Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. mirafoni112@gmail.com
Perinteinen öljyntorjunta on lyhyessä ajassa kokenut monta muutosta. Vuonna 2019 pelastuslain uudistamisen yhteydessä öljyntorjuntaa koskeva erityinen sääntely purettiin, öljyntorjunta nivottiin pelastuslakiin, ja siitä tuli osa kaikkea pelastustoimintaa. Toimien katsottiin kattavan paitsi öljyntorjunnan, mutta myös muut kemikaalit, ja näin ollen uutena määritelmänä alkoi vakiintua ympäristövahinkojen torjunta. Samoihin aikoihin käynnistyi myllerrys myös rahoituksen osalta, kun Öljysuojarahasto alkoi muuttaa korvausperusteitaan.
Itämeri puolestaan on koko ajan ollut yksi vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista. Sen laivaliikenteen kuljetussuoritteet ovat kasvaneet 15 viime vuoden aikana noin 50 prosenttia, kuljetettujen aineiden varianssi on kasvanut ja yksinomaan Suomen aluevesillä liikkuu lähes 200 alusta päivittäin.
Asumme eurooppalaisittain katsottuna niin sanotusti pussin perällä, ja olemme riippuvaisia meriliikennekuljetuksista. Öljyvahinko Itämerellä on yksi kansallisessa riskinarviossa tunnistettu riski eikä sen riskin toteutuminen ole viimeaikaisen maailmanpoliittisen tilanteen valossa pienentynyt. Vaikka eurooppalaiset valtiot lopettivat ostamasta fossiilisia polttoaineita Venäjältä, ei se tarkoita, että Venäjän kauppa olisi tyrehtynyt, vaan se on muuttanut kohdemaitaan. Venäjä osti kuluneen vuoden aikana sata vanhaa alusta, joiden kunnon voidaan sanoa olevan korkeintaan keskinkertainen. Panokset isolle öljyvahingolle Itämerellä suurenevat.
”Vaikka operatiivinen toiminta sinällään on kunnossa, on valmiuksissa valtakunnallisesti silti kehitettävää:”
Vuoden 2023 alussa ympäristövahinkojen torjunta sai Rajavartiolaitoksen johdolla uudistetun kansallisen strategiansa. Rajavartiolaitoksen vastuulla on ympäristövahinkojen torjunta avomerellä, ja pelastustoimi vastaa rannikkoalueista, maa-alueista ja sisävesistä. Aluehallintovirastot arvioivat puolestaan yhdessä pelastuslaitosten kanssa pelastustoimen ympäristövahinkojen torjunnan valmiuksia vuoden 2022 aikana. Vaikka operatiivinen toiminta sinällään on kunnossa, on valmiuksissa valtakunnallisesti silti kehitettävää – erityisesti suunnittelun ja kehittämisen osalta.
Merellisen öljyvahinko-onnettomuuden voidaan toki sanoa olevan vain yksi onnettomuustyyppi muiden joukossa. Laajana merellisenä onnettomuutena kovin monella muulla onnettomuudella ei ole kuitenkaan koko yhteiskuntaa samalla tavalla halvaannuttavaa vaikutusta kuin mitä öljytankkerionnettomuudella Itämerellä.
Ympäristövahinkojen torjunta on kaiken kaikkiaan valtavan iso kokonaisuus, jossa on monta toimijaa ja monta muutosta aivan lähimenneisyydessä, todettuja puutteitakin löytyy. Olemmeko pelastustoimessa ymmärtäneet tämän kokonaisuuden rannikkoalueiden pelastuslaitoksia lukuun ottamatta, jotka ovat aihetta säännönmukaisesti nostaneet julkiseen keskusteluun?
Asia on yhteinen. Jotta pystymme suojelemaan ainutlaatuista Itämertamme ja satojen tuhansien järvien Suomeamme, on riskit otettava vakavasti ja huolehdittava, että järjestelyt ympäristövahinkojen torjunnassa ovat saumattomat ja resurssit niin taloudellisesti kuin henkilöstön osalta kunnossa.
