Minkälaista on olla ensihoidon opettaja Arabiemiraateissa? Petri Aspegren kirjoitti siitä Hiekkalaatikko-kirjan.
Ensihoidon opettaja Petri Aspegren koki suomalaisen korkeakoulukentän ottaneen taka-askelia. Hänestä tuntui, että ensihoidon opetuksessa ei enää kasvatettu tulevia ammattilaisia, vaan keskityttiin tutkintojen valmistamiseen. Samalla opiskelija kätkeytyi sujuvasti korkeiden raporttipinojen taakse.
Petri Aspegren ei voinut muuttaa korkeakoulumaailmaa, mutta halusi omaan tilanteeseensa muutosta. Hän bongasi ensihoidon opettajan paikan Arabiemiraateista, ja päätti hakeutua tehtävään. Haastatteluissa kyseltiin kaikkea tatuoinneista poliittiseen aktiivisuuteen, mutta lopulta tarjottiin hyvää ja verovapaata palkkaa asuntoineen. Tämä vaikutti suunnalta, jota Aspegren oli etsinyt.
Uuden pestinsä aikana hän alkoi kirjoittaa puhelimeensa muistiinpanoja. Niiden pohjalta syntyi autofiktiivinen tarina, Hiekkalaatikko-teos. Tarinassa kaikki asiat eivät mene tismalleen, kuten ne tapahtuivat, mutta Aspegren on kirjoittanut kaikki asiat, kuten hän ne koki.
artikkeli jatkuu
Hän pakkaa elämänsä matkalaukkuun, hyppää koneeseen ja tuntemattomaan. Oulu jää alle kuin haalistunut postikortti, Aspegren kuvailee värikkäässä ja kielikuvia vilisevässä kerronnassaan. Jos loska ja harmaus ovat muuttuneet hiekaksi ja auringoksi, myös isäntämaan tavat ovat erilaiset kuin tavat koto-Suomessa. Koetukselle pannaan oikeustaju, hyvinvointi ja lopulta ihmisoikeudetkin. Vaikka ihmismieli on muokannut Hiekkalaatikko-teoksen kerrontaa, niin mitään kaunista tarinaa se ei Lähi-idän retkestä piirrä.
Uusi ympäristö iskee vähitellen vasten kasvoja. Kotipuolen pakkastaivas kovine ja kirkkaine tähtineen muuttuu ensihoidon opettajan kuumahelvetiksi. Uudelle opettajalle lausutut sanat ovat kieliasultaan kauniita ja merkityksellisiä, mutta niille asettuva paino on autiomaahiekan kevyt. Pomo kutsuu ”brotheriksi” ja puhuu ”respectistä”, mutta Aspegren huomaa, että ne tarkoittavat ylvästä sointiaan vähemmän. Hän jakaa kovat kokemuksensa britti-, amerikkalais- ja eteläafrikkalaiskollegan kanssa. Heillä näkemys opetustyöstä ja sen ehdoista on samankaltainen, mutta vastakkainen kuin pomolla ja järjestelmällä, jossa he työskentelevät.
Erityisen mielenkiintoiseksi homma muuttuu, kun ensihoidon opiskelijat kokevat alentavaksi polvistua elvytysnuken viereen. Lukija jää pohtimaan, mikä on se vaihtoehtoinen tapa hoitaa potilaita ja minkälaista hoitoa sillä tavoin voidaan potilaalle tarjota. Aprikoinnin aihetta riittää siinäkin, että keitä ovat nuo opiskelijat, jotka voivat toimia kuten toimivat ja joita järjestelmä suojelee?
Opettajien raportoimat ongelmat hoidetaan lupauksilla. Ne ovat kuin aavikon hiekkaan piirretty viiva, joka pyyhkiytyy seuraavan tuulen tullen. Pettymyksistä tulee jatkuvaa ja uusi normaali. Usko siihen, että ensihoidon opettajan työllä voidaan pelastaa ihmisiä, rapisee.
Lopulta peli muuttuu rumaksi, ja välillä on huudeltava ihmisoikeuksienkin perään.
”I have my rights, this is not legal, they can’t do this”, eteläafrikkalaisopettaja lausuu kollegoilleen.
Kuvaan astuu trillerimäisiä piirteitä ja tarina murjotuista opettajista käy mielenkiintoiseksi – kuinkahan tässä vielä käy?
Kun ilta ja tilanne ovat pimeimmillään, Aspegren saa puheluita pohjoisesta. Ne tuovat voimaa ja toivoa. ”Sie oot vahva” ja ”meillä on vielä toivoa”, puheluissa sanotaan.
Teoksella voi olla jollekin arvaamattoman iso merkitys. Se ei välttämättä auta ymmärtämään kulttuurieroja, mutta se voi auttaa tiedostamaan niiden olemassaolon. Ehkä se auttaa tiedostamaan myös sen, että vaikka meillä Suomessakin on omat haasteemme, on meillä vielä moni asia erityisen hyvin. Tosin ääritapauksiin vertaaminen ei aina ole kovin hedelmällistä.
Petri Aspegrenin Hiekkalaatikko on mainio ja värikkäästi kerrottu tarina kokemuksista, joita kaikkia ei voi pitää rikkautena. Teos kannattaa lukea viimeistään silloin kun harkitsee lähtevänsä töihin Arabiemiraatteihin.
Mainioista tarinoista pitävillä lukijoilla kävi tuuri, kun Petri Aspegren alkoi kerätä kokemuksiaan puhelimen muistiin. Tuuli ei puhalla muistoja pois kirjan sivuilta. Se voi korkeintaan havisuttaa appelsiinipuun lehtiä kevyesti, mutta tarina säilyy.
Petri Aspegrenin Hiekkalaatikko-kirjan on kustantanut BoD – Books on Demand vuonna 2026.
Teksti Marko Partanen
Kuva Helmi Partanen
