Arkistojuttu

Pienen pojan ihmepelastuminen 10/2012

Vasemmalta lääkintäesimies Pasi Hiitomaa, palomies Sami Saarikoski, ”Ville” ja palomestari Ari Koivu.

Vasemmalta lääkintäesimies Pasi Hiitomaa, palomies Sami Saarikoski, ”Ville” ja palomestari Ari Koivu.

Saimme aamupäivällä 26. kesäkuuta 2012 hälytyksen raideliikenneonnettomuuteen, kun Länsi-Vantaalla pienen pojan ja sukulaismiehen yli ajoi lähijuna. Onnettomuus sattui Vantaankosken rataosuudella Myyrmäen ja Louhelan asemien välissä. Tämä pieni poika joutui ilman omaa syytään onnettomuuden uhriksi. Molemmat loukkaantuivat vakavasti onnettomuuden seurauksena. Mies kärsi molempien alaraajojen täysamputaation ja menehtyi saamiensa vammojen aiheuttamiin komplikaatioihin parin viikon kuluttua onnettomuudesta tajuihinsa tulematta.

Pieni poika Ville (nimi muutettu) joutui sairaalahoitoon kolmeksi kuukaudeksi. Ensitutkimusten jälkeen havaittiin vakava vamma päässä, joka aiheutti ulkoisen suuren haavan lisäksi myös kallon sisäisen verenvuodon. Lisäksi raajat saivat leikkaushoitoja vaativia vammoja. Ville menetti myös onnettomuuden takia puhekykynsä sekä kävelykykynsä. Aivosähkökäyrät eivät luvanneet hyvää tulevaisuutta. Myöhemmin hoitojen aikana Ville irrotettiin hengityskoneesta äidin toivoessa parasta ja vain huomatakseen, että Ville oli lopettanut hengittämisen heti koneen irrotuksen jälkeen. Lääkärit eivät olleet toiveikkaita pojan puhekyvyn ja kävelykyvyn palautumiseen, jos ylipäätään pysyisi edes hengissä.

”Ville” paloauton ohjaamossa.

Sitkeä pieni taistelija

Sitkeä pieni taistelija toipui kuitenkin vastoin monia ennusteita siten, että pystyi jo elokuun puolivälissä istumaan. Iloisin yllätys oli, kun hän pystyi jo syyskuun lopulla kotiutumaan sairaalasta ja kävelemään itse. Puhekykykin palautui vähitellen. Kotiutumisen jälkeen Villen äiti lähestyi sähköpostitse Keski-Uudenmaan pelastuslaitosta, jotta hän voisi poikansa kanssa kohdata pelastajat kasvotusten ja kiittää pelastustöihin osallistuneita.

Otin pyynnön vastaan ja välitin operatiivisen työvuoron yksikönjohtajien lisäksi kutsun myös sekä FinnHems 10:lle että Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle. Ensimmäisenä
paikalle saapuneella partiolla oli suuri rooli Villen pikaiseen pelastamiseen junan alta hoitohenkilökunnan huomaan ja siitä edelleen sairaalaan.

Elämäniloisella pojalla hyvä ennuste

Ville saapui pelastuskeskukseen tuulisena iltapäivänä 16. lokakuuta ja odotti
kovasti paloautojen näkemistä, koska äidin mukaan Villen suosikkisarja
televisiossa on Palomies Sami. Meitä oli Villeä vastaanottamassa itseni lisäksi
onnettomuudessa mukana olleista auttajista lääkintäjohtajana toiminut Pasi
Hiitomaa, pelastusyksikönjohtajana ollut Sami Saarikoski sekä kaksi konstaapelia
poliisista.

Alun esittelyjen jälkeen Sami esitteli Villelle sekä hänen mukanaan tulleelle serkkupojalle Jopelle (nimi muutettu) paloautoja ja muuta kalustoa. Onnettomuudessa mukana olleet poliisit, vanhempi konstaapeli Jussi Peltoniemi sekä vanhempi konstaapeli Juha Ali-Rantala, keskustelivat Villen äidin kanssa sekä itse tapahtumasta että muistakin asioista. Villen äitiä kiinnosti muutama asia itse onnettomuuteen liittyen ja me auttajat luonnollisesti halusimme tietää Villen kuntoutuksen suunnan ja ennusteen.

Hänellä on tällä hetkellä erittäinhyvä ennuste, kuulemma suurelta osin hänen elämänilonsa ja pirteytensä ansiosta. Vierailuajankohta oli myös Villen 3-vuotissyntymäpäivä ja olimme varautuneet pienillä lahjoilla. Siirryttyämme kalustohallin puolelle, konstaapelit antoivat Villelle poliisien paidan sekä pienoisauton, pelastuslaitoksen väki puolestaan nimikoidun oikean palomieskypärän. Sitten otimme muutaman yhteiskuvan muistoksi tapahtumasta ja halasimme hyvästeiksi. Villen äiti lupasi tulla vielä käymään uudelleenkin poikansa kanssa paloautoja katsomaan. Hyvästit olivat tunteikkaat.

Teksti: Palomestari Ari Koivu, Keski-Uudenmaan pelastuslaitos

Screen-Shot-2015-01-14-at-15.58.49
Iltapäivälehden lööppi pääsi kehykseen muistoksi traagisesta päivästä