Sammutustöitä haittasi konesaumattu peltikatto, jota ei palokuntien kalustolla saatu poistettua. Sammutusmiehistön tehtävänä oli pitää palo kurissa raskaan purkukaluston tuloon saakka. Yksityiset puominosturiautot saatiin paikalle Varkaudesta ja Joensuusta. Kuva: Launo Päivätie.
Sunnuntaina 18. maaliskuuta 2012 Valamon luostarissa tapahtui se, mitä on pelätty: tuli oli päässyt irti luostarin kolmikerroksisessa puisessa päärakennuksessa. Hätäkeskus sai ilmoituksen palosta klo 17.17. Tietäen kohteen riskit ja uhkat sinne lähdettiin heti suurella vasteella.
Luostarissa on munkeista ja henkilökunnasta koulutettu sammutusryhmä. Se oli jo aloittanut alkusammutuksen ja arvotavaroiden evakuoinnin ennen Karvion VPK:n tuloa. Seuraavina tulivat Heinäveden ja Vihtarin vapaapalokunnat. Vajaa tunti hälytyksestä palopaikalle tuli ensimmäinen vakinainen yksikkö Pohjois-Savon puolelta Varkaudesta.
Valamon luostarin palossa Heinävedellä Etelä-Savossa oli ainekset isompaankin. Ihmishenkiä ei onneksi menetetty, arvorakennus pelastui täystuholta ja mittaamattoman arvokkaat taideaarteet saatiin suojaan. Ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo kiitti pelastusmiehistöä esimerkillisestä toiminnasta. Palon jälkeisenä päivänä luostarin kirkossa pidetyssä palveluksessa kiitettiin myös varjelusta, joka oli mukana uhkaavassa palossa.
Lataa PDF ja lue Launo Päivätien kirjoittama ja kuvaama juttu Pelastustiedossa 3/2012. Samassa tiedostossa on myös Pelastustieto 1/2006:n juttu Suomen pienimmästä paloasemasta ja harjoituksesta Valamon luostarissa.
