Juhannuskokon sytyttäminen on nykyään aina kielletty Ilmatieteen laitoksen antaman metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikana.
Kesä on Kemppaisen aikaa. Hän suorittaisi vielä parit tarkastukset ja sitten alkaisi kauan kaivattu kesäloma. Suuremman poltteenetsinnän uuden työnkuvan suhteen hän päätti jättää syksylle. Kyllä se kestäisi odottaa Kemppaisen loman verran. Hänellä ei oikeastaan ollut lomasuunnitelmia valmiina, vaan hän kulkisi sinne, minne tuuli kuljettaisi. Etelänmatkoista hän ei välittänyt. Hän piti kovasti Suomen kauniista kesästä, järvimaisemista ja luonnosta. Perinteiset juhannustanssit kokkoineen olivat se juttu, mitä hän ei missään nimessä jättäisi väliin.
Pian koittikin juhannus ja tanssit. Musiikki soi. Kemppainen oli hyvällä tuulella ja pukeutunut parhaimpiinsa. Nyt rannassa paloi iso kokko ja muutamat tanssit tälle juhannukselle oli jo tanssittu. Paikallinen VPK oli varmistamassa kokon paloa ja juhlijoiden turvallisuutta. Olivat siellä joka vuosi. Kemppainen tunsi muutamat kaverit näöltä, ei kuitenkaan tuntenut heitä sen paremmin. Hän oli joskus miettinyt voisiko alkaa vapaa-ajallaan VPK:n kouluttajaksi tai olla mukana toiminnassa muuten vaan. Toistaiseksi se oli kuitenkin jäänyt.
Tanssit jatkuivat pienen tauon jälkeen. Hetken mietittyään Kemppainen päätti vielä laittaa jalalla koreasti ja pyyhälsi sisään tanssilavalle. Oli naisten haku. Kaunis kukkamekkoinen nainen tuli hakemaan häntä tanssimaan. Siitä Kemppainen piti. Nainen esittäytyi Leenaksi.
Pelastustiedon porukka kirjoittaa vuorotellen kesäistä jatkotarinaa. Osa 4 tulossa ensi viikolla!
