Sanna Vehviläinen kirjoittaa esimiestyön haasteista ja siihen työkaluja antavasta Työterveyslaitoksen Kroppa ja nuppi-hankkeesta.
Esimies on usein puun ja kuoren välissä. Hänen tehtävänsä on viedä läpi päätöksiä, joiden sisältöön hän ei aina ole itse voinut vaikuttaa. Lisäksi hän toimii välittäjänä erilaisten persoonien ja heitä koskevien yleisten periaatteiden ja sääntöjen välillä.
Työkyvystä huolehtiminen kuuluu asioihin, joita esimiehen tulisi seurata ja pitää esillä. Hänen kuuluu reagoida, jos työkyvyssä on ongelmia. Itsestä huolehtiminen kuuluu jokaisen työntekijän omalle vastuulle. Silti työkykyä rakentavat myös yhteiset tavat, toimintamallit ja ilmapiiri. Työolosuhteet ja työpaikkakulttuuri vaikuttavat työkykyyn. Niinpä se on myös työpaikan vastuulla. Tähän vastuuseen on joitain selkeitä sääntöjä, etenkin niitä, jotka koskevat työturvallisuutta ja työkyvyn vakavaa uhkaa. Useat työkyvyn kysymykset ovat kuitenkin sellaisia, joihin ei löydykään sääntökirjan ohjetta. Esimies joutuu tekemään tulkintoja hyvin tilannekohtaisesti. Esimies hakee yksilön ja yhteisön vastuun välistä tasapainoa tehdessään ratkaisuja siitä, miten puuttua erilaisiin työkyvyn ongelmiin ja miten ennaltaehkäistä niitä.
Työterveyslaitoksen Kroppa ja nuppi kuntoon -hankkeessa havaitsimme, että esimiehet kaipaavat tukea siihen, miten työkykyä johdetaan ja miten työkykyasioita nostetaan esiin. Lisäksi koetaan, että palo- ja pelastusalan organisaatiorakenteet, toimintakulttuurit ja vuorovaikutuskäytännöt eivät aina tee helpoksi pitää työkykyä luontevasti esillä.
Puhukaa, puhukaa!
Työkyvyn ongelmista keskusteleminen on itse asiassa vaikeaa kaikkialla, ja aihepiiriä saatetaan vältellä. Pelastustieto-lehden numerossa 2/2017 palomestari Simo Koponen kuvaa puhumisen merkitystä esimiestyössä ja työkyvyn tukemisessa ja näkee henkilöstöjohtamisessa siirrytyn kohti ihmislähtöisempää johtamistapaa. Silti hän toteaa, että edelleen ”sitä, että asioista pystyy puhumaan, täytyy lanseerata työyhteisöön.”
Puhe, ja kielenkäyttö ylipäänsä, on ihmislajin tehokkain tapa viestiä, rakentaa yhteisymmärrystä ja toimia tavoitteellisesti yhdessä. Ihmislapsen kehityksessä puheen ja sosiaalisuuden oppiminen kietoutuvat tiiviisti yhteen. Puhe kutoo yhteen kaikkea kanssakäymistä ja sosiaalista toimintaa. Silti sitä täytyy usein erikseen opetella, ja ammatillisissa tilanteissa puhumisesta voi tulla erityinen kompastuskivi.
Suurin osa meistä osaa kyllä puhua, kun kokee itse siihen tarvetta. Vaikeita ovat sen sijaan asioihin liittyvät tunteet sekä käsitykset siitä, mikä on tietyssä tilanteessa hyväksyttävää ja millaista roolia itse kukin puhumisensa tai puhumattomuutensa kautta ylläpitää. Vaikeata voi olla myös hahmottaa, mikä kaikki kuuluu työkykyyn. Paloalalla seurataan fyysistä työkykyä hyvinkin rutinoituneesti. Työkyky on kuitenkin muutakin. Se on motivaatiota, jaksamista, uskoa omaan osaamiseen, luottamusta ryhmään, kiinnittymistä yhteisöön, uuden oppimista, mahdollisuutta tehdä työtä erilaisissa elämäntilanteissa voimien vaihdellessa.
Esimies tuen tarvitsijana
Kroppa ja nuppi -hankkeessa halusimme nostaa esiin esimiehet työkyvyn tukena. Esimies ja työkyky kytkettiin yhteen kahdella tavalla. Ensinnäkin arvioimme, että esimiehet tarvitsevat itse paikan ja tilan pysähtyä, keskustella, purkaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan, oppia toisiltaan ja vaalia omaa työkykyään. Jos ei itse voi hyvin, tai jos ei tunne työkyvyn ilmiötä monipuolisesti, on vaikea johtaa alaisia työkykyä edistäen. Hankkeessamme kokeiltiin erilaisia esimiesten vertaisryhmätoiminnan muotoja.
Vertaisohjauksen tilanteista on todettu olevan ainakin kolmenlaista hyötyä. Ne tuottavat ensinnäkin kokemusten jakamisen kautta sosiaalista tukea. Saa kollegoilta rohkaisua ja oma pystyvyyden kokemus vahvistuu. Toiseksi; omia reaktioita ja tapoja tulee tarkasteltua kriittisesti ja etäännytetysti. Näin opitaan ajattelun ja toiminnan joustavuutta ja harkintaa ja voidaan tunnistaa omia ”sokeita pisteitä”. Itsetuntemus kehittyy parhaiten juuri kriittisessä pohdinnassa, jossa huomataan miten tulkinnanvaraisia tilanteet ovat ja miten oma tulkinta vaikutti tilanteeseen. Työpaikallahan usein tulee tulkituksi henkilöstöön liittyvät tilanteet vain yhden osapuolen kautta: alainen on hankala, esimies epävarma, vuoro riitaisa…
Tilanteen rakentajia on kuitenkin aina enemmän kuin yksi. Ryhmäkeskustelu auttaa oppimaan inhimillistä toimintaa ja erilaisten ihmisten reaktiotapoja. Kolmanneksi vertaisryhmätilanteista saadaan erilaisia ratkaisumalleja ja käytännön ideoita työn ongelmiin. Kun keskustelua käydään nimenomaan esimiestyön näkökulmasta, vahvistetaan myös esimiestyöhön ja johtamiseen liittyvää identiteettiä.
Esimies toimintakulttuurin muokkaajana
Esimies voi – ja hänen kuuluu – vaikuttaa oman vuoronsa toimintatapoihin ja keskustelukulttuuriin. Ryhmätoiminnasta on sosiaalisen tuen ohella se hyöty, että siinä pääsee itse kokeilemaan erilaisia vuorovaikutuksen käytäntöjä. Hyvää vuorovaikutusta opitaan myös koulutuksen kautta ja itse kokeillen. Tässä vielä viisi näkökulmaa, joiden kautta esimies voi itse edistää työkyvyn edistämisen kannalta suotuisaa keskustelukulttuuria.
- Opi kuuntelemaan. Viisas toiminta perustuu usein kuuntelemiseen ja hätiköinnin välttämiseen. Toisin kun operatiivisissa tilanteissa, työkyvyn johtaminen perustuu rauhalliseen paneutumiseen ja toisen ihmisen tai ihmisten eläytyvään tarkasteluun: kuka tuo toinen on, millainen hän on, mitä hänelle tai meille kuuluu.
- Luo hyvät rutiinit kuulumisten seuraamiseen. Mitkä ovat omassa vuorossasi sellaisia rutiineja, joiden avulla työkyvyn asioiden seuraaminen on luontevaa, opitaan tuntemaan toisiaan ja pysytään kärryillä tärkeistä asioista? Tarvitaan sekä yksilö- että ryhmätilanteita, sekä asiakeskeisiä että ihmiskeskeisiä tilanteita.
- Opettele johtamaan työpaikan vuorovaikutusta tarkoituksenmukaisesti. Työpaikoilla on usein epätarkoituksenmukaisia kokouskäytäntöjä sekä puuttuu keinot osallistaa työyhteisön jäseniä dialogiin. Tarvitaan johdettuja mutta silti rennon keskustelevia tapoja puhua asioista porukassa. Ilman tällaista keskustelua on vaikea tuottaa myöskään muutosta työkäytäntöihin. Opettele siis tunnistamaan, mikä on tilanteen tavoite ja valitsemaan vuorovaikutuskäytäntöjä, jotka sopivat tavoitteeseen. Päätöksentekoon vaaditaan eri keinot kuin ideointiin, omasta elämäntilanteesta kertomiseen eri keinot kuin keikasta raportoimiseen tai sen arvioimiseen. Monet työpaikan keskustelut voivat toimia myös oppimistilanteina, jos niitä osataan sellaisina tukea.
- Nojaa reilusti toisten osaamiseen. Kouluttaudu, kysy neuvoa kaverilta tai lue mitä asiantuntijat kirjoittavat.
- Tunne itsesi. Kaikki työ käyttää jossain määrin instrumenttina tekijänsä persoonaa. Esimiehen tulee tuntea itsensä, reaktiotapansa, vahvuutensa ja heikkoutensa. Hanki palautetta eri tahoilta ja eri muodoissa, muualtakin kuin työn piiristä. Opettele arvostamaan vahvuuksiasi.
Teksti: Sanna Vehviläinen
Itä-Suomen yliopisto
Kroppa ja nuppi –hankkeen yhteistyökumppani
Kuva: Mari Käki
