Ensihoitajien kohtaama väkivalta median käsittelemänä

LAB-ammattikorkeakoulun ja Tampereen ammattikorkeakoulun hankkeessa selvitettiin, miten ensihoitajien kohtaamaa väkivaltaa käsitellään mediassa.

LAB-ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu tekivät yhteisessä Ensihoidon turvallisuus -hankkeessaan ”Ensihoitajat, kohdattu väkivalta ja median representaatio 2016–2026; media-analyysin.” Sen perusteella arvioitiin, miten ensihoitajien kohtaamaa väkivaltaa käsitellään mediassa.

Ensihoitajien mediakuva on muuttunut vuosina 2016–2026. Ambulanssinkuljettajista on vähitellen tullut terveydenhuollon ammattilaisia hoidon tarpeen arviointeineen, päätöksentekoineen, hoitomenetelmineen, moniammatillisine yhteistöineen ja tarvittaessa myös kuljettamisineen. Media vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisena ensihoitajan ammatti nähdään.

artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

artikkeli jatkuu

Perinteisessä uutis- ja viihdemediassa ensihoitoon liittyvät aiheet ovat usein dramaattisia. Onnettomuudet, kuolemat, rikokset ja väkivaltatilanteet saavat enemmän näkyvyyttä kuin ensihoitajan tavallinen työpäivä. Televisiosarjoissa ja elokuvissa ensihoitaja esiintyy stoalaisena, paineensietokykyisenä sankarina, joka pysyy rauhallisena vaikeissa tilanteissa. Vaikka tämä on akuuttitilanteissa tärkeää, jatkuva tunteiden piilottaminen voi olla haitallista psyykkiselle hyvinvoinnille. Viime vuosina ensihoitajia on alettu kuvata myös haavoittuvina työntekijöinä, jotka tarvitsevat fyysisen turvallisuuden lisäksi psyykkistä tukea.

Aliraportoitu väkivalta

Ensihoitajiin kohdistuvasta väkivallasta on muodostunut merkittävä työturvallisuusongelma. Pelastustoimen 2023 vuoden raportin mukaan ensihoitajat kohtasivat 363 uhka- ja väkivaltatilannetta, mikä oli kaksinkertainen määrä edelliseen vuoteen verrattuna. Tyypillinen tilanne tapahtui viikonloppuyönä kaupunkialueella, ja tilanteeseen liittyvä asiakas oli usein päihtynyt. Tapahtumapaikkana oli yleisimmin ambulanssi (38 prosenttia) tai yksityisasunto (30 prosenttia). Uhkatilanteita eivät aiheuttaneet ainoastaan potilaat, vaan myös omaiset ja sivulliset.
Ongelma on todennäköisesti virallisia tilastoja laajempi. Vuonna 2016 julkaistun kirjallisuuskatsauksen mukaan 53–90 prosenttia ensihoitajista oli kokenut työssään fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Väkivallan vaikutukset voivat ilmetä postraumaattisina oireina; univaikeuksina, työmotivaation heikkenemisenä ja työuupumuksena sekä johtaa alan vaihtamiseen. Väkivallan todellista määrää vaikeuttaa aliraportointi. Kaikkia tilanteita ei ilmoiteta, koska työntekijä voi pitää väkivaltaa työn luonnollisena osana tai tapahtumaa liian vähäisenä raportoitavaksi. Tällöin organisaatiot eivät saa riittävästi tietoa turvallisuusongelman ehkäisemiseksi.

Väkivallan käsite laajenee

Vuosina 2016–2018 ensihoidon väkivalta kuvattiin pääasiassa yksittäisten ensihoitajien kokemuksena. Sitä saatettiin pitää myös työn väistämättömänä puolena. Vuosina 2019–2021 kirjoituksiin lisääntyi pohdinta raportoinnin merkityksestä ja työnantajan vastuusta. COVID-19-pandemia lisäsi ensihoitajien näkyvyyttä ja toi esiin heidän työkuormituksensa sekä terveydenhuollon henkilöstöön kohdistuvan aggressiivisuuden. Vuosina 2023–2026 keskustelu on painottunut ennaltaehkäisyyn, lainsäädäntöön, raportointiin, turvallisuuskulttuuriin ja väkivaltatilanteiden jälkeiseen tukeen. Samalla työväkivallan käsite on laajentunut koskemaan fyysisen väkivallan lisäksi sanallista aggressiota, seksuaalista häirintää, rasismia ja muuta epäasiallista kohtelua.

Mediat tarttuvat eri asioihin

Eri medioiden tavat käsitellä aihetta eroavat toisistaan. Perinteisessä uutismediassa korostuvat yhteiskunnallinen turvallisuus, lainsäädäntö ja viranomaisten yhteistyö. Väkivalta yhdistetään myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöpulaan, työn kuormitukseen ja palvelujärjestelmän ongelmiin. Iltapäivälehdistö puolestaan painottaa yksittäisiä väkivaltatapauksia, rikoksia ja henkilövahinkoja. Ammattilehdistössä näkökulma on työntekijälähtöisempi, ja esiin nostetaan operatiivinen turvallisuus, työhyvinvointi, oikeusturva, väkivallan raportointi ja turvallisuuskoulutus. Näin eri mediat täydentävät toisiaan: uutisointi tekee ongelmat näkyväksi, tutkimus kuvaa sen laajuutta ja ammatillinen media tuo esiin työntekijöiden kokemukset ja ratkaisut. Kansainvälisissä medioissa ensihoitajiin kohdistuvassa väkivallassa korostuu erityisesti sanallinen väkivalta.

Uhkien torjuntaan laajempi työkalupakki

Ensihoidon turvallisuuden parantamiseksi on esitetty turvallisuuskoulutuksen, raportointimenetelmien ja moniammatillisen yhteistyön kehittämistä sekä teknologisia ratkaisuja, kuten suojavarusteita ja kehokameroita. Turvallisuutta ei kuitenkaan voida rakentaa ainoastaan yksittäisen työntekijän valmiuksien varaan, vaan tarvitaan sekä työntekijöiden henkilökohtaisia taitoja että koko organisaation toimivia turvallisuuskäytäntöjä.

Mediakuvan kolme vaihetta

Mediakuvan kehitys voidaan tiivistää kolmeen vaiheeseen. Vuosina 2016–2018 uutisointi oli tapahtumakeskeistä ja keskittyi yksittäisiin vakaviin pahoinpitelyihin ja rikoksiin. Vuosina 2019–2022 näkökulma laajeni työturvallisuuteen, ja keskusteluun nousivat aliraportointi, traumaoireet, jälkipuinti ja turvallisuuskoulutus. Pandemia vahvisti kuvaa ensihoitajista terveydenhuollon keskeisinä ammattilaisina. Vuosina 2023–2026 keskustelu muuttui järjestelmällisemmäksi, ja huomio kohdistui väkivallan riskitekijöihin, tilastoihin, henkilöstön turvallisuuteen, palveluverkon muutoksiin ja ennaltaehkäisyyn.

Sankarista asiantuntijaksi

Keskeinen muutos voidaan kuvata siirtymänä sankaritarinasta asiantuntijuuteen. Ensihoitaja ei näyttäydy enää pelkästään ambulanssissa työskentelevänä hätätilanteiden auttajana, vaan terveydenhuollon ammattilaisena, joka tekee itsenäisiä hoitopäätöksiä ja toimii osana laajempaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää. Samalla ensihoitajien psyykkinen kuormitus ja oikeus turvalliseen työympäristöön tunnistetaan aiempaa paremmin.
Ensihoitajat osallistuvat aktiivisemmin ammattikuvansa rakentamiseen sosiaalisessa mediassa. He voivat kertoa työstään ja kokemuksistaan sekä tuoda esiin aiheita, jotka eivät välttämättä päädy perinteiseen mediaan. Sosiaalinen media tarjoaa lisäksi vertaistukea ja mahdollisuuden keskustella työoloista, väkivallasta, työhyvinvoinnista ja ammatti-identiteetistä.

Tapausuutisoinnista ilmiöjournalismiin

Mediakuvan kehityksen keskeisiä teemoja ovat asiantuntijuus, turvallisuus ja palvelujärjestelmän muutos. Asiantuntijuus korostaa ensihoitajan itsenäistä asemaa terveydenhuollossa, turvallisuus väkivallan ehkäisyä, raportointia ja oikeutta turvalliseen työympäristöön ja palvelujärjestelmän muutos ensihoidon asemaa osana sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta. Kokonaisuutena vuosien 2016–2026 kehitys voidaan nähdä siirtymänä reaktiivisesta tapausuutisoinnista systemaattisempaan ilmiöjournalismiin.

Ongelma näkyväksi mediassa

Ensihoitajiin kohdistuvaa väkivaltaa ei tulisi pitää normaalina tai väistämättömänä osana ammattia. Sen vähentäminen edellyttää työntekijöiden koulutuksen lisäksi toimivaa raportointia, työnantajan vastuuta, riittäviä turvallisuuskäytäntöjä, lainsäädännön kehittämistä, viranomaisyhteistyötä ja psyykkistä tukea väkivaltatilanteiden jälkeen.
Median tehtävänä on tehdä ongelma näkyväksi sekä tuoda esiin ensihoitajien kokemuksia että mahdollisia ratkaisuja. Vuosien 2016–2026 aikana ensihoitaja on muuttunut mediassa sankarihahmosta aiempaa selkeämmin terveydenhuollon asiantuntijaksi. Tämä kehitys näkyy siirtymänä yksittäisten väkivaltatapausten uutisoinnista kohti kokonaisvaltaista ensihoidon turvallisuuden, työhyvinvoinnin ja ammatti-identiteetin tarkastelua.

Teksti: Tuija Rasku, Kaisa Seppänen, Pasi Vehniäinen, Anu Venesoja
Kuva: Marko Partanen

Käytetyt lähteet:

Ensihoitajat, kohdattu väkivalta ja median representaatio 2016-2026; Media-analyysi 0726
Association of ambulance chief executives. (2025). Protecting our people: Confronting violence against the ambulance workforce.
Atandigre, A. R., Kunkuaboor, Y. C., Adesi, M., Zakariah, A. N., Duut, M. S., & Opoku-Ware, J. (2026). Analysis of violent attacks on emergency medical technicians in Ghana: a structural equate modelling approach. BMC Emergency Medicine, 26(1), 13.
Avcı, K., & Demirci, Ş. (2026). Workplace violence and burnout in the prehospital emergency medical services: a cross-sectional study. Internal and Emergency Medicine, 1-11.
Bauman, A. (2025). S.F. paramedics are an ‘easy target’ for assault.
Ban, M. K. (2026). Workplace violence and body-worn camera use among emergency medical technicians in South Korea: a nationwide cross-sectional survey. Scientific Reports.
Campling, N., Turnbull, J., Richardson, A., Voss, S., Scott-Green, J., Logan, S., & Latter, S. (2024). Paramedics providing end-of-life care: an online survey of practice and experiences. BMC Palliative Care, 23(1), 297.
Cuijpers, N., & Brown, P. R. (2016). Symbolic and systemic violence in media representations of aggression towards ambulance personnel in the Netherlands. Society, Health & Vulnerability, 7(1), 28669.
Drew, P., Devenish, S., & Tippett, V. (2024). Paramedic occupational violence: A qualitative examination of aggressive behaviour during out-of-hospital care. Paramedicine, 21(6), 248-259.
EMS1, Viral EMS Week post exposes on-duty attacks on EMTs, paramedics, 21. May 2025
Ericsson, C. R., Nordquist, H., Lindström, V., & Rudman, A. (2021). Finnish paramedics’ professional quality of life and associations with assignment experiences and defusing use–a cross-sectional study. BMC Public Health, 21(1), 1789
Furness, S., Hanson, L., & Spier, J. (2021). Archetypal meanings of being a paramedic: A hermeneutic review. Australasian Emergency Care, 24(2), 135-140.
Glawing, C., Kylin, C., Karlsson, I., & Nilsson, J. (2026). Perceptions of registered nurses in the ambulance service in Sweden on their psychosocial work environment–A cross sectional study. International Emergency Nursing, 86, 101798.
Gregory, A. (2025). Violence and abuse against ambulance staff in UK at highest level on record. The Guardian, 24.
Heikkinen, M. (2023). Ensihoitajien kokemuksia uhka-ja väkivaltatilanteista. Metropolia. Opinnäytetyö.
Hiltunen, T. (2026). Ensihoitaja kohtaa väkivaltaa lähes joka sadannella työkeikalla – kolmannes väkivaltaisista potilaista on humalassa. Yle.
Hyttinen, K. (2021). Uhka- ja väkivaltatilanteiden määrä on kasvussa ensihoidossa – pelastuslaitokset huolissaan fyysisen väkivallan lisääntymisestä tehtävien aikana. Teksi & Päijät-Hämeen kiitosvideo. Luettu 12.4.2026.
Hänninen, J., Peltonen, L. M., Riihimäki, H., Saari, T. I., & Paulin, J. (2026). Reducing workplace violence in emergency medical services: a Finnish Delphi study to develop prevention guidelines. International Journal of Emergency Medicine.
Härköinen, R. (2025). Sietäisitkö työssäsi puukotusta, eritteitä, kourimista ja jatkuvia vaaratilanteita? Ensihoitajat kertovat MTV:lle työnsä vaaroista
Johnston, T., Cameron, C., & Batt, A. M. (2024). Portrayals of a profession: Reflecting on media depictions of paramedics. Paramedicine, 21(3), 89-93.
Kierans, J. (2025) 999 RISKS Ít´s like walking through a minefield’ -Shock attacks on Irish paramedics rise as lifesavers answer ‘dangerous’ calls. The Irish Sun,
Lehtonen, J. (2024). Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto. Uhka- ja väkivaltatilanteet ensihoidossa lisääntyneet. Luettu 20.10.2025
Luikku, S. (2024). Työpaikkana ambulanssi – Ensihoitaja Mats Stenströmiä on uhattu aseella, kirveellä ja tappouhkauksilla: ” Väkivalta on lisääntynyt”.
Majchrowska, A., Pawlikowski, J., Jojczuk, M., Nogalski, A., Bogusz, R., Nowakowska, L., & Wiechetek, M. (2021). Social prestige of the paramedic profession. International Journal of Environmental Research and Public Health, 18(4), 1506.
Mausz, J., & Donnelly, E. A. (2023). Violence against paramedics: protocol for evaluating 2 years of reports through a novel, point-of-event reporting process. JMIR research protocols, 12(1), e37636.
Mausz, J., Johnston, M., Arseneau-Bruneau, D., Batt, A. M., & Donnelly, E. A. (2023). Prevalence and characteristics of violence against paramedics in a single Canadian site. International journal of environmental research and public health, 20(17), 6644.
Mausz, J., Johnston, M., Batt, A. M., & Donnelly, E. A. (2025). Characteristics of 9-1-1 Calls Associated with an Increased Risk of Violence Against Paramedics in a Single Canadian Site. In Healthcare (Vol. 13, No. 15, p. 1806). MDPI.
Mausz, J., Piquette, D., Bradford, R., Johnston, M., Batt, A. M., & Donnelly, E. A. (2024). Hazard flagging as a risk mitigation strategy for violence against emergency medical services. In Healthcare (Vol. 12, No. 9, p. 909). MDPI.
MTV katsomo. (2025). Asian ytimessä.doc: Vaarallinen potilas.
Niemi (2023) Päijät-Häme: https://yle.fi/a/74-20047401
Pelastustoimi, (2026) Ensihoitopalveluissa kirjattiin vuonna 2025 yhteensä 456 uhka- ja väkivaltatilannetta – Itä-uudellamaalla kolme tapausta vuonna 2025. Tiedote.
Paulin, J., Hänninen, J., Jyrkkänen, V., Riihimäki, H., ja Peltonen, L-M. (2026), Väkivalta ensihoidossa -hanke – harva kokee, muta riski on suuri Pelastustieto. Luettu 15.4.2026.
Paulin, J., Lahti, M., Riihimäki, H., Hänninen, J., Vesanen, T., Koivisto, M., & Peltonen, L. M. (2024). The rate and predictors of violence against EMS personnel. BMC emergency medicine, 24(1), 200.
Paulin, J., Peltonen, L-M, Riihimäki, H., Hänninen, J., Jyrkkänen, V. & Lahti, M. (2026). Ensihoitohenkilöstön kohtaama väkivalta. Ennakointi ja riskienhallinta muuttuvassa toimintaympäristössä. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 313. Turun AMK.
Pourshaikhian, M., Gorji, H. A., Aryankhesal, A., Khorasani-Zavareh, D., & Barati, A. (2016). A systematic literature review: workplace violence against emergency medical services personnel. Archives of trauma research, 5(1), e28734.
Rantanen, M. (2025). Väkivalta auttajaa kohtaan on yksiselitteisesti tuomittava. Sisäministeriö.
Rees, N., Rees, P., Hough, L., Parry, D., White, N., & Bowes, B. (2022). A multi-agency approach to reducing harms from violence and aggression directed towards ambulance services staff in Wales (UK). Journal of aggression, conflict and peace research, 14(2), 143-158.
Riihimäki, H., Peltonen, L. M., Lahti, M., & Paulin, J. (2026). Exploring violence towards EMS personnel: a multiprofessional qualitative study. BMC Emergency Medicine, 26(1), 119.
Sawyer, S.,Boyle, M., and Law2n, S. (2020) Paramedics have one of Australia’s most dangerous jobs – and not just because of the trauma they witness.
Simpson, P., & Fitzpatrick, D. (2026). From social media opinion to scholarly perspective: Advancing thought leadership in paramedicine. Paramedicine, 23(1), 1-3.
Soininen, S., & Selin, A. (2026). Ensihoitajien kokemuksia uhka-ja väkivaltatilanteista ja niiden vaikutus työskentelytapoihin Suomessa ja Australiassa. Tampereen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö
SPAL (2024). Väkivallan uhka ambulanssin sisällä kasvoi – Tilasto yllätti ensihoidon asiantuntijat. Luettu 14.5.2025
Surakka, L. K., Hökkä, M., Törrönen, K., Mäntyselkä, P., & Lehto, J. T. (2022). Paramedics’ experiences and educational needs when participating end-of-life care at home: a mixed method study. Palliative medicine, 36(8), 1217-1227.
Tanninen, A., Kouvonen, A., & Nordquist, H. (2025). Competence expected from advanced-level paramedics by emergency medical services managers in Finland: a modified Delphi study. Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine, 33(1), 62.
Valtioneuvosto, (2025). Pelastusalan kansallinen työturvallisuushanke.
Wallenius, M. (2023) Ensihoitajiin kohdistuva väkivalta kasvaa: ”Älä viitsi kursitaa. Jos kuolen tähän, niin kuka sinua sitten auttaa”
Wilkinson-Stokes, M., Yap, C. Y., Crellin, D., Bange, R., Braitberg, G., & Gerdtz, M. (2025). Paramedic Practitioners within ambulance services: views of Australian policymakers, health professionals, and consumers. BMC Health Services Research, 25(1), 533.
Windahl, T., Hämäläinen, J., & Venesoja, A. (2026). Cross-sectional study of workplace violence prevention training among emergency medical services personnel and students. BMC Emergency Medicine.
Zhelyazkova, A., Bonigut, M., & Jansen, E. (2026). Violence in emergency services and preventative measures: results from an online survey from Germany. Internal and Emergency Medicine, 21(2), 693–704.
Yle 29.8.2023 Ensihoitajiin kohdistuva väkivalta kasvaa: ¨Älä viitsi kuristaa. Jos kuolen tähän, niin kuka sinua sitten auttaa.