
”Parasta näissä tapauksissa olisi heti ottaa yhteyttä paikallisen metsästysseuran johtajaan, joka hälyttää omat joukot. Ne miehet tuntevat metsästysalueet kuin omat taskunsa,” sanoo Angeria.
Eelis Keränen on koulutukseltaan ylioppilas ja putkiasentaja. Juuri nyt hän on työttömänä ja hakemassa yhdistelmäajoneuvon kuljettajakurssille.
Teksti Riitta Ahonen
Kuvat Jyrki Nikkilä
