Ensihoidon lehtori Jukka Kettunen kerää Tilannekuva-blogissaan yhteen ensihoitoalan hiljaisen tiedon jyviä.
Ensihoito on lääketieteen ja hoitotyön lähes kaikkia erikoisaloja, sosiaalityötä, logistiikkaa ja ongelmanratkaisukykyä. Omaksumme työhömme piirteitä ilmailusta, sotilaspuolelta ja pelastusalalta. Kohtaamme ihmiset heidän pahimpana päivänään ympäristöissä, joiden turvallisuuteen, olosuhteisiin, lämpötilaan ja valaistuksiin emme voi vaikuttaa.
Kaikki hoitovälineet kannamme mukanamme ja joskus vain ambulanssi tarjoaa suojaa, lämpöä ja valaistusta – jos saamme sen potilaan lähelle. Kaikesta hienostuneesta terveydenhuollon modernista kapasiteetistamme huolimatta, useimmat tilanteet vaativat kuitenkin lopulta vanhanaikaisia sairaankuljetuksen keinoja – raakaa kantamista sekä happea, huopaa ja hanaa. Aina ei myöskään mukana ole kaikkea tarvittavaa – silloin improvisoimme ympäristöstä sopivan ratkaisun, on se sitten pulkka, purilaat tai peräkärry.
artikkeli jatkuu
Toimimme usean muun viranomaisen kanssa yhteistyössä potilaan saavuttamiseksi, kuljettamiseksi ja hoitamiseksi. Lähdemme nollasta liikkeelle, mietimme tapahtumatietoja ja vammamekanismia usein ilman, että voimme asiaa potilaalta kysyä. Emme tiedä potilaan taustoja tai lääkityksiä, eikä aina voi potilaskaan auttaa. Joskus tilanne vaatii lähes salapoliisin kykyjä, kun tutkailemme ympäristöstä vihjeitä tilanteen selvittämiseen. Hoidamme oireita, kokeilemme hoitoja ja toivomme parasta. Toteutamme lääkärin määräämää hoitoa joko kirjallisten ja suullisten ohjeiden perusteella, useimmiten ilman lääkärin fyysistä läsnäoloa. Viemme kohteen kaaoksen organisoituna pakettina sairaalan sisälle, tuettuna ja lämmitettynä, tiedot kirjattuna ja taustatarina järjesteltynä.
Voimme pelastaa tai pilata potilaan hoitopolun jo alkuvaiheessa.
Olemme terveydenhuollon portinvartijoita ja ihmisten ensimmäinen kontakti siihen. Joskus jäämme myös ainoaksi. Me näymme (ja kuulumme) kaduilla, kodeissa ja työpaikoilla. Palveluntuottajasta huolimatta meidän toimintamme ja ulkoasumme perusteella arvioidaan koko ensihoitoalaa ja terveydenhuoltoa. Voimme pelastaa tai pilata potilaan hoitopolun jo alkuvaiheessa. Jaamme potilaat oikeaan hoitopaikkaan ja tarvittaessa siirtelemme potilaita paikkojen välillä, täytämme ja tyhjennämme petipaikkoja.
Menemme ihmisten koteihin, kun he eivät ole vielä potilaita. Näemme yhteiskunnan nykytilan läpileikkauksen ja sen ongelmat ensimmäisten joukossa. Olemme palveluammatissa, jossa on tärkeää koettaa löytää ratkaisuja potilaiden hätään. Toisinaan hoidon tarpeen arviossa toteamme, ettei hoitoja tarvita. Silloin pyritään tälle asiakkaalle löytämään hänelle sopiva palvelu kyseiseltä alueelta. Minne hän voi ottaa yhteyttä, jos asia jää vaivaamaan? Meidän päivittäinen tehtävämme voi asiakkaalle olla uniikki kriisitapahtuma.
Hoidamme yhden potilaan kerrallaan, mutta olemme varautuneet hoitamaan useampia peräkkäin tai samaan aikaan. Olemme osa varautumisorganisaatiota, joten varaudumme toimimaan myös poikkeusoloissa. Toimintamme on samaa sodan ja rauhan aikana.
Ensihoito on kehittynyt selkeästi omaksi terveydenhuollon toiminta-alueekseen vasta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Ala kehittyy jatkuvasti, ja jokaisen alalla toimijan vastuu on pysyä kehityksessä mukana!
Teksti Jukka Kettunen, ensihoidon lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Kuva Dimitri Lisitsyn
